Sananlaskujen 5
1 Poikani, ota vaari viisaudestani: kallista korvas oppiini,
Min son, gif akt uppå mina vishet, böj din öron till mina läro;
2 Ettäs pitäisit hyvän neuvon, ja sinun huules pitäis toimen.
Att du må behålla god råd, och din mun veta beskedlighet.
3 Sillä porton huulet ovat niin kuin mesileipä, ja hänen kitansa liukkaampi kuin öljy;
Ty ene skökos läppar äro en hannogskaka, och hennes hals är halare än olja;
4 Mutta viimeiseltä karvas kuin koiruoho, ja terävä kuin kaksiteräinen miekka.
Men framdeles bäsk som malört, och skarp såsom ett tveeggadt svärd.
Hennes fötter löpa neder till döden; hennes råd gånger få helvetet. (Sheol h7585)
6 Ei hän käy kohdastansa elämän tielle: huikentelevaiset ovat hänen astumisensa, niin ettei hän tiedä, kuhunka hän menee.
Hon går icke rätt fram på lifsens väg; ostadig äro hennes steg, så att hon icke vet hvart hon går.
7 Niin kuulkaat nyt minua, lapseni, ja älkäät poiketko minun puheistani.
Så hörer mig nu, min barn, och viker icke ifrå mins muns tal.
8 Olkoon sinun ties kaukana hänestä, ja älä lähesty hänen hänen huoneensa ovea,
Låt dina vägar vara fjerran ifrå henne, och nalkas intet intill hennes husdörr;
9 Ettes antaisi kunniaas muukalaisille, ja vuosias julmille;
Att du icke skall gifva dina äro dem främmandom, och din år dem grymma;
10 Ettei muukalaiset ravittaisi sinun varastas, ja sinun työs olis toisen huoneessa,
Att främmande icke skola mätta sig af dine förmågo, och ditt arbete icke vara uti ens annars hus;
11 Ja sinä viimein huokaisit, koska elämäs ja hyvyytes tuhlannut olet,
Och du måtte framdeles sucka, när du ditt lif och gods förtärt hafver;
12 Ja sanoisit: voi! kuinka minä olen vihannut hyvää neuvoa, ja sydämeni on hyljännyt kurituksen!
Och säga: Ack! huru hafver jag hatat tuktan, och mitt hjerta straff försmått;
13 Ja en kuullut opettajani ääntä, enkä kallistanut korvaani opettajaini puoleen!
Och hafver icke lydt mina lärares röst, och icke böjt min öron till dem som mig lärde?
14 Minä olen lähes kaikkeen pahuuteen joutunut, kaiken kansan ja seurakunnan keskellä.
Jag är fulltnär i all olycko kommen, att jag den meniga hopen och sällskapet följt hafver.
15 Juo vettä kaivostas, ja mitä lähteestäs vuotaa.
Drick vatten utaf dina gropar, och hvad af dinom brunn utflyter.
16 Anna luontolähtees vuotaa ulos, ja vesiojas kujille.
Låt dina källor utflyta, och vattubäckerna uppå gatorna;
17 Mutta pidä ne yksinäs, ja ei yksikään muukalainen sinun kanssas.
Men haf du dem allena, och ingen främmande med dig.
18 Sinun kaivos olkoon siunattu, ja iloitse nuoruutes vaimosta.
Din brunn vare välsignad, och gläd dig af dins ungdoms hustru.
19 Se on suloinen niinkuin naaras hirvi, ja otollinen niinkuin metsävuohi: hänen rakkautensa sinua aina ravitkoon; ja iloita itseäs aina hänen rakkaudestansa.
Hon är ljuflig såsom en hind, och täck såsom en rå; låt hennes kärlek alltid mätta dig, och förlusta dig alltid uti hennes kärlek.
20 Poikani, miksis annat muukalaisen sinuas pettää, ja halajat vierasta syliä?
Min son, hvi vill du förlusta dig med en främmande, och famntager ens annars?
21 Sillä Herran edessä ovat kaikkien ihmisten tiet, ja hän tutkii kaikki heidän askeleensa.
Ty hvars och ens mans vägar äro för Herranom, och han mäter alla deras gångar.
22 Jumalattoman vääryys käsittää hänen, ja hänen syntinsä paulat ottavat hänet kiinni.
Dens ogudaktigas misshandel skall gripa honom, och med sina synders snaro skall han hållen varda.
23 Hänen pitää kuoleman, ettei hän antanut opettaa itsiänsä, ja suuressa tyhmyydessänsä tulee hän petetyksi.
Han skall dö, derföre att han icke vill låta lära sig, och för sin stora dårskaps skull vill fara.
