Psalmien 102
1 Raadollisen rukous, kuin hän murheissansa on, ja valituksensa Herran eteen vuodattaa. Herra, kuule minun rukoukseni, ja anna minun huutoni tykös tulla!
A Prayer of the man who is in trouble, when he is overcome, and puts his grief before the Lord. Give ear to my prayer, O Lord, and let my cry come to you.
2 Älä kasvojas minulta peitä hädässä: kallista korvas minun puoleeni; koska minä sinua rukoilen, niin kuule pian minun rukoukseni.
Let not your face be veiled from me in the day of my trouble; give ear to me, and let my cry be answered quickly.
3 Sillä minun päiväni ovat kuluneet niinkuin savu, ja minun luuni ovat poltetut niinkuin kekäle.
My days are wasted like smoke, and my bones are burned up as in a fire.
4 Minun sydämeni on lyöty ja kuivettunut niinkuin heinä, niin että minä myös unohdan leipäni syödä.
My heart is broken; it has become dry and dead like grass, so that I give no thought to food.
5 Minun luuni tarttuvat lihaani huokauksestani.
Because of the voice of my sorrow, my flesh is wasted to the bone.
6 Minä olen niinkuin ruovonpäristäjä korvessa: minä olen niinkuin hyypiä hävitetyissä kaupungeissa.
I am like a bird living by itself in the waste places; like the night-bird in a waste of sand.
7 Minä valvon, ja olen niinkuin yksinäinen lintu katon päällä.
I keep watch like a bird by itself on the house-top.
8 Joka päivä häpäisevät viholliseni minua, ja jotka minua syljeskelevät, vannovat minun kauttani.
My haters say evil of me all day; those who are violent against me make use of my name as a curse.
9 Sillä minä syön tuhkaa niinkuin leipää, ja sekoitan juomani itkulla,
I have had dust for bread and my drink has been mixed with weeping:
10 Sinun uhkaukses ja vihas tähden, ettäs minun nostanut olet ja paiskannut maahan.
Because of your passion and your wrath, for I have been lifted up and then made low by you.
11 Minun päiväni ovat kuluneet niinkuin varjo, ja minä kuivetun niinkuin ruoho.
My days are like a shade which is stretched out; I am dry like the grass.
12 Mutta sinä, Herra, pysyt ijankaikkisesti, ja sinun muistos sukukunnasta sukukuntaan.
But you, O Lord, are eternal; and your name will never come to an end.
13 Nouse siis ja armahda Zionia; sillä aika on häntä armahtaa, ja aika on tullut.
You will again get up and have mercy on Zion: for the time has come for her to be comforted.
14 Sillä sinun palvelias halajavat sitä rakentaa, ja näkisivät mielellänsä, että hänen kivensä ja kalkkinsa valmiit olisivat,
For your servants take pleasure in her stones, looking with love on her dust.
15 Että pakanat Herran nimeä pelkäisivät, ja kaikki kuninkaat maan päällä sinun kunniaas.
So the nations will give honour to the name of the Lord, and all the kings of the earth will be in fear of his glory:
16 Kuin Herra rakentaa Zionin, niin hän nähdään kunniassansa.
When the Lord has put up the walls of Zion, and has been been in his glory;
17 Hän kääntää itsensä hyljättyjen rukouksen puoleen, ja ei katso heidän rukoustansa ylön.
When he has given ear to the prayer of the poor, and has not put his request on one side.
18 Se pitää kirjoitettaman tulevaisille sukukunnille, ja se kansa, joka luodaan, pitää kiittämän Herraa.
This will be put in writing for the coming generation, and the people of the future will give praise to the Lord.
19 Sillä hän katselee pyhästä korkeudestansa: Herra näkee taivaasta maan päälle,
For from his holy place the Lord has seen, looking down on the earth from heaven;
20 Että hän kuulee vankein huokaukset, ja kirvoittaa kuoleman lapset;
Hearing the cry of the prisoner, making free those for whom death is ordered;
21 Että he saarnaavat Herran nimeä Zionissa, ja hänen kiitostansa Jerusalemissa,
So that they may give out the name of the Lord in Zion, and his praise in Jerusalem;
22 Koska kansat ynnä kokoontuvat, ja valtakunnat, Herraa palvelemaan.
When the peoples are come together, and the kingdoms, to give worship to the Lord.
23 Hän nöyryyttää tiellä minun voimani: hän lyhentää minun päiväni.
He has taken my strength from me in the way; he has made short my days.
24 Minä sanoin: minun Jumalani, älä minua ota pois keski-ijässäni: sinun ajastaikas pysyvät suvusta sukuun.
I will say, O my God, take me not away before my time; your years go on through all generations:
25 Sinä olet muinen maan perustanut, ja taivaat ovat sinun käsialas.
In the past you put the earth on its base, and the heavens are the work of your hands.
26 Ne katoovat, mutta sinä pysyt: ne kaikki vanhenevat niinkuin vaate: ne muuttuvat niinkuin vaate, koska sinä heitä muuttelet.
They will come to an end, but you will still go on; they all will become old like a coat, and like a robe they will be changed:
27 Mutta sinä pysyt niinkuin sinä olet, ja sinun vuotes ei lopu.
But you are the unchanging One, and your years will have no end.
28 Sinun palveliais lapset pysyvät ja heidän sikiänsä sinun edessäs menestyvät.
The children of your servants will have a safe resting-place, and their seed will be ever before you.
