Psalmien 10
1 Miksis Herra niin kaukana seisot, ja tuskan ajalla sinus peität?
Why, YHWH, do You stand at a distance? Do You hide in times of adversity?
2 Ylpeydessänsä jumalatoin vainoo köyhää: käsitettäköön he heidän juonissansa, joita he ajattelevat.
Through the pride of the wicked, Is the poor inflamed, They are caught in schemes that they devised.
3 Sillä jumalatoin itse kerskaa omaa mielivaltaansa: ahne siunailee itsiänsä, ja vihoittaa Herran.
Because the wicked has boasted Of the desire of his soul, And he has blessed a dishonest gainer, He has despised YHWH.
4 Jumalatoin on koria ja vihainen, ettei hän ketään tottele: ei hän Jumalaa olevankaan luule.
The wicked does not inquire according to the height of his face. “There is no God!” [are] all his schemes.
5 Hänen tiensä menestyvät joka aika, sinun tuomios on kaukana hänestä: hän ylpeilee kaikkein vihollistensa edessä.
His ways writhe at all times, Your judgments [are] on high before him, All his adversaries—he puffs at them.
6 Sillä hän puhuu sydämessänsä: en minä ikänä kukisteta, ei sukukunnasta sukukuntaan hätää ole.
He has said in his heart, “I am not moved, [And am] not in calamity to generation and generation.”
7 Jonka suu on täynnä kirouksia, kavaluutta ja viettelystä, hänen kielensä saattaa vaivan ja työn.
His mouth is full of oaths, And deceits, and fraud: Under his tongue [is] perverseness and iniquity,
8 Hän istuu ja väijyy kartanoissa, murhataksensa salaa viatointa; hänen silmänsä palaa köyhän puoleen.
He sits in an ambush of the villages, He slays the innocent in secret places. His eyes secretly watch for the afflicted,
9 Hän väijyy salaa niinkuin jalopeura luolassansa, hän väijyy raadollista käsittääksensä, ja hän käsittää hänen, kuin hän tempaa sen verkkoihinsa.
He lies in wait in a secret place, as a lion in a covert. He lies in wait to catch the poor, He catches the poor, drawing him into his net.
10 Hän paiskaa ja polkee alas, ja sysää köyhän väkivallalla maahan.
He is bruised—he bows down, The afflicted has fallen by his mighty ones.
11 Hän sanoo sydämessänsä: Jumala on hänen unhottanut, ja verhonnut kasvonsa, ei hän ikänä näe.
He said in his heart, “God has forgotten, He has hid His face, He has never seen.”
12 Nouse, Herra! Jumala, ylennä kätes ja älä köyhää unohda.
Arise, O YHWH! O God, lift up Your hand! Do not forget the humble.
13 Miksi jumalatoin pilkkaa Jumalaa ja sanoo sydämessänsä: et sinä sitä tottele?
Why has the wicked despised God? He has said in his heart, “It is not required.”
14 Katso siis; sillä sinä näet tuskat ja surut, se on sinun käsissäs: sinuun köyhä itsensä luottaa, ja sinä olet orpolasten holhoja.
You have seen, For You behold perverseness and anger; By giving into Your hand, The afflicted leave [it] on You, You have been a helper of the fatherless.
15 Särje jumalattoman käsivarsi, ja etsi pahan jumalattomuutta, niin ettei sitä enää löydettäisi.
Break the arm of the wicked and the evil, Seek out his wickedness, find none;
16 Herra on kuningas aina ja ijankaikkisesti: pakanain pitää häviämän hänen maastansa.
YHWH [is] King for all time and forever, The nations have perished out of His land!
17 Köyhäin halauksen sinä, Herra, kuulet: heidän sydämensä sinä vahvistat, että sinun korvas siitä ottaa vaarin;
You have heard the desire of the humble, O YHWH. You prepare their heart; You cause Your ear to attend,
18 Ettäs oikeuden saatat orvoille ja köyhille, ettei ihminen enää ylpeile heitä vastaan maan päällä.
To judge the fatherless and bruised: He adds no more to oppress—man of the earth!
