Markuksen 10
1 Ja kuin hän sieltä läksi, tuli hän Juudan maan äärille sen maakunnan kautta, joka on sillä puolella Jordania. Ja kansa kokoontui taas hänen tykönsä, ja niinkuin hän oli tottunut, niin hän taas opetti heitä.
Jésus, partant de là, se rendit sur les frontières de la Judée et de l'autre côté du Jourdain. De nouveau, des multitudes se rassemblèrent autour de lui; de nouveau, suivant sa coutume, il les enseignait.
2 Ja Pharisealaiset tulivat ja kysyivät häneltä: saako mies vaimonsa hyljätä? kiusaten häntä.
Les Pharisiens vinrent à lui et lui demandèrent: «Est-il permis à un mari de répudier sa femme?» C'était pour le mettre à l'épreuve.
3 Mutta hän vastaten sanoi heille: mitä Moses teille käski?
Il leur répondit par ces paroles: «Qu'est-ce que Moïse vous a prescrit?» —
4 He sanoivat: Moses salli kirjoittaa erokirjan ja hyljätä.
«Moise, dirent-ils, a permis d'écrire un acte de divorce et de la répudier.»
5 Ja Jesus vastaten sanoi heille: teidän sydämenne kovuuden tähden kirjoitti hän teille sen käskyn.
Alors Jésus reprit: «C'est à cause de la dureté de vos coeurs qu'il vous a écrit ce commandement.
6 Mutta luomisen alusta on Jumala heidät luonut mieheksi ja vaimoksi.
Mais au commencement du monde Dieu «a fait un couple, mâle et femelle»,
7 Sentähden pitää ihmisen eriämän isästänsä ja äidistänsä, ja pitää vaimoonsa yhdistymän.
«à cause de cela l'homme laissera son père et sa mère
8 Ja niin tulevat kaksi yhdeksi lihaksi, niin ettei he ole silleen kaksi, mutta yksi liha.
et ils seront deux dans une seule chair. Ainsi ils ne sont plus deux, mais une seule chair.
9 Mitä siis Jumala on yhteen sovittanut, ei ihmisen pidä sitä eroittaman.
Donc, ce que Dieu a uni, qu'un, homme ne le sépare point.»
10 Ja hänen opetuslapsensa kysyivät taas häneltä kotona siitä asiasta.
Dans la maison, les disciples l'interrogèrent encore sur le même sujet.
11 Ja hän sanoi heille: kuka ikänä hylkää vaimonsa, ja nai toisen, se tekee huorin häntä vastaan.
«Qui répudie sa femme, leur dit-il, et en épouse une autre, commet un adultère à l'égard de la première.
12 Ja jos vaimo hylkää miehensä ja huolee toiselle, hän tekee huorin.
Et si une femme qui a quitté son mari en épouse un autre, elle commet un adultère.»
13 Ja he toivat hänen tykönsä lapsia, että hän heihin rupeais; niin opetuslapset nuhtelivat niitä, jotka heitä toivat.
Comme on lui apportait des enfants pour qu'il les touchât, les disciples blâmaient ceux qui les lui apportaient.
14 Mutta kuin Jesus sen näki, närkästyi hän ja sanoi heille: sallikaat lasten tulla minun tyköni, ja älkäät kieltäkö heitä; sillä senkaltaisten on Jumalan valtakunta.
Jésus le vit et s'en indigna. Il leur dit: «Laissez les enfants venir à moi; ne les en empêchez pas; car c'est à ceux qui leur ressemblent qu'appartient le Royaume de Dieu.
15 Totisesti sanon minä teille: jokainen, joka ei Jumalan valtakuntaa ota vastaan niinkuin lapsi, ei hän suinkaan siihen tule sisälle.
En vérité, je vous le dis, qui ne recevra pas, comme un enfant, le Royaume de Dieu, n'y entrera pas.»
16 Ja hän otti heitä syliinsä, ja pani kätensä heidän päällensä, ja siunasi heitä.
Puis il les embrassa et, posant les mains sur eux, il les bénit.
