Jobin 7
1 Eikö ihminen aina pidä oleman sodassa maan päällä; ja hänen päivänsä ovat niinkuin orjan päivät?
“Um homem não é obrigado a trabalhar na terra? Seus dias não são como os dias de uma mão contratada?
2 Niinkuin palvelia halajaa varjoa, ja orja työnsä loppua,
As um servo que deseja ardentemente a sombra, como um mercenário que procura por seu salário,
3 Niin olen minä minulleni saanut turhat kuukaudet, ja minulla on monta murheellista yötä ollut.
por isso sou obrigado a possuir meses de miséria, noites desgastantes me são designadas.
4 Kuin minä levätä panin, sanoin minä: Koskahan minä nousen? ja sitte lueskelen, koska ehtoo tullee: minä olen ravittu kävellyksistä hamaan pimeyteen asti.
Quando eu me deito, eu digo, “Quando eu me levantarei e a noite terá ido embora? Eu joguei e virei até o amanhecer do dia.
5 Minun lihani on puetettu madoilla ja maan tomulla; minun nahkani on ahvettunut ja hyljätyksi tullut.
Minha carne está vestida com minhocas e torrões de pó. Minha pele se fecha, e se rompe de novo.
6 Minun päiväni ovat lentäneet nopiammasti pois kuin syöstävä ja kuluneet ilman viivytystä.
Meus dias são mais rápidos que o de um vaivém de tecelão, e são gastas sem esperança.
7 Muista, että minun elämäni on tuuli, ja minun silmäni ei palaja hyvää näkemään.
Oh lembre-se que minha vida é um sopro. Meu olho não verá mais o bem.
8 Ja ei yksikään silmä, joka minun nyt näkee, pidä minua enempi näkemän. Sinun silmäs katsokoon minua, sitte minä hukun.
O olho daquele que me vê não me verá mais. Seus olhos estarão sobre mim, mas eu não estarei.
9 Pilvi raukee ja menee pois: niin myös se, joka menee alas hautaan, ei nouse jälleen, (Sheol h7585)
À medida que a nuvem é consumida e desaparece, por isso, aquele que descer ao Sheol não subirá mais. (Sheol h7585)
10 Eikä palaja jälleen huoneesensa, ei myös hänen siansa häntä enää tunne.
Ele não retornará mais à sua casa, nem seu lugar o conhecerá mais.
11 Sentähden en minä estä suutani; minä puhun henkeni ahtaudessa, ja juttelen sieluni murheessa.
“Portanto, não vou ficar calado. Falarei com a angústia do meu espírito. Vou reclamar na amargura da minha alma.
12 Olenko minä meri eli valaskala, että sinä minun niin kätket?
Sou eu um mar, ou um monstro marinho, que você colocou um guarda sobre mim?
13 Kuin minä ajattelin: minun vuoteeni lohduttaa minun, ja minun kehtoni saattaa minulle levon, koska minä itselleni puhun;
Quando eu digo: 'Minha cama me confortará'. Meu sofá aliviará minha queixa','.
14 Niin sinä peljätät minua unilla, ja kauhistat minua näyillä,
then você me assusta com sonhos e me aterrorizar através de visões,
15 Että minun sieluni sois itsensä hirtetyksi, ja minun luuni kuolleiksi.
so que minha alma escolhe o estrangulamento, morte em vez dos meus ossos.
16 Minä kauhistun, enkä pyydä silleen elää: lakkaa minusta, sillä minun päiväni ovat turhat.
Eu odeio minha vida. Eu não quero viver para sempre. Deixe-me em paz, pois meus dias são apenas um sopro.
17 Mikä on ihminen, ettäs hänen suurena pidät, ja panet hänen sydämees?
O que é o homem, que você deve ampliá-lo, que você deve se concentrar nele,
18 Sinä etsit häntä joka päivä, ja koettelet häntä aina.
que você deve visitá-lo todas as manhãs, e testá-lo a cada momento?
19 Miksi et minusta luovu, ja päästä minua, siihen asti että minä sylkeni nielisin?
Por quanto tempo você não vai desviar o olhar de mim, nem me deixar em paz até engolir minha saliva?
20 Minä olen syntiä tehnyt; mitä minun pitää sinulle tekemän, o sinä ihmisten vartia? miksis minun teit sinulles loukkaukseksi ja itselleni kuormaksi?
Se eu pequei, o que eu faço com você, seu observador de homens? Por que você me marcou como uma marca para você? para que eu seja um fardo para mim mesmo?
21 Ja miksi et minun pahaa tekoani anna anteeksi ja ota pois minun vääryyttäni? Sillä nyt pitää minun makaaman mullassa: ja jos minua aamulla etsit, niin en minä enää ole.
Por que você não perdoa minha desobediência e tira a minha iniqüidade? Por enquanto, deitar-me-ei na poeira. Você me procurará com diligência, mas eu não serei”.
