Markuksen 11
1 Ja kuin he lähestyivät Jerusalemia, Betphageen ja Betaniaan, Öljymäen tykö, lähetti hän kaksi opetuslapsistansa,
Quand ils furent près de Jérusalem, de Béthanie et de Bethphagé, du côté du mont des Oliviers, Jésus envoya deux de ses disciples, en leur disant:
2 Ja sanoi heille: menkäät kylään, joka on teidän edessänne, ja kohta kuin te siihen tulette sisälle, löydätte te varsan sidottuna, jonka päällä ei yksikään ihminen istunut ole; päästäkäät se ja tuokaat tänne.
«Allez à ce village qui est devant vous; et tout de suite, à l'entrée, vous trouverez un ânon attaché, que personne n'a jamais monté. Détachez-le et l'amenez.
3 Ja jos joku teille sanoo: miksi te sen teette? niin sanokaat: Herra sitä tarvitsee; ja kohta hän laskee hänen tänne.
Si l'on vous demande pourquoi vous faites cela, répondez: Le Seigneur en a besoin et on l'enverra immédiatement ici.»
4 Niin he menivät, ja löysivät varsan sidottuna ulkona oven tykönä tien haarassa, ja he päästivät sen vallallensa.
Ils partirent et, au détour du chemin, ils trouvèrent l'ânon attaché tout contre une porte extérieure; ils le délièrent.
5 Ja muutamat niistä, jotka siellä seisoivat, sanoivat heille: mitä te teette, että te varsan päästätte?
Quelques-uns de ceux qui étaient là leur dirent: «Que faites-vous? Pourquoi détachez-vous cet ânon?»
6 Mutta he sanoivat heille, niinkuin Jesus oli käskenyt; niin he päästivät heidät.
Ils répondirent ce que Jésus leur avait dit; et on les laissa faire. Ils amenèrent donc l'ânon,
7 Ja he toivat varsan Jesuksen tykö ja heittivät vaatteensa sen päälle, ja hän istui sen päälle.
sur lequel ils placèrent leurs manteaux, à Jésus, qui s'assit sur lui.
8 Mutta moni hajoitti vaatteensa tielle, ja ne muut karsivat oksia puista ja hajoittivat tielle.
Sur le chemin, un grand nombre étendirent leurs vêtements et d'autres des rameaux coupés dans les champs.
9 Ja jotka edellä kävivät ja myös seurasivat, huusivat, sanoen: hosianna, hyvästi siunattu olkoon se, joka tulee Herran nimeen!
Et ceux qui le précédaient et ceux qui le suivaient criaient: «Hosanna! Béni soit celui qui vient au nom du Seigneur!
10 Hyvästi siunattu olkoon Davidin meidän isän valtakunta, joka tulee Herran nimeen: hosianna korkeudessa!
Béni soit le Règne qui commence, le Règne de notre père David! Hosanna au plus haut des cieux!»
11 Ja Jesus meni Jerusalemiin ja templiin, ja kuin hän kaikki ympäri katseli, koska jo ehtooaika oli, läksi hän ulos Betaniaan kahdentoistakymmenen kanssa.
Il entra à Jérusalem et pénétra dans le Temple. Il promena autour de lui son regard sur toutes choses, et comme l'heure s'avançait, il partit avec les douze pour Béthanie.
12 Ja toisena päivänä, kuin he Betaniasta läksivät, isosi hän,
Le lendemain, comme ils sortaient de Béthanie, il eut faim.
13 Ja näki taampana fikunapuun, jolla olivat lehdet, niin hän meni lähes, jos hän jotakin hänestä löytänyt olis. Ja kuin hän tuli tykö, ei hän muuta löytänyt kuin lehtiä; sillä ei ollut vielä fikunain aika.
Apercevant de loin un figuier couvert de feuilles, il y alla pourvoir s'il n'y découvrirait pas quelque fruit; mais quand il s'en fut approché, il n'y trouva que des feuilles. En effet, ce n'était pas encore le moment des figues.
14 Ja Jesus vastaten sanoi hänelle: älköön tästedeskään kenkään sinusta syökö hedelmää ijankaikkisesti. Ja hänen opetuslapsensa kuulivat sen. (aiōn g165)
Alors il s'adressa à l'arbre et lui dit: «Que personne ne mange désormais de ton fruit!» Ce mot fut entendu des disciples. (aiōn g165)
15 Ja he tulivat Jerusalemiin. Ja Jesus meni templiin, rupesi ajamaan ulos kaupitsioita ja ostajia templissä, ja vaihettajain pöydät ja kyhkyläisten myyjäin istuimet hän kukisti.
Quand ils furent arrivés à Jérusalem, Jésus entra dans le Temple et se mit à chasser les vendeurs et les acheteurs; il renversa les tables des changeurs, ainsi que les sièges des marchands de colombes;
16 Ei hän myös sallinut jonkun kantaa astiaa templin lävitse.
de plus, il ne laissait personne, portant un objet quelconque, passer par le Temple.
17 Ja hän opetti, sanoen heille: eikö kirjoitettu ole: minun huoneeni pitää kutsuttaman rukoushuoneeksi kaikille kansoille? mutta te olette sen tehneet ryövärien luolaksi.
