Jobin 3
1 Sitte avasi Job suunsa ja kirosi päivänsä.
After this time Job opened his mouth, and cursed his day.
2 Ja Job vastasi ja sanoi:
And Job commenced, and said,
3 Se päivä olkoon kadotettu, jona minä syntynyt olen, ja se yö, jona sanottiin: mies on siinnyt.
Oh that the day whereon I was born might perish, and the night when it was said, There hath been a male child conceived.
4 Se päivä olkoon pimiä, ja älköön Jumala kysykö ylhäältä sen perään: älköön kirkkaus paistako hänen päällensä.
May that day be [covered with] darkness; may not God from above inquire for it, and may no light beam upon it.
5 Pimeys ja kuolon varjo peittäköön hänen, olkoon pilvi hänen päällänsä; ja musta päivän sumu tehkään hänen kauhiaksi.
Oh that darkness and the shadow of death might defile it; may a cloud rest upon it; may the blackness of the day terrify it.
6 Sen yön käsittäköön pimeys, ja älkään iloitko vuosikausien päiväin seassa, ja älkään tulko kuukausien lukuun.
Yon night — let darkness seize upon it; let it not be united to the days of the year; let it not come into the number of the [periods lighted by the] moon.
7 Katso, olkoon se yö yksinäinen ja älköön yhtäkään iloa tulko siihen.
Lo, may that night be solitary, let no song of joy occur thereon.
8 Ne jotka päivää kiroovