Markuksen 5
1 Ja he tulivat ylitse meren Gadaralaisten maakuntaan.
And they came to the other side of the sea to the region of the (Gerasenes. *N(K)O*)
2 Ja kuin hän läksi haahdesta, kohtasi häntä kohta haudoista ihminen, jossa oli saastainen henki.
And (when was exiting He *N(k)O*) out of the boat immediately (met with *N(k)O*) Him out of the tombs a man with a spirit unclean
3 Jolla oli maja haudoissa, ja ei voinut kenkään häntä kahleilla sitoa;
who the dwelling had in the (tombs. *N(k)O*) And (not even *N(k)O*) (with a chain *N(K)O*) (no longer no longer *NO*) no [one] was able him to bind
4 Sillä hän oli usein jalkapuissa ja kahleissa sidottuna, ja hän oli särkenyt kahleet ja jalkapuut rikkonut, ja ei kenkään voinut häntä asettaa.
because that he often with shackles and with chains to have been bound and to have been torn apart by him the chains and the shackles to have been shattered, and no [one] was able him to subdue.
5 Ja hän oli aina yötä ja päivää vuorissa ja haudoissa, ja parkui, ja hosui itsiänsä kivillä.
And (through *N(K)O*) (all [times] *N(k)O*) night and day in the tombs and in the mountains he was crying out and cutting himself with stones.
6 Mutta kuin hän näki taampana Jesuksen, juoksi hän ja lankesi maahan hänen eteensä,
(And *no*) having seen (now *k*) Jesus from afar he ran and he fell on his knees (before Him *NK(o)*)
7 Ja huutain suurella äänellä sanoi: mitä minun on sinun kanssas, Jesus, korkeimman Jumalan Poika? Minä vannotan sinua Jumalan kautta, ettet minua vaivaisi.
And having cried in a voice loud (he spoke; *N(k)O*) What to me myself and to You, Jesus, Son of God the Most High? I adjure You by God, not me may torment.
8 (Sillä hän sanoi hänelle: lähde ulos saastainen henki ihmisestä.)
He was saying for to him; do come forth you spirit unclean out of the man!
9 Ja hän kysyi häneltä: mikä nimes on? Ja hän vastasi, sanoen: legio on minun nimeni; sillä meitä on monta.
And He was asking him; What [is] [the] name of you And (he answered *k*) (he says *N(k)O*) (to him; *no*) (Legion *N(k)O*) [is] name to Me because many we are.
10 Ja hän rukoili häntä suuresti, ettei hän lähettäisi heitä ulos siitä maakunnasta.
And he was begging Him numerous times that not (them *N(k)O*) He may send out of the country.
11 Niin oli siinä vuorten tykönä suuri sikalauma laitumella.
There was now there near (the *N(k)O*) (hill *N(K)O*) a herd of pigs great feeding;
12 Ja kaikki ne perkeleet rukoilivat häntä, sanoen: laske meitä sikoihin, että me heihin menisimme sisälle.
And they begged Him (all demons *K*) saying; do send us into the pigs so that into them let us enter.
13 Ja Jesus salli kohta heidän. Ja saastaiset henget läksivät ulos ja menivät sikain sisälle. Ja lauma syöksi itsensä kohdastansa mereen (mutta heitä oli lähes kaksituhatta), ja he upposivat mereen.
And He allowed them (immediately *K*) (Jesus. *k*) And having gone out the spirits unclean entered into the pigs, and rushed the herd down the steep bank into the sea (were now *k*) about two thousand and they were drowned in the sea.
14 Mutta sikain kaitsiat pakenivat ja saattivat sanoman kaupunkiin ja kyliin. Ja he menivät ulos katsomaan, mikä se oli joka tapahtui,
(And *no*) those (now *k*) feeding (them *N(k)O*) (pigs *k*) fled and (proclaimed [it] *N(k)O*) to the city and to the country. And (they went out *N(k)O*) to see what it is that having happened.
