Psalmien 102
1 Raadollisen rukous, kuin hän murheissansa on, ja valituksensa Herran eteen vuodattaa. Herra, kuule minun rukoukseni, ja anna minun huutoni tykös tulla!
Usliši mojo molitev, oh Gospod in moje vpitje naj pride do tebe.
2 Älä kasvojas minulta peitä hädässä: kallista korvas minun puoleeni; koska minä sinua rukoilen, niin kuule pian minun rukoukseni.
Svojega obraza ne skrivaj pred menoj na dan, ko sem v stiski; nagni k meni svoje uho. Na dan, ko kličem, mi naglo odgovori.
3 Sillä minun päiväni ovat kuluneet niinkuin savu, ja minun luuni ovat poltetut niinkuin kekäle.
Kajti moji dnevi so použiti kakor dim in moje kosti so sežgane kakor ognjišče.
4 Minun sydämeni on lyöty ja kuivettunut niinkuin heinä, niin että minä myös unohdan leipäni syödä.
Moje srce je prizadeto in ovenelo kakor trava, tako da pozabljam jesti svoj kruh.
5 Minun luuni tarttuvat lihaani huokauksestani.
Zaradi glasu mojega stokanja se moje kosti lepijo na mojo kožo.
6 Minä olen niinkuin ruovonpäristäjä korvessa: minä olen niinkuin hyypiä hävitetyissä kaupungeissa.
Podoben sem pelikanu iz divjine; podoben sem sovi v puščavi.
7 Minä valvon, ja olen niinkuin yksinäinen lintu katon päällä.
Bedim in sem kakor vrabec sam na strehi.
8 Joka päivä häpäisevät viholliseni minua, ja jotka minua syljeskelevät, vannovat minun kauttani.
Moji sovražniki me ves dan grajajo in tisti, ki so besni name, prisegajo zoper mene.
9 Sillä minä syön tuhkaa niinkuin leipää, ja sekoitan juomani itkulla,
Kajti pepel sem jedel kakor kruh in svojo pijačo sem mešal z jokom,
10 Sinun uhkaukses ja vihas tähden, ettäs minun nostanut olet ja paiskannut maahan.
zaradi tvojega ogorčenja in tvojega besa, kajti vzdignil si me in me vrgel dol.
11 Minun päiväni ovat kuluneet niinkuin varjo, ja minä kuivetun niinkuin ruoho.
Moji dnevi so kakor senca, ki se zmanjšuje in izsušen sem kakor trava.
12 Mutta sinä, Herra, pysyt ijankaikkisesti, ja sinun muistos sukukunnasta sukukuntaan.
Toda ti, oh Gospod, boš ostal na veke in tvoj spomin vsem rodovom.
13 Nouse siis ja armahda Zionia; sillä aika on häntä armahtaa, ja aika on tullut.
Vstal boš in imel usmiljenje do Siona, kajti čas, da mu [izkažeš] naklonjenost, da, določeni čas je prišel.
14 Sillä sinun palvelias halajavat sitä rakentaa, ja näkisivät mielellänsä, että hänen kivensä ja kalkkinsa valmiit olisivat,
Kajti tvoji služabniki uživajo v njegovih kamnih in so naklonjeni njegovemu prahu.
15 Että pakanat Herran nimeä pelkäisivät, ja kaikki kuninkaat maan päällä sinun kunniaas.
Tako se bodo pogani bali Gospodovega imena in vsi kralji zemlje tvoje slave.
16 Kuin Herra rakentaa Zionin, niin hän nähdään kunniassansa.
Ko bo Gospod zgradil Sion, se bo prikazal v svoji slavi.
17 Hän kääntää itsensä hyljättyjen rukouksen puoleen, ja ei katso heidän rukoustansa ylön.
Upošteval bo molitev revežev in ne bo preziral njihove molitve.
18 Se pitää kirjoitettaman tulevaisille sukukunnille, ja se kansa, joka luodaan, pitää kiittämän Herraa.
To bo zapisano za prihajajoči rod; in ljudstvo, ki bo ustvarjeno, bo hvalilo Gospoda.
19 Sillä hän katselee pyhästä korkeudestansa: Herra näkee taivaasta maan päälle,
Kajti on je pogledal dol iz višine svojega svetišča, z nebes je Gospod pogledal zemljo,
20 Että hän kuulee vankein huokaukset, ja kirvoittaa kuoleman lapset;
da usliši stokanje jetnika, da osvobodi tiste, ki so določeni za smrt,
21 Että he saarnaavat Herran nimeä Zionissa, ja hänen kiitostansa Jerusalemissa,
da oznani Gospodovo ime na Sionu in njegovo hvalo v Jeruzalemu,
22 Koska kansat ynnä kokoontuvat, ja valtakunnat, Herraa palvelemaan.
ko se zberejo skupaj ljudstva in kraljestva, da služijo Gospodu.
23 Hän nöyryyttää tiellä minun voimani: hän lyhentää minun päiväni.
Oslabil je mojo moč na poti, skrajšal je moje dneve.
24 Minä sanoin: minun Jumalani, älä minua ota pois keski-ijässäni: sinun ajastaikas pysyvät suvusta sukuun.
Rekel sem: »Oh moj Bog, ne odstrani me v sredi mojih dni; tvoja leta so skozi vse rodove.«
25 Sinä olet muinen maan perustanut, ja taivaat ovat sinun käsialas.
Od davnine si položil temelj zemlji in nebo je delo tvojih rok.
26 Ne katoovat, mutta sinä pysyt: ne kaikki vanhenevat niinkuin vaate: ne muuttuvat niinkuin vaate, koska sinä heitä muuttelet.
Ta [dva] bosta izginila, toda ti boš ostal. Da, vsa se bosta postarala kakor obleka; zamenjal ju boš kakor suknjo in bosta zamenjani,
27 Mutta sinä pysyt niinkuin sinä olet, ja sinun vuotes ei lopu.
toda ti si isti in tvoja leta ne bodo imela konca.
28 Sinun palveliais lapset pysyvät ja heidän sikiänsä sinun edessäs menestyvät.
Otroci tvojih služabnikov bodo nadaljevali in njihovo seme bo utrjeno pred teboj.
