Sananlaskujen 5
1 Poikani, ota vaari viisaudestani: kallista korvas oppiini,
My sonne, hearken vnto my wisedome, and incline thine eare vnto my knowledge.
2 Ettäs pitäisit hyvän neuvon, ja sinun huules pitäis toimen.
That thou maiest regarde counsell, and thy lippes obserue knowledge.
3 Sillä porton huulet ovat niin kuin mesileipä, ja hänen kitansa liukkaampi kuin öljy;
For the lippes of a strange woman drop as an honie combe, and her mouth is more soft then oyle.
4 Mutta viimeiseltä karvas kuin koiruoho, ja terävä kuin kaksiteräinen miekka.
But the end of her is bitter as wormewood, and sharpe as a two edged sworde.
Her feete goe downe to death, and her steps take holde on hell. (Sheol h7585)
6 Ei hän käy kohdastansa elämän tielle: huikentelevaiset ovat hänen astumisensa, niin ettei hän tiedä, kuhunka hän menee.
She weigheth not the way of life: her paths are moueable: thou canst not knowe them.
7 Niin kuulkaat nyt minua, lapseni, ja älkäät poiketko minun puheistani.
Heare yee me nowe therefore, O children, and depart not from the wordes of my mouth.
8 Olkoon sinun ties kaukana hänestä, ja älä lähesty hänen hänen huoneensa ovea,
Keepe thy way farre from her, and come not neere the doore of her house,
9 Ettes antaisi kunniaas muukalaisille, ja vuosias julmille;
Least thou giue thine honor vnto others, and thy yeeres to the cruell:
10 Ettei muukalaiset ravittaisi sinun varastas, ja sinun työs olis toisen huoneessa,
Least the stranger should be silled with thy strength, and thy labours bee in the house of a stranger,
11 Ja sinä viimein huokaisit, koska elämäs ja hyvyytes tuhlannut olet,
And thou mourne at thine end, (when thou hast consumed thy flesh and thy bodie)
12 Ja sanoisit: voi! kuinka minä olen vihannut hyvää neuvoa, ja sydämeni on hyljännyt kurituksen!
And say, How haue I hated instruction, and mine heart despised correction!
13 Ja en kuullut opettajani ääntä, enkä kallistanut korvaani opettajaini puoleen!
And haue not obeied the voyce of them that taught mee, nor enclined mine eare to them that instructed me!
14 Minä olen lähes kaikkeen pahuuteen joutunut, kaiken kansan ja seurakunnan keskellä.
I was almost brought into all euil in ye mids of the Congregation and assemblie.
15 Juo vettä kaivostas, ja mitä lähteestäs vuotaa.
Drinke the water of thy cisterne, and of the riuers out of the middes of thine owne well.
16 Anna luontolähtees vuotaa ulos, ja vesiojas kujille.
Let thy fountaines flow foorth, and the riuers of waters in the streetes.
17 Mutta pidä ne yksinäs, ja ei yksikään muukalainen sinun kanssas.
But let them bee thine, euen thine onely, and not the strangers with thee.
18 Sinun kaivos olkoon siunattu, ja iloitse nuoruutes vaimosta.
Let thy fountaine be blessed, and reioyce with the wife of thy youth.
19 Se on suloinen niinkuin naaras hirvi, ja otollinen niinkuin metsävuohi: hänen rakkautensa sinua aina ravitkoon; ja iloita itseäs aina hänen rakkaudestansa.
Let her be as the louing hinde and pleasant roe: let her brests satisfie thee at all times, and delite in her loue continually.
20 Poikani, miksis annat muukalaisen sinuas pettää, ja halajat vierasta syliä?
For why shouldest thou delite, my sonne, in a strange woman, or embrace the bosome of a stranger?
21 Sillä Herran edessä ovat kaikkien ihmisten tiet, ja hän tutkii kaikki heidän askeleensa.
For the waies of man are before the eyes of the Lord, and he pondereth all his pathes.
22 Jumalattoman vääryys käsittää hänen, ja hänen syntinsä paulat ottavat hänet kiinni.
His owne iniquities shall take the wicked himselfe, and he shall be holden with the cordes of his owne sinne.
23 Hänen pitää kuoleman, ettei hän antanut opettaa itsiänsä, ja suuressa tyhmyydessänsä tulee hän petetyksi.
Hee shall die for fault of instruction, and shall goe astray through his great follie.