17 Ja kuin hän oli lähtenyt ulos tielle, tuli yksi juosten, lankesi polvillensa hänen eteensä ja kysyi häneltä: hyvä Mestari! mitä minun pitää tekemän, että minä ijankaikkisen elämän perisin? (aiōnios g166)
Comme il se mettait en route, quelqu'un courut à lui, se jeta à ses genoux et lui fit cette question: «Bon maître, que dois-je faire pour acquérir la vie éternelle?» (aiōnios g166)
18 Niin Jesus sanoi hänelle: miksis sanot minun hyväksi? Ei kenkään ole hyvä, vaan yksin Jumala.
Jésus lui dit: «Pourquoi m'appelles tu bon? nul n'est bon, si ce n'est Dieu seul!
19 Kylläs käskyt tiedät: ei sinun pidä huorin tekemän: ei sinun pidä tappaman: ei sinun pidä varastaman: ei sinun pidä väärää todistusta sanoman: ei sinun pidä pettämän: kunnioita isääs ja äitiäs.
Tu connais les commandements: «Tu ne seras point adultère; tu ne seras point meurtrier; tu ne seras point voleur; tu ne rendras point de faux témoignage; tu ne commettras point de fraude; honore ton père et ta mère.»
20 Mutta se vastasi ja sanoi hänelle: Mestari, nämä kaikki olen minä pitänyt hamasta minun nuoruudestani.
Il répondit: «Tout cela, maître, je l'ai observé dès ma jeunesse.» —
21 Mutta kuin Jesus katsahti hänen päällensä, rakasti hän häntä, ja sanoi hänelle: yksi sinulta puuttuu: mene, myy kaikki, mitä sinulla on, ja anna vaivaisille; ja sinulla pitää oleman tavara taivaassa: ja tule, seuraa minua, ottain risti.
Jésus, le regardant, l'aima et lui dit: «Une chose te manque, va vendre ce que tu as; donnes-en le prix aux pauvres; tu auras alors un trésor dans le ciel; viens ensuite et suis-moi.»
22 Mutta hän tuli siitä puheesta murheelliseksi, ja meni pois murheissansa; sillä hänellä oli paljo tavaraa.
Ce langage l'affligea; il s'en alla tout triste, car il avait beaucoup de biens.
23 Ja kuin Jesus katsahti ympärillensä, sanoi hän opetuslapsillensa: kuinka työläästi ne, joilla varaa on, tulevat Jumalan valtakuntaan!
Jésus, regardant autour de lui, dit à ses disciples: «Combien difficilement entreront dans le Royaume de Dieu ceux qui ont des richesses!»
24 Mutta opetuslapset hämmästyivät näistä hänen sanoistansa. Niin Jesus taas vastaten sanoi: rakkaat pojat! kuinkas työläs on niiden tulla Jumalan valtakuntaan, jotka tavaroihinsa uskaltavat.
Ces paroles surprenaient les disciples. Jésus reprit alors en ces termes: «Qu'il est difficile, mes enfants, d'entrer dans le Royaume de Dieu!
25 Huokiampi on kamelin käydä neulan silmän lävitse, kuin rikkaan Jumalan valtakuntaan sisälle tulla.
Il est plus facile à un chameau de passer par l'ouverture d'une aiguille 'qu'à un riche d'entrer dans le Royaume de Dieu.»
26 Mutta he hämmästyivät vielä sitte sangen suuresti, sanoen keskenänsä: ja kuka taitaa autuaaksi tulla?
Ils furent absolument consternés: «Qui pourra être sauvé?» se dirent-ils l'un à l'autre.
27 Niin Jesus katsahti heidän päällensä, ja sanoi: ihmisten tykönä on se mahdotoin, mutta ei Jumalan tykönä; sillä kaikki ovat Jumalan tykönä mahdolliset.
Jésus leur répondit en les regardant: «Aux hommes, cela est impossible; mais non à Dieu; car tout est possible à Dieu.»
28 Niin Pietari rupesi sanomaan hänelle: katso, me olemme kaikki antaneet ylön, ja seuranneet sinua.
Pierre se mit alors à lui dire: «Et nous, nous avons tout quitté! nous t'avons suivi!»