15 Ja tulivat Jesuksen tykö ja näkivät sen, joka perkeleeltä riivattu oli, istuvan ja vaatetettuna ja toimellisena, jossa legio oli ollut; ja he pelkäsivät,
And they come to Jesus and see the [man] being demonised sitting (and *k*) clothed and sound minded, the [one] who having had the (legion, *N(k)O*) and they were afraid.
16 Ja ne, jotka sen nähneet olivat, juttelivat heille, kuinka perkeleeltä riivatulle tapahtunut oli, ja sioista.
And related (now *o*) to them those having seen [it] how it happened to the [one] being demonised and concerning the pigs.
17 Ja he rupesivat häntä rukoilemaan menemään pois heidän maaltansa.
And they began to implore Him to depart from the region of them.
18 Ja kuin hän astui haahteen, niin se, joka perkeleeltä riivattu oli, rukoili, että hän sais hänen kanssansa olla.
And (when climbing *N(k)O*) He into the boat was begging Him the [one] having been demonised that with Him he may be.
19 Mutta ei Jesus häntä sallinut, vaan sanoi hänelle: mene kotias omaistes tykö, ja ilmoita heille, kuinka suuret työt Herra on sinulle tehnyt, ja on sinua armahtanut.
(And *no*) (now Jesus *k*) not He did permit him, but He says to him; do go to the home of you to your own and (do declare *N(k)O*) to them as much as the Lord for you (has done *N(k)O*) and He had mercy on you.
20 Ja hän meni ja rupesi saarnaamaan niissä kymmenessä kaupungissa, kuinka suuret työt Jesus oli hänelle tehnyt; ja he kaikki ihmettelivät.
And he departed and he began to proclaim in the Decapolis how much did for him Jesus; and all were marveling.
21 Ja kuin Jesus taas meni haahdella ylitse, kokoontui paljo kansaa hänen tykönsä, ja hän oli läsnä merta.
And when was crossing Jesus in the boat again to the other side was gathered a crowd great to Him, and He was beside the sea.
22 Ja katso, synagogan päämies, Jairus nimeltä, tuli, ja kuin hän näki hänen, lankesi hän hänen jalkainsa tykö,
And (behold *k*) comes one of the synagogue rulers, named Jairus; and having seen Him he falls at the feet of Him
23 Ja rukoili häntä suuresti, sanoen: minun vähä tyttäreni on viimeisillänsä; tule ja pane kätes hänen päällensä, että hän paranis ja eläis.
and (he begs *N(k)O*) Him much saying that The little daughter of mine at the end is holding, that having come may you lay the hands on her (so that *N(k)O*) she may be cured and (she may live. *N(k)O*)
24 Niin hän meni hänen kanssansa; ja paljo kansaa seurasi häntä, ja ahdistivat häntä.
And He departed with him, And was following Him a crowd great and were pressing in on Him.
25 Ja vaimo, joka oli sairastanut punaista tautia kaksitoistakymmentä ajastaikaa,
And a woman (any *k*) being with a flux of blood twelve years
26 Ja oli paljon kärsinyt monelta parantajalta, ja oli kuluttanut kaiken hyvyytensä, eikä mitään apua tuntenut, vaan tullut paljon pahemmaksi;
and much having suffered under many physicians and having spent the of (her *N(k)O*) all and in no way having benefited but rather to the worse having come,
27 Kuin hän kuuli Jesuksesta, tuli hän kansan seassa takaa ja rupesi hänen vaatteisiinsa;
having heard (the [things] *o*) concerning Jesus, having come up in the crowd behind [Him] she touched the clothing of Him;
28 Sillä hän sanoi: jos minä ainoasti saan ruveta hänen vaatteisiinsa, niin minä paranen.
She was saying for that If I shall touch even even the garments of Him I will be healed.
29 Ja hänen verilähteensä kohta kuivettui, ja hän tunsi ruumiissansa, että hän oli vitsauksestansa parantunut.
And immediately was dried up the flow of the blood of her and she knew in the body that she has been healed from the affliction.