Et voici ce qu'il enseignait: «N'est-il pas écrit: «Ma maison s'appellera, pour tous les peuples, maison de prière? Et vous, vous en avez fait une caverne de brigands!»
18 Ja kirjanoppineet ja pappein päämiehet kuulivat sen, ja etsivät, kuinka he olisivat hänen hukuttaneet; sillä he pelkäsivät häntä, että kaikki kansa hämmästyi hänen oppiansa.
En l'entendant, les chefs des prêtres et les Scribes cherchaient par quels moyens ils le feraient périr. En effet, ils avaient peur de lui à cause du peuple, qui, tout entier, était extrêmement frappé de son enseignement.
19 Ja kuin ehtoo tuli, meni Jesus ulos kaupungista.
Quand venait le soir, ils sortaient de la ville;
20 Ja kuin he aamulla kävivät ohitse, näkivät he fikunapuun kuivettuneen juurinensa.
or, en repassant le matin, ils virent le figuier desséché jusqu'à la racine.
21 Ja Pietari muisti, ja sanoi hänelle: Rabbi, katso, fikunapuu, jotas kirosit, on kuivettunut.
Se souvenant de ce qui s'était passé, Pierre dit à Jésus: «Rabbi, voici le figuier que tu as maudit; il s'est desséché.»
22 Niin vastasi Jesus ja sanoi heille: pitäkäät usko Jumalan päälle.
Jésus alors, s'adressant à tous, leur dit: «Ayez foi en Dieu!
23 Sillä totisesti sanon minä teille: jokainen, joka tälle vuorelle sanois: siirrä itses ja kukistu mereen! eikä epäilisi sydämessänsä, vaan uskois ne tapahtuvan mitä hän sanoo; niin hänelle tapahtuu, mitä hän sanoo.
En vérité, je vous le dis: Si quelqu’un dit à cette montagne, sans aucune hésitation dans son coeur, et en croyant à l'accomplissement de sa parole: «Soulève-toi, et jette-toi dans la mer», cela lui sera accordé.
24 Sentähden sanon minä teille: kaikki, mitä te rukoillen anotte, se uskokaat saavanne; niin se tapahtuu teille.
C'est pourquoi je vous dis: Croyez que vous recevrez tout ce que vous demandez dans votre prière, et tout vous sera accordé.
25 Ja kuin te seisotte ja rukoilette, niin anteeksi antakaat, jos teillä on jotakin jotakuta vastaan, että myös teidän Isänne, joka on taivaissa, antais teille anteeksi teidän rikoksenne.
En outre, quand vous vous mettez à prier, pardonnez à toute personne contre qui vous pourriez avoir quelque chose, afin que votre Père qui est dans les cieux vous pardonne aussi vos offenses.»
26 Mutta jos ette anteeksi anna, ei myös teidän Isänne, joka on taivaissa, anna anteeksi teidän rikoksianne.
(Si vous ne pardonnez pas, votre Père qui est dans les cieux ne vous pardonnera pas non plus vos offenses).
27 Ja he tulivat taas Jerusalemiin; ja kuin hän käveli templissä, tulivat hänen tykönsä pappein päämiehet, kirjanoppineet ja vanhimmat,
Ils étaient retournés à Jérusalem; et comme il allait et venait dans le Temple, les chefs des prêtres, les Scribes et les Anciens s'approchèrent de lui
28 Ja sanoivat hänelle: millä voimalla sinä näitä teet? ja kuka antoi sinulle sen voiman, ettäs näitä teet?
et lui dirent: «En vertu de quelle autorité fais-tu ces choses? ou qui t'a donné l'autorité de les faire?»
29 Mutta Jesus vastaten sanoi heille: minä myös kysyn teiltä yhden sanan: vastatkaat siis minua, niin minäkin sanon teille, millä voimalla minä näitä teen:
Jésus leur répondit: «Je vous ferai, moi aussi, une question, une seule. Répondez-moi et je vous dirai en vertu de quelle autorité je fais ces choses:
30 Johanneksen kaste, oliko se taivaasta, eli ihmisiltä? vastatkaat minua.
Le baptême de Jean venait-il du ciel ou des hommes? Répondez-moi.»
31 Niin he ajattelivat keskenänsä, sanoen: jos me sanomme: taivaasta, niin hän sanoo: miksi ette siis häntä uskoneet?
Or ils faisaient, à part eux, ce raisonnement: «Si nous répondons: Du ciel, il dira: Pourquoi donc ne l'avez vous pas cru?
32 Mutta jos me sanomme: ihmisiltä, niin me pelkäämme kansaa: sillä kaikki pitivät Johanneksen totisena prophetana.
Répondrons-nous alors: Des hommes?....» Ici ils avaient à craindre la foule; car tout le monde tenait Jean pour un prophète.
33 Ja he vastasivat, sanoen Jesukselle: emme tiedä. Ja Jesus vastasi ja sanoi heille: en minäkään sano teille, millä voimalla minä näitä teen.
Alors ils répondirent ainsi à Jésus: «Nous ne savons.» Jésus répliqua: «Je ne vous dis pas, moi non plus, en vertu de quelle autorité je fais ces choses.»