29 Mutta Jesus vastasi ja sanoi: totisesti sanon minä teille: ei ole kenkään, joka jätti huoneen, taikka veljet eli sisaret, taikka isän eli äidin, taikka vaimon eli lapset, taikka pellot, minun ja evankeliumin tähden,
Jésus répondit: «En vérité je vous le dis, personne, à cause de moi et à cause de l'Évangile,
30 Ellei hän saa jälleen satakertaisesti nyt tällä ajalla huoneita ja veljiä, ja sisaria, ja äitejä, ja lapsia, ja peltoja vastoinkäymisillä, ja tulevaisessa maailmassa ijankaikkisen elämän. (aiōn g165, aiōnios g166)
ne quittera une maison, des frères, des soeurs, une mère, un père, des enfants, des terres, sans qu'il ne reçoive le centuple dès maintenant, en ce temps présent, des maisons, des frères, des soeurs, des mères, des enfants, des terres, avec des persécutions et, dans le siècle à venir, la vie éternelle. (aiōn g165, aiōnios g166)
31 Mutta monta ensimäistä tulee jälkimäiseksi, ja jälkimäistä ensimäiseksi.
Mais plusieurs des premiers seront derniers et les derniers premiers.»
32 Mutta he olivat tiellä menemässä ylös Jerusalemiin; ja Jesus kävi heidän edellänsä, ja he hämmästyivät, ja seurasivat häntä ja pelkäsivät. Ja hän otti taas ne kaksitoistakymmentä tykönsä ja rupesi heille sanomaan, mitä hänelle tapahtuva oli:
Ils étaient en chemin, montant à Jérusalem. Jésus marchait en avant des disciples effrayés; ceux qui le suivaient étaient dans la terreur. De nouveau il réunit les douze et se mit à leur dire ce qui allait lui arriver:
33 Katso, me menemme ylös Jerusalemiin, ja Ihmisen Poika annetaan ylön pappein päämiehille ja kirjanoppineille, ja he tuomitsevat hänen kuolemaan ja antavat ylön hänen pakanoille;
«Voilà que nous montons à Jérusalem; le Fils de l'homme y sera livré aux chefs des prêtres et aux Scribes qui le condamneront à mort; puis ils le livreront aux païens
34 Ja he pilkkaavat häntä, ja pieksävät hänen, ja sylkevät hänen päällensä, ja tappavat hänen; ja kolmantena päivänä hän nousee ylös.
qui se joueront de lui, lui cracheront au visage, le flagelleront et le tueront et, après trois jours, il ressuscitera.»
35 Niin tuli hänen tykönsä Jakob ja Johannes, Zebedeuksen pojat, sanoen: Mestari! me tahdomme, ettäs meille tekisit, mitä me anomme.
Jacques et Jean (les fils de Zébédée) s'approchèrent de lui et lui dirent: «Maître, nous voudrions que tu nous accordes ce que nous allons te demander.»
36 Niin hän sanoi heille: mitä te tahdotte minua teillenne tekemään?
Il répondit: «Que voudriez-vous que je vous accorde?» —
37 Vaan he sanoivat hänelle: anna toisen meistä istua oikialla ja toisen vasemmalla puolellas sinun kunniassas.
«Promets-nous, reprirent-ils, que nous siégerons, au jour de ta gloire, l'un à ta droite, l'autre à ta gauche.»
38 Mutta Jesus sanoi heille: ette tiedä, mitä te anotte. Voitteko juoda sen kalkin, jonka minä juon, ja sillä kasteella kastettaa, jolla minä kastetaan?
Jésus repartit: «Vous ne savez ce que vous demandez. Pouvez-vous boire la coupe que je bois? ou être baptisés du baptême dont je suis baptisé?» —
39 Vaan he sanoivat hänelle: voimme. Niin sanoi Jesus heille: sen kalkin tosin te juotte, jonka minä juon, ja sillä kasteella te kastetaan, jolla minä kastetaan;
«Nous le pouvons», lui dirent-ils. — Et Jésus répliqua: «La coupe que je bois, vous la boirez; le baptême dont je suis baptisé, vous en serez baptisés.
