Jobin 6
1 Niin Job vastasi ja sanoi:
Entonces Job respondió:
2 Jos minun surkeuteni punnittaisiin, ja minun kärsimiseni yhtä haavaa laskettaisiin vaa´an päälle,
“Si se pudiera pesar mi dolor y poner mis problemas en una balanza
3 Niin se olis raskaampi kuin santa meressä; sentähden ovat minun sanani nielletyt ylös.
serían más pesados que la arena del mar. Por eso hablé tan precipitadamente.
4 Sillä Kaikkivaltiaan nuolet ovat minussa, joiden myrkky särpää minun henkeni; ja Jumalan kauhistus tarkoittaa minua.
Porque las flechas del Todopoderoso están en mí; su veneno mina mi espíritu. Los terrores de Dios están alineados contra mí.
5 Huutaako metsä-aasi, kuin hänellä ruohoja on? ammuuko härkä, kuin hänellä on ruokaa?
¿No rebuznan los burros salvajes cuando se les acaba la hierba? ¿No gime el ganado cuando no tiene comida?
6 Syödäänkö mautointa ilman suolaa? eli maistaako valkuainen munan ruskuaisen ympäriltä?
¿Se puede comer sin sal algo que no tiene sabor? ¿Tiene algún sabor la clara del huevo?
7 Jota minun sieluni ennen kuoitti, se on nyt minun ruokani minun kipuni tähden.
No puedo tocar ningún alimento, ¡la sola idea me hace sentir enfermo!
8 Jospa minun rukoukseni tapahtuis, ja Jumala antais minulle, mitä minä toivon!
¡Oh, si pudiera tener lo que realmente quiero, que Dios me diera lo que más deseo!
9 Että Jumala tahtois ja löis minun rikki, ja päästäis kätensä särkemään minua;
¡Que Dios estuviera dispuesto a aplastarme hasta la muerte, que me dejara morir!
10 Niin olis minulla vielä sitte lohdutus, ja minä vahvistuisin sairaudessani, ellei hän säästäisi minua: en ole mitään kuitenkaan kieltänyt pyhän puhetta.
Pero aún me consuela saber, haciéndome feliz a través del dolor interminable, que nunca he rechazado las palabras de Dios.
11 Mikä on minun väkeni, että minä voisin toivoa? ja mikä on minun loppuni, että minun sieluni vois kärsiväinen olla?
“¿Por qué debo seguir esperando si no tengo fuerzas? ¿Por qué debo seguir adelante si no sé lo que me va a pasar?
12 Onko minun väkeni kivinen? eli minun lihani vaskinen?
¿Acaso soy fuerte como una roca? ¿Acaso soy de bronce?
13 Ei ole minulla missään apua; ja minun saatuni on pois ajettu minulta.
¿Cómo puedo ayudarme a mí mismo ahora que cualquier posibilidad de éxito ha desaparecido?
14 Joka ei osoita lähimmäisellensä laupiutta, hän hylkää Kaikkivaltiaan pelvon.
Quien no es amable con un amigo ha dejado de respetar al Todopoderoso.
15 Minun veljeni ovat rikkoneet minua vastaan, niinkuin oja ja niinkuin väkevä virta ohitse menneet,
Mis hermanos han actuado con el mismo engaño que un arroyo del desierto, aguas caudalosas en el desierto que se desvanecen.
16 Jotka ovat kauhiat jäästä, ja jotka lumi peittää.
El arroyo se desborda cuando está lleno de hielo oscuro y nieve derretida,
17 Kuin helle heitä ahdistaa, pitää heidän nääntymän, ja kuin palava on, pitää heidän katooman paikastansa.
pero con el calor se seca y desaparece, esfumándose de donde estaba.
18 Heidän polkunsa poikkeevat pois; he raukeevat tyhjään ja hukkuvat.
Las caravanas de camellos se apartan para buscar agua, pero no la encuentran y mueren.
19 He katsoivat Temanin tietä, rikkaan Arabian polkuja he toivoivat.
Las caravanas de Tema buscaron, los viajeros de Saba se confiaron,
20 Mutta heidän pitää häpiään tuleman, ratki surutoinna ollessansa; ja heidän pitää häpeemän siihen tultuansa.
pero sus esperanzas se desvanecieron: llegaron y no encontraron nada.
21 Sillä ette nyt mitään ole; ja että te näette surkeuden, pelkäätte te.
“Ahora no ayudan en nada. Así de simple: ven mi problema y tienen miedo.
22 Olenko minä sanonut: Tuokaat minulle! eli antakaat minun edestäni lahjoja teidän tavarastanne?
¿Les he pedido algo? ¿Acaso les he pedido que sobornen a alguien a mi favor, usando su propio dinero?
23 Ja pelastakaat minua vihollisten kädestä, ja vapahtakaat minua tyrannein käsistä?
¿Les he pedido que me rescaten de un enemigo? ¿Les he pedido que me salven de mis opresores?
24 Opettakaat minua, minä olen ääneti, ja jota en minä tiedä, niin neuvokaat minua.
Explíquenme esto y me callaré. Muéstrenme en qué me equivoco.
25 Kuinka vahvat ovat oikeuden puheet? kuka teissä on se, joka sitä laittaa taitaa?
Las palabras sinceras son dolorosas, ¿pero qué prueban sus argumentos?
26 Te ajattelette sanoja, ainoastaan nuhdellaksenne, ja teette sanoillanne epäileväisen mielen.
¿Van a discutir sobre lo que he dicho, cuando las palabras de alguien desesperado deberían dejar que el viento se las lleve?
27 Te karkaatte köyhän orvon päälle, ja kaivatte lähimmäisellenne kuoppaa.
¡Son capaces de jugar a los dados para ganarle un huérfano, así como son capaces de regatear con su amigo!
28 Mutta että te nyt tahdotte, niin katsokaat minun päälleni, jos minä teidän edessänne valhettelen.
¡Mírenme a los ojos y digan si les miento en la cara!
29 Palatkaat nyt, olkoon pois vääryys: Tulkaat jälleen; minun vastaukseni pitää oikia oleman.
¡No hablen así! ¡No sean injustos! Lo que digo es correcto.
30 Onko minun kielessäni vääryyttä? eikö minun suulakeni ymmärrä vaivoja?
No estoy diciendo mentiras. ¿Acaso no sabría yo mismo si me equivoco?”
