< Sananlaskujen 1 >
1 Salomon, Davidin pojan, Israelin kuninkaan sananlaskut;
Pregovori Salomona, Davidovega sina, Izraelovega kralja,
2 Oppia viisautta ja kuritusta, ymmärtää tiedon puhetta,
da bi spoznali modrost in poučevanje, da bi zaznali besede razumevanja,
3 Vastaanottaa ymmärryksen neuvoa, vanhurskautta, oikeutta ja siveyttä;
da bi sprejeli poučevanje modrosti, pravice, sodbe in nepristranskost;
4 Että tyhmät viisaaksi tulisivat ja nuorukaiset taidon ja ymmärryksen saisivat.
da bi dali premetenost preprostemu, mladeniču spoznanje in preudarnost.
5 Joka viisas on, se kuulkaan, että jän viisaammaksi tulis; ja joka toimellinen on, se ottakoon neuvon,
Moder človek bo slišal in bo povečal učenje in razumen človek se bo dokopal k modrim nasvetom,
6 Että hän ymmärtäis sananlaskut ja niiden selityksen, viisasten opin ja heidän tapauksensa.
da bo razumel pregovor in razlago, besede modrih in njihove temne izreke.
7 Herran pelko on viisauden alku; tyhmät hylkäävät viisauden ja opin.
Strah Gospodov je začetek spoznanja, toda bedaki prezirajo modrost in poučevanje.
8 Poikani kuule isäs kuritusta, ja älä hylkää äitis käskyä!
Moj sin, prisluhni poučevanju svojega očeta in ne zapusti postave svoje matere,
9 Sillä se on sinun sinun pääs päällä otollinen kaunistus, ja käädyt kaulassas.
kajti ona bosta ornament milosti tvoji glavi in verižici okoli tvojega vratu.
10 Poikani! jos pahanjuoniset sinua sinua houkuttelevat, niin älä heihin suostu.
Moj sin, če te grešniki privabljajo, ne privoli.
11 Jos he sanovat: käy meidän kanssamme: me väijymme verta, ja viritämme pauloja nuhteettoman eteen ilman syytä;
Če rečejo: »Pridi z nami, v zasedi prežimo na kri, brez razloga se tajno pritajimo za nedolžnega,
12 Me nielemme hänen, niinkuin helvetti elävältä, ja hurskaan niinkuin hautaan pudotamme; (Sheol )
požrimo jih žive kakor grob in cele, kakor tiste, ki gredo dol v jamo. (Sheol )
13 Me löydämme kaikellaista kallista tavaraa, ja täytämme huoneemme saaliista;
Našli bomo vse dragoceno imetje, svoje hiše bomo napolnili z ukradenim blagom.
14 Koettele meidän kanssamme: meillä kaikilla pitää yksi kukkaro oleman:
Svoj žreb vrzi med nas, vsi imejmo eno mošnjo.«
15 Poikani! älä vaella heidän kanssansa: estä jalkas heidän retkiltänsä.
Moj sin, ne hodi z njimi na pot, svoje stopalo zadrži pred njihovo stezo,
16 Sillä heidän jalkansa juoksevat pahuuteen, ja he kiiruhtavat verta vuodattamaan.
kajti njihova stopala tečejo k zlu in hitijo, da prelijejo kri.
17 Sillä turhaan verkot viritetään lintuin silmäin edessä.
Zagotovo je zaman razprostrta mreža v očeh katerekoli ptice.
18 Itse he myös väijyvät toinen toisensa verta, ja petoksella seisovat toinen toisensa hengen perään.
In oni prežijo v zasedi na svojo lastno kri, tajno se pritajijo za svoja lastna življenja.
19 Niin kaikki ahneet tekevät, ja ahneus on isännillensä surmaksi.
Takšne so poti vsakega, ki je pohlepen dobička, ki odvzema življenje svojim lastnikom.
20 Viisaus ulkona valittaa, ja kadulla äänensä ilmoittaa.
Modrost kliče zunaj, svoj glas izreka na ulicah,
21 Hän huutaa kansan edessä portissa, ja tuottaa sanansa edes kaupungissa, sanoen:
kliče na glavnem kraju vrveža, v odprtinah velikih vrat, v mestu izreka svoje besede, rekoč:
22 Kuinka kauvan te tyhmät tahdotte olla taitamattomat, ja pilkkakirveet rakastaa naurua? ja te hullut vihata opetusta?
»Doklej boste, vi topi, ljubili topost? In se posmehljivci razveseljevali v svojem posmehovanju in bedaki sovražili spoznanje?
23 Kääntäkäät itsenne minun kuritukseni puoleen: katso, ja minä tuon teille henkeni edes, ja ilmoitan teille sanani;
Obrnite se na moj opomin. Glejte, na vas bom izlila svojega duha, razglašala vam bom svoje besede.
24 Että minä kutsuin teitä, ja te estelitte teitänne: minä kokotin käteni, ja ei yksikään ottanut siitä vaaria,
Ker sem klicala, pa ste odklonili, iztegovala sem svojo roko, pa noben človek ni upošteval,
25 Te hylkäsitte kaiken neuvoni, ja ette tahtoneet kuritustani;
temveč ste zaničevali vse moje svetovanje in niste hoteli mojega opomina,
26 Niin minä myös nauran teidän vahinkoanne, ja pilkkaan teitä, kuin teidän päällenne tulee se, jota te pelkäätte,
se bom tudi jaz smejala ob vaši katastrofi, zasmehovala bom, ko pride vaš strah,
27 Kuin se tulee, jota te pelkäätte, niinkuin rajuilma, ja tuska niinkuin tuulispää; kuin teidän päällenne tulee ahdistus ja vaiva.
ko prihaja vaš strah kakor opustošenje in vaše uničenje kakor vrtinčast veter, ko nad vas prihajata tegoba in tesnoba.
28 Silloin he minua avuksensa huutavat, ja en minä kuule heitä: varhain he etsivät minua, ja ei löydä minua.
Tedaj se bodo obračali name, toda ne bom jim odgovorila, iskali me bodo zgodaj, toda ne bodo me našli,
29 Että he vihasivat opetusta, ja ei ottaneet vastaan Herran pelkoa,
ker so sovražili spoznanje in niso izbrali strahu Gospodovega.
30 Eikä tyytyneet minun neuvooni, mutta laittivat kaiken kuritukseni;
Ničesar niso hoteli od mojega nasveta. Prezirali so vsak moj opomin.
31 Niin pitää heidän syömän tiensä hedelmästä, ja neuvostansa ravituksi tuleman.
Zato bodo jedli od sadu svoje lastne poti in napolnjeni bodo s svojimi lastnimi naklepi.
32 Sillä tyhmäin himo tappaa heidät, ja hulluin onni kadottaa heidät.
Kajti odvračanje od preprostosti jih bo ubilo in uspevanje bedakov jih bo uničilo.
33 Mutta joka minua kuulee, hän asuu turvallisesti, ja ei mitään pahaa pelkää.
Toda kdorkoli me posluša, bo varno prebival in bo miren pred strahom zla.«