40 Mutta istua minun oikialla ja vasemmalla puolellani, ei ole minun antamisellani, mutta niille, joille se valmistettu on.
Mais quant à siéger à ma droite ou à ma gauche, ce n'est pas à moi de l'accorder; ces places sont à ceux pour lesquels elles ont été préparées.»
41 Ja kuin ne kymmenen sen kuulivat, rupesivat he närkästymään Jakobin ja Johanneksen tähden.
Les dix autres qui avaient entendu commençaient à s'indigner contre Jacques et Jean;
42 Mutta kuin Jesus kutsui heidät tykönsä, sanoi hän heille: te tiedätte, että ne, jotka ovat asetetut kansain päämiehiksi, hallitsevat heitä, ja heidän ylimmäisillänsä on valta heidän ylitsensä.
Jésus alors les appela et leur dit: «Vous savez que ceux qui passent pour régner sur les nations, en sont les dominateurs, et que les grands, dans ces nations, exercent sur elles un pouvoir impérieux.
43 Mutta ei niin pidä oleman teidän keskenänne; vaan joka teidän seassanne tahtoo suurin olla, se olkaan teidän palvelianne.
Il n'en est pas ainsi parmi vous. Au contraire, qui voudra devenir grand parmi vous, sera votre serviteur;
44 Ja joka teistä tahtoo tulla ensimäiseksi, hän olkaan kaikkein orja;
qui voudra devenir le premier parmi vous, sera l'esclave de tous.
45 Sillä ei myös Ihmisen Poika ole tullut, että häntä palveltaisiin, mutta palvelemaan ja antamaan henkensä lunastuksen hinnaksi monen edestä.
Car le Fils de l'homme n'est pas venu pour être servi, mais pour servir et donner sa vie comme rançon pour plusieurs.»
46 Ja he tulivat Jerikoon. Ja kuin hän läksi Jerikosta ja hänen opetuslapsensa ja paljo kansaa, niin istui tien ohessa sokia, Bartimeus Timein poika, kerjäten.
Ils arrivèrent à Jéricho. Lorsqu'il sortit de la ville avec ses disciples et une foule nombreuse, un aveugle, Bartimée (fils de Timée) mendiait, assis sur le bord de la route.
47 Ja kuin hän kuuli, että se oli Jesus Natsaretista, rupesi hän huutamaan ja sanomaan: Jesus, Davidin poika, armahda minua.
Entendant dire que c'était Jésus de Nazareth, il se mit à crier: «Fils de David, Jésus, aie pitié de moi!»
48 Ja moni nuhteli häntä, että hän olis ollut ääneti. Mutta hän huusi paljoa enemmin: Davidin Poika, armahda minua.
Beaucoup le menaçaient pour le faire taire, mais il n'en criait que plus fort: «Fils de David, aie pitié de moi!»
49 Ja Jesus seisahti ja käski kutsua häntä. Ja he kutsuivat sokian ja sanoivat hänelle: ole hyvällä mielellä, nouse! hän kutsuu sinua.
Jésus s'arrêta. «Appelez-le», dit-il. On appela cet aveugle, on lui dit: «Prends courage, lève-toi, il t'appelle.»
50 Niin hän heitti pois vaatteensa yltänsä, nousi ja tuli Jesuksen tykö.
Il se dressa aussitôt, rejeta son manteau et s'avança vers Jésus.
51 Ja Jesus vastaten sanoi hänelle: mitäs tahdot, että minä sinulle tekisin? Niin sokia sanoi hänelle: Rabboni, että minä saisin näköni.
Jésus alors lui adressa ces paroles: «Que veux-tu que je fasse pour toi?» L'aveugle répondit: «Que j'y voie! Rabbouni!»
52 Mutta Jesus sanoi hänelle: mene, sinun uskos vapahti sinun. Ja hän sai kohta näkönsä jälleen, ja seurasi Jesusta tiellä.
«Va, lui dit Jésus, ta foi t'a sauvé.» Et subitement il vit, et il suivit Jésus dans le chemin.
