Sananlaskujen 14
1 Viisas vaimo rakentaa huoneensa, vaan hullu kukistaa sen teollansa.
A wise woman buildeth her house: but the foolish destroyeth it with her owne handes.
2 Joka vaeltaa oikiaa tietä, se pelkää Herraa; mutta se, joka poikkee pois tieltänsä, ylönkatsoo hänen.
He that walketh in his righteousnes, feareth the Lord: but he that is lewde in his wayes, despiseth him.
3 Tyhmän suussa on ylpeyden vitsa; vaan viisasten huulet varjelevat heitä.
In the mouth of the foolish is the rod of pride: but the lippes of the wise preserue them.
4 Jossa ei härkiä ole, siinä seimet puhtaana ovat; vaan jossa juhdat työtä tekevät, siinä tuloa kyllä on.
Where none oxen are, there the cribbe is emptie: but much increase cometh by the strength of the oxe.
5 Totinen todistaja välttää valhetta; vaan väärä todistaja rohkiasti valhettelee.
A faithfull witnes will not lye: but a false record will speake lyes.
6 Pilkkaaja etsii viisautta, ja ei löydä; vaan toimelliset viisauden huokiasti saavat.
A scorner seeketh wisdome, and findeth it not: but knowledge is easie to him that will vnderstande.
7 Mene pois tyhmän tyköä; sillä et sinä opi mitään häneltä.
Depart from the foolish man, when thou perceiuest not in him the lippes of knowledge.
8 Toimellisen viisaus on teistänsä ottaa vaarin; vaan tyhmäin hulluus on sula petos.
The wisdome of ye prudent is to vnderstand his way: but the foolishnes of the fooles is deceite.
9 Tyhmä nauraa syntiä, mutta hurskasten välillä on hyvä suosio.
The foole maketh a mocke of sinne: but among the righteous there is fauour.
10 Koska sydän on murheellinen, niin ei auta ulkonainen ilo.
The heart knoweth the bitternes of his soule, and the stranger shall not medle with his ioy.
11 Jumalattomain huoneet kukistetaan, vaan jumalisten majat viheriöitsevät.
The house of the wicked shalbe destroyed: but the tabernacle of the righteous shall florish.
12 Monella on tie mielestänsä oikia, vaan viimeiseltä johdattaa se kuolemaan.
There is a way that seemeth right to a man: but the issues thereof are the wayes of death.
13 Naurun jälkeen tulee murhe, ja ilon perästä suru.
Euen in laughing the heart is sorowful, and the ende of that mirth is heauinesse.
14 Tyhmälle tapahtuu laittamisensa jälkeen, vaan hyvä ihminen asetetaan hänen ylitsensä.
The heart that declineth, shall be saciate with his owne wayes: but a good man shall depart from him.
15 Taitamatoin uskoo kaikki, mutta ymmärtäväinen ottaa teistänsä vaarin.
The foolish will beleeue euery thing: but the prudent will consider his steppes.
16 Viisas pelkää ja karttaa pahaa, vaan tyhmä päätähavin menee.
A wise man feareth, and departeth from euill: but a foole rageth, and is carelesse.
17 Äkillinen ihminen tekee hullun töitä, ja kavala ihminen tulee vihattavaksi.
He that is hastie to anger, committeth follie, and a busie body is hated.
18 Taitamattomat perivät tyhmyyden; vaan se on toimellisten kruunu, että he toimellisesti tekevät.
The foolish do inherite follie: but the prudent are crowned with knowledge.
19 Häijyn täytyy kumartaa hyviä, ja jumalattomat vanhurskasten porteissa.
The euill shall bowe before the good, and the wicked at the gates of the righteous.
20 Köyhää vihaavat hänen lähimmäisensäkin; vaan rikkaalla on monta ystävää.
The poore is hated euen of his own neighbour: but the friendes of the rich are many.
21 Joka katsoo lähimmäisensä ylön. hän tekee syntiä; vaan autuas on se, joka viheliäistä armahtaa.
The sinner despiseth his neighbour: but he that hath mercie on the poore, is blessed.
22 Jotka viekkaudessa vaeltavat, niiltä puuttuu; mutta jotka hyvää ajattelevat, niille tapahtuu hyvyys ja uskollisuus.
Doe not they erre that imagine euill? but to them that thinke on good things, shalbe mercie and trueth.
23 Jossa työtä tehdään, siinä kyllä on; vaan joka tyhjiin puheisiin tyytyy, siinä on köyhyys.
In all labour there is abundance: but the talke of the lippes bringeth onely want.
24 Viisasten rikkaus on heidän kruununsa, mutta tyhmäin hulluus on hulluus.
The crowne of the wise is their riches, and the follie of fooles is foolishnes.
25 Uskollinen todistaja vapahtaa hengen, vaan väärä todistaja pettää.
A faithfull witnes deliuereth soules: but a deceiuer speaketh lyes.
26 Joka Herraa pelkää, hänellä on vahva linna, ja hänen lapsensa varjellaan.
In the feare of the Lord is an assured strength, and his children shall haue hope.
27 Herran pelko on elämän lähde, että kuoleman nuora välttää taidetaan.
The feare of the Lord is as a welspring of life, to auoyde the snares of death.
28 Koska kuninkaalla on paljo väkeä, se on hänen kunniansa; vaan koska vähä on väkeä, se tekee päämiehen kehnoksi.
In the multitude of the people is the honour of a King, and for the want of people commeth the destruction of the Prince.
29 Joka on pitkämielinen, se on viisas; vaan joka äkillinen on, se ilmoittaa tyhmyyden.
He that is slowe to wrath, is of great wisdome: but he that is of an hastie minde, exalteth follie.
30 Leppyinen sydän on ruumiin elämä; vaan kateus on märkä luissa.
A sounde heart is the life of the flesh: but enuie is the rotting of the bones.
31 Joka köyhälle tekee väkivaltaa, hän laittaa hänen luojaansa; vaan joka armahtaa vaivaista, se kunnioittaa Jumalaa.
He that oppresseth the poore, reprooueth him that made him: but hee honoureth him, that hath mercie on the poore.
32 Pahuutensa tähden jumalatoin kukistetaan; vaan vanhurskas on kuolemassakin rohkia.
The wicked shall be cast away for his malice: but the righteous hath hope in his death.
33 Toimellisen sydämessä lepää viisaus; mutta mitä tyhmäin mielessä on, se tulee ilmi.
Wisedome resteth in the heart of him that hath vnderstanding, and is knowen in the mids of fooles.
34 Vanhurskaus korottaa kansan, vaan synti on kansan häpiä.
Iustice exalteth a nation, but sinne is a shame to the people.
35 Toimellinen palvelia on kuninkaalle otollinen; vaan häpiällistä palveliaa ei hän kärsi.
The pleasure of a King is in a wise seruant: but his wrath shalbe toward him that is lewde.
