Jobin 3

1 Sitte avasi Job suunsa ja kirosi päivänsä.

Después de esto Job comenzó a hablar, maldiciendo el día de su nacimiento.

2 Ja Job vastasi ja sanoi:

Y dijo:

3 Se päivä olkoon kadotettu, jona minä syntynyt olen, ja se yö, jona sanottiin: mies on siinnyt.

“Que el día en que nací sea borrado, así como la noche en que se anunció que un niño había sido concebido.

4 Se päivä olkoon pimiä, ja älköön Jumala kysykö ylhäältä sen perään: älköön kirkkaus paistako hänen päällensä.

Que ese día se convierta en tinieblas. Que el Dios de arriba no lo recuerde. Que no brille la luz sobre él.

5 Pimeys ja kuolon varjo peittäköön hänen, olkoon pilvi hänen päällänsä; ja musta päivän sumu tehkään hänen kauhiaksi.

Cúbranlo con oscuridad y sombra de muerte. Una nube negra debería ensombrecerlo. Debería ser tan aterrador como la oscuridad de un eclipse de día.

6 Sen yön käsittäköön pimeys, ja älkään iloitko vuosikausien päiväin seassa, ja älkään tulko kuukausien lukuun.

Borren esa noche como si nunca hubiera existido. No la cuenten en el calendario. Que no tenga día en ningún mes.

7 Katso, olkoon se yö yksinäinen ja älköön yhtäkään iloa tulko siihen.

“Que en esa noche no nazcan niños, que no se escuchen sonidos de felicidad.

8 Ne jotka päivää kiroovat, he kirotkoot sitä, ne jotka ovat valmiit herättämään Leviatania.

Que la maldigan los que maldicen ciertos días, los que tienen el poder de sacar al Leviatán.

9 Sen tähdet olkoot pimiät hämärässänsä, odottakoot valkeutta, ja ei tulko, ja älkööt nähkö aamuruskon silmäripsiä,

Que sus estrellas de la madrugada permanezcan oscuras. Que al buscar la luz, no vea ninguna, que no vea el resplandor del amanecer

10 Ettei se sulkenut minun kohtuni ovea, ja ei kätkenyt onnettomuutta silmäini edestä.

porque no cerró el vientre de mi madre para impedirme ver los problemas.

11 Miksi en minä kuollut äitini kohdussa? Miksi en minä läkähtynyt äitini kohdusta tultuani?

“¿Por qué no nací muerto? ¿Por qué no morí al nacer?

12 Miksi he ovat ottaneet minun helmaansa? Miksi minä olen nisiä imenyt?

¿Por qué hubo un regazo para que me acostara, y pechos para que me amamantaran?

13 Niin minä nyt makaisin, olisin alallani, lepäisin, ja minulla olis lepo.

Ahora estaría acostado en paz, durmiendo y descansando

14 Maan kuningasten ja neuvojain kanssa, jotka heillensä rakentavat sitä mikä kylmillä on;

junto con los reyes de este mundo y sus funcionarios cuyos palacios ahora yacen en ruinas;

15 Eli päämiesten kanssa, joilla kultaa on, ja joiden huoneet ovat täynnä hopiaa;

o con los nobles que coleccionaban oro y llenaban sus casas de plata.

16 Eli niinkuin keskensyntyneet kätketyt; ja en oliskaan: niinkuin nuoret lapset, jotka ei koskaan valkeutta nähneet.

¿Por qué no fui un aborto, enterrado en secreto, un bebé que nunca vio la luz?

17 Siellä täytyy jumalattomain lakata väkivallastansa; siellä ovat ne levossa, jotka paljon vaivaa nähneet ovat;

Allí, en la tumba, los malvados no dan más problemas, y los que ya no tienen fuerzas tienen su descanso.

18 Siellä on vangeilla rauha muiden kanssa, ja ei kuule vaatian ääntä;

Allí los prisioneros descansan y no escuchan las órdenes de sus opresores.

19 Siellä ovat sekä pienet että suuret, ja palveliat vapaat isännistänsä:

Tanto los pequeños como los grandes están allí, y los esclavos son liberados de sus amos.

20 Miksi valkeus on annettu vaivaisille, ja elämä murheellisille sydämille?

¿Por qué Dios da vida a los que sufren, a los que viven amargamente,

21 Niille, jotka odottavat kuolemaa, ja ei se tule, ja kaivaisivat sitä ennen kuin aarnihautaa?

a los que esperan una muerte que no llega y a los que buscan la muerte más desesperadamente que la caza de un tesoro?

22 Niille, jotka kovin iloitsevat ja riemuitsevat, että he saisivat haudan?

¡Son tan increíblemente felices cuando llegan a la tumba!

23 Ja sille miehelle, jonka tie kätketty on, ja hänen edestänsä Jumalalta peitetty?

¿Por qué se da luz a quien no sabe a dónde va, a quien Dios ha cercado?

24 Sillä minun leipäni tykönä minä huokaan, ja minun parkuni vuodatetaan niinkuin vesi,

“Mis gemidos son el pan que como, y mis lágrimas son el agua que bebo.

25 Sillä jota minä pelkäsin, se tuli minun päälleni, ja mitä minä kartin, tapahtui minulle.

Porque todo lo que temía me ha sucedido; todo lo que temía me ha sobrevenido.

26 Enkö minä ollut onnellinen? enkö minä ollut rauhassa? eikö minulla ollut hyvä lepo? ja nyt senkaltainen levottomuus tulee.

No tengo paz, ni tranquilidad, ni descanso. Lo único que siento es rabia”.