Sananlaskujen 1
1 Salomon, Davidin pojan, Israelin kuninkaan sananlaskut;
Proverbs of Solomon, son of David, king of Israel:
2 Oppia viisautta ja kuritusta, ymmärtää tiedon puhetta,
For knowing wisdom and instruction, For understanding sayings of intelligence,
3 Vastaanottaa ymmärryksen neuvoa, vanhurskautta, oikeutta ja siveyttä;
For receiving the instruction of wisdom, Righteousness, judgment, and uprightness,
4 Että tyhmät viisaaksi tulisivat ja nuorukaiset taidon ja ymmärryksen saisivat.
For giving to simple ones—prudence, To a youth—knowledge and discretion.
5 Joka viisas on, se kuulkaan, että jän viisaammaksi tulis; ja joka toimellinen on, se ottakoon neuvon,
(The wise hear and increase learning, And the intelligent obtain counsels.)
6 Että hän ymmärtäis sananlaskut ja niiden selityksen, viisasten opin ja heidän tapauksensa.
For understanding a proverb and its sweetness, Words of the wise and their acute sayings.
7 Herran pelko on viisauden alku; tyhmät hylkäävät viisauden ja opin.
Fear of YHWH [is the] beginning of knowledge, Fools have despised wisdom and instruction!
8 Poikani kuule isäs kuritusta, ja älä hylkää äitis käskyä!
Hear, my son, the instruction of your father, And do not leave the law of your mother,
9 Sillä se on sinun sinun pääs päällä otollinen kaunistus, ja käädyt kaulassas.
For they [are] a graceful wreath to your head, And chains to your neck.
10 Poikani! jos pahanjuoniset sinua sinua houkuttelevat, niin älä heihin suostu.
My son, if sinners entice you, do not be willing.
11 Jos he sanovat: käy meidän kanssamme: me väijymme verta, ja viritämme pauloja nuhteettoman eteen ilman syytä;
If they say, “Come with us, we lay wait for blood, We watch secretly for the innocent without cause,
12 Me nielemme hänen, niinkuin helvetti elävältä, ja hurskaan niinkuin hautaan pudotamme; (Sheol h7585)
We swallow them as Sheol—alive, And whole—as those going down [to] the pit, (Sheol h7585)
13 Me löydämme kaikellaista kallista tavaraa, ja täytämme huoneemme saaliista;
We find every precious substance, We fill our houses [with] spoil,
14 Koettele meidän kanssamme: meillä kaikilla pitää yksi kukkaro oleman:
You cast your lot among us, One purse is—to all of us.”
15 Poikani! älä vaella heidän kanssansa: estä jalkas heidän retkiltänsä.
My son! Do not go in the way with them, Withhold your foot from their path,
16 Sillä heidän jalkansa juoksevat pahuuteen, ja he kiiruhtavat verta vuodattamaan.
For their feet run to evil, And they hurry to shed blood.
17 Sillä turhaan verkot viritetään lintuin silmäin edessä.
Surely in vain is the net spread out before the eyes of any bird.
18 Itse he myös väijyvät toinen toisensa verta, ja petoksella seisovat toinen toisensa hengen perään.
And they lay wait for their own blood, They watch secretly for their own lives.
19 Niin kaikki ahneet tekevät, ja ahneus on isännillensä surmaksi.
So [are] the paths of every gainer of dishonest gain, It takes the life of its owners.
20 Viisaus ulkona valittaa, ja kadulla äänensä ilmoittaa.
Wisdom cries aloud in an out-place, She gives forth her voice in broad places,
21 Hän huutaa kansan edessä portissa, ja tuottaa sanansa edes kaupungissa, sanoen:
She calls at the head of the multitudes, In the openings of the gates, In the city she says her sayings:
22 Kuinka kauvan te tyhmät tahdotte olla taitamattomat, ja pilkkakirveet rakastaa naurua? ja te hullut vihata opetusta?
“Until when, you simple, do you love simplicity? And have scorners desired their scorning? And do fools hate knowledge?
23 Kääntäkäät itsenne minun kuritukseni puoleen: katso, ja minä tuon teille henkeni edes, ja ilmoitan teille sanani;
Turn back at my reproof, behold, I pour forth my spirit to you, I make known my words with you.
24 Että minä kutsuin teitä, ja te estelitte teitänne: minä kokotin käteni, ja ei yksikään ottanut siitä vaaria,
Because I have called, and you refuse, I stretched out my hand, and none is attending,
25 Te hylkäsitte kaiken neuvoni, ja ette tahtoneet kuritustani;
And you slight all my counsel, And you have not desired my reproof.
26 Niin minä myös nauran teidän vahinkoanne, ja pilkkaan teitä, kuin teidän päällenne tulee se, jota te pelkäätte,
I also laugh in your calamity, I deride when your fear comes,
27 Kuin se tulee, jota te pelkäätte, niinkuin rajuilma, ja tuska niinkuin tuulispää; kuin teidän päällenne tulee ahdistus ja vaiva.
When your fear comes as destruction, And your calamity comes as a windstorm, When adversity and distress come on you.
28 Silloin he minua avuksensa huutavat, ja en minä kuule heitä: varhain he etsivät minua, ja ei löydä minua.
Then they call me, and I do not answer, They seek me earnestly, and do not find me.
29 Että he vihasivat opetusta, ja ei ottaneet vastaan Herran pelkoa,
Because that they have hated knowledge, And have not chosen the fear of YHWH.
30 Eikä tyytyneet minun neuvooni, mutta laittivat kaiken kuritukseni;
They have not consented to my counsel, They have despised all my reproof,
31 Niin pitää heidän syömän tiensä hedelmästä, ja neuvostansa ravituksi tuleman.
And they eat of the fruit of their way, And they are filled from their own counsels.
32 Sillä tyhmäin himo tappaa heidät, ja hulluin onni kadottaa heidät.
For the turning of the simple slays them, And the security of the foolish destroys them.
33 Mutta joka minua kuulee, hän asuu turvallisesti, ja ei mitään pahaa pelkää.
And whoever is listening to me dwells confidently, And [is] quiet from fear of evil!”
