Jobin 4
1 Ja Eliphas Temanilainen vastasi ja sanoi,
Then answered Eliphaz the Themanite, and said,
2 Jos joku sinun kanssas rupeis puhumaan: mitämaks et sinä sitä kärsi; mutta kuka taitaa vaiti olla?
If we essay to address a word to thee, wilt thou be wearied? yet who is able to refrain from speaking?
3 Katso, sinä olet monta neuvonut, ja vahvistanut väsyneitä käsiä.
Behold, thou hast [ere this] corrected many, and weak hands thou wast wont to strengthen.
4 Sinun puhees on ojentanut langenneita, ja vapisevaisia polvia vahvistanut.
Him that stumbled thy words used to uphold, and to sinking knees thou gavest vigor.
5 Mutta että se nyt tulee sinun päälles, niin sinä väsyit, ja että se lankesi sinun päälles, niin sinä peljästyit.
Yet now, when it cometh to thee, thou art wearied: it toucheth even thee, and thou art terrified.
6 Tämäkö on sinun (Jumalan) pelkos, sinun uskallukses, sinun toivos ja sinun vakuutes?
Is not then thy fear of God still thy confidence, thy hope equal to the integrity of thy ways?
7 Muistele nyt, kussa joku viatoin on hukkunut? eli kussa hurskaat ovat joskus hävinneet?
Remember, I pray thee, who ever perished, being innocent? or where were the righteous destroyed?
8 Niinkuin minä kyllä nähnyt olen, ne jotka kyntävät vääryyden, ja onnettomuuden kylvävät, sitä he myös niittävät.
Even as I have seen, that those who plough wrong-doing, and sow trouble, have to reap the same.
9 He ovat Jumalan puhalluksen kautta kadonneet, ja hänen vihansa hengeltä hukatut.
Before the breathing of God they perish, and before the breath of his nostrils they come to their end.
10 Jalopeuran kiljumus, ja julma jalopeuran ääni, ja nuorten jalopeurain hampaat ovat lovistetut.
The roaring of the lion, and the voice of the fierce lion, and the teeth of the young lions, are broken.
11 Vanha jalopeura hukkuu, ettei hänellä ole saalista; ja jalopeuran pojat hajoitetaan.
The old lion perisheth for lack of prey, and the whelps of the lioness have to scatter themselves abroad.
12 Ja minun tyköni on tullut salainen sana; ja minun korvani on saanut vähäisen siitä.
But to me a word came by stealth, and my ear took in a scarcely perceptible whisper thereof.
13 Kuin minä ajattelin yönäkyjä, kuin uni lankee ihmisten päälle,
In intense thoughts out of visions of the night, when deep sleep falleth on men:
14 Niin pelko ja vavistus tuli minun päälleni, ja kaikki minun luuni peljätettiin;
Dread came over me, with trembling, and it caused all my bones to shudder.
15 Ja henki meni minun sivuitseni; kaikki minun karvani nousivat ruumiissani.
Then flitted a spirit past before my face; the hair of my body stood up:
16 Silloin seisoi kuva minun silmäini edessä, jonka kasvoja en minä tuntenut; ja minä kuulin hiljaisen hyminän äänen:
It stood still, but I could not recognize its form; a figure was before my eyes, a slight whisper, then a [louder] voice I heard, saying,
17 Kuinka on ihminen hurskaampi kuin JumaIa? eli joku mies puhtaampi kuin se, joka hänen tehnyt on?
Can a mortal be more righteous than God? or can a man be more pure than his Maker?
18 Katso, palveliainsa seassa ei löydä hän uskollisuutta ja enkeleissänsä löytää hän tyhmyyden:
Behold, in his servants he putteth no trust, and his angels he chargeth with folly:
19 Kuinka enemmin niissä jotka asuvat savihuoneissa, niissä jotka ovat perustetut maan päälle, jotka toukkain tavalla murentuvat?
How much less in those that dwell in houses of clay, whose foundation is in the dust, who are crushed till they come to be eaten by the moth?
20 Se pysyy aamusta ehtoosen asti, niin he muserretaan; ja ennenkuin he sen havaitsevat, he ijankaikkisesti hukkuvat.
From morning to evening are they broken to pieces: without laying it [to heart] they perish for ever.
21 Eikö heidän jälkeenjääneensä pois oteta? he kuolevat, vaan ei viisaudessa.
Behold, their excellency which is in them is torn away: they die, and this without wisdom.
