Jobin 8
1 Niin vastasi Bildad Suasta ja sanoi:
Då tok Bildad frå Suah til ords og sagde:
2 Kuinka kauvan sinä tahdot näitä puhua? ja sinun suus puheet ovat niinkuin väkevä tuuli?
«Kor lenge vil du tala so og lata ordi storma fram?
3 Väärinkö Jumala tuomitsee, eli rikkooko Kaikkivaltias oikeuden?
Kann Gud vel rengja det som rett er? Kann Allvalds-Gud vel rengja rettferd?
4 Jos poikas ovat syntiä tehneet hänen edessänsä, niin hän on hyljännyt heitä heidän pahain tekoinsa tähden.
Hev dine søner synda mot han, gav han deim deira synd i vald.
5 Mutta jos sinä aikanansa etsit Jumalaa, ja rukoilet Kaikkivaltiasta hartaasti,
Um du søkja til din Gud, og beda Allvalds-Gud um nåde,
6 Ja jos sinä olet puhdas ja hyvä, niin hän herättää sinun, ja taas tekee rauhalliseksi hurskautes majan.
er du då rein og utan svik, då vil han vakna upp for deg og reisa nytt ditt rettferdshus,
7 Ja kussa sinulla oli ennen vähä, pitää tästedes sinulle sangen paljon lisääntymän.
Um og di fortid vesall var, so mykje større vert di framtid.
8 Sillä kysy nyt entisiltä sukukunnilta, ja rupee kysymään heidän isiltänsä.
Ja, spør deg for hjå farne ætter, agt på kva federne fann ut.
9 Sillä me olemme niinkuin eilen tulleet, ja emme mitään tiedä: meidän elämämme on niinkuin varjo maan päällä.
- Me inkje veit, er frå i går; vårt liv ein skugge er på jordi -
10 Heidän pitää opettaman sinua, ja sanoman sinulle, ja tuoman puheensa edes sydämestänsä.
dei skal deg læra, gjeva svar med ord ifrå sitt hjartedjup:
11 Kasvaako kaisla, ellei seiso loassa? eli kasvaako ruoho ilman vettä?
«Veks sevet vel på turre land? Trivst storren der som vatnet vantar?
12 Koska se vielä kukoistaa ennenkuin se niitetään, kuivettuu se ennenkuin heinä korjataan.
Enn stend det grønt, vert ikkje skore, då visnar det fyrr anna gras.»
13 Niin käy kaikkein niiden, jotka Jumalan unhottavat, ja ulkokullattuin toivo katoo.
So gjeng det deim som gløymer Gud; og voni glepp for gudlaus mann.
14 Sillä hänen toivonsa tulee tyhjäksi, ja hänen uskalluksensa niinkuin hämähäkin verkko.
Hans tillit sunderskori vert, hans tiltru vert til kongurvev;
15 Hän luottaa huoneensa päälle, ja ei se pidä seisoman; hän turvaa siihen, ja ei se pidä pysyväinen oleman.
Det hus han styd seg til, det dett; det som han triv til, stend’kje fast.
16 Se viheriöitsee kyllä ennen auringon nousemaa, ja sen heikot oksat kasvavat hänen yrttitarhassansa.
Han saftfull veks, med soli skin; hans greiner yver hagen heng,
17 Hänen juurensa seisoo paksuna lähteen tykönä, ja huoneet kivien päällä.
og roti kring steinrøysar smett, og smyg seg inn imillom steinar.
18 Mutta koska hän nielee sen paikastansa, kieltää hän sen, niinkuin ei olis nähnytkään sitä.
Men vert han riven frå sin stad, so hugsar staden han ei meir.
19 Katso, tämä on hänen menonsa riemu; ja toiset taas kasvavat tuhasta.
Sjå det er gleda på hans veg; or moldi skyt ein annan fram.
20 Sentähden katso, ei Jumala hyviä hylkää, eikä vahvista pahain kättä,
Men Gud vanvyrder ei den reine; dei vonde tek han ei i handi.
21 Siihen asti että sinun suus naurulla täytetään ja huules riemulla.
Han enn din munn med lått skal fylla og lipporne med gledesong;
22 Mutta ne jotka sinua vihaavat, pitää häpiään tuleman; ja jumalattomain asuinsia ei pidä pysyväinen oleman.
men skammi klæda skal din fiend’; gudløysetjeld finst ikkje meir.»