30 Ja Jesus tunsi kohta itsessänsä voiman, joka hänestä lähtenyt oli, ja käänsi itsensä kansan seassa ja sanoi: kuka rupesi minun vaatteisiini?
And immediately Jesus having known in Himself the out of Him power having gone forth, having turned in the crowd was saying: Who of Me touched the garments?
31 Ja hänen opetuslapsensa sanoivat hänelle: sinä näet, että kansa sinua ahdistaa ympäri, ja sinä sanoit: kuka minuun rupesi?
And were saying to Him the disciples of Him; You see the crowd pressing in on You and You say Who Me touched?
32 Ja hän katsoi ympärinsä, että hän sen näkis, joka sen teki.
And He was looking around to see the [one who] this having done.
33 Mutta vaimo pelkäsi ja vapisi, että hän tiesi, mitä hänen kohtaansa tapahtunut oli, tuli ja lankesi hänen eteensä, ja sanoi hänelle kaiken totuuden.
And the woman having been frightened and trembling, know what has been done (upon *k*) to her, came and she fell down before Him and she told Him all the truth.
34 Mutta hän sanoi hänelle: tyttäreni, sinun uskosi paransi sinun; mene rauhaan ja ole terve vitsauksestas.
And He said to her; (Daughter, *N(k)O*) the faith of you has healed you. do go in peace and do be healthy from the affliction of you.
35 Kuin hän vielä puhui, tulivat muutamat synagogan päämieheltä, jotka sanoivat: sinun tyttäres on kuollut: mitäs silleen Mestaria vaivaat?
Still when He is speaking they come from the ruler of synagogue’s [house] saying that The daughter of You is dead; why still trouble you the Teacher?
36 Mutta Jesus kohta kuultuansa sen sanan sanottavan, sanoi synagogan päämiehelle: älä pelkää, ainoastaan usko.
And Jesus (immediately *K*) (having ignored *N(K)O*) the word spoken He says to the ruler of the synagogue; Not do fear, only do believe.
37 Ja ei hän sallinut kenenkään itsiänsä seurata, vaan Pietarin ja Jakobin ja Johanneksen, Jakobin veljen.
And not He allowed no [one] (with *no*) (Him *N(k)O*) to follow only except (*no*) Peter and James and John the brother of James.
38 Ja hän tuli synagogan päämiehen huoneeseen, ja näki pauhinan ja ne, jotka itkivät ja porasivat paljon.
And (they come *N(K)O*) to the house of the ruler of the synagogue. and He beholds a commotion (and *no*) weeping and wailing much,
39 Ja hän meni sisälle, ja sanoi heille: mitä te pauhaatte ja itkette? Lapsi ei ole kuollut, vaan makaa.
And having entered He says to them; Why make you commotion and weep? The child not is dead but sleeps.
40 Ja he nauroivat häntä. Mutta kuin hän oli kaikki ajanut ulos, otti hän lapsen isän ja äidin kanssansa ja ne, jotka hänen kanssansa olivat, ja meni sisälle, kussa lapsi makasi,
And they were laughing at Him. (He himself *N(k)O*) then having put out (all *N(k)O*) takes with [Him] the father of the child and the mother and those with Him and enters in where was the child (reclining. *K*)
41 Ja tarttui lapsen käteen ja sanoi hänelle: talita kumi, se on sanottu: piikainen, (sinulle minä sanon), nouse ylös.
And when taking of the hand of the child He says to her; Talitha koum! Which is being translated, O Little girl, to you I say, (do arise. *N(k)O*)
42 Ja kohta piika nousi ja kävi; sillä hän oli kahdentoistakymmenen ajastaikainen. Ja he hämmästyivät suurella hämmästyksellä.
And immediately arose the girl and was walking; she was for of years twelve. And they were amazed (immediately *NO*) with amazement great.
43 Ja hän haasti heitä kovin, ettei kenkään sitä saisi tietää, ja hän käski antaa hänelle syötävää.
And He instructed to them strictly that no one may know this, and He commanded to be given to her to eat.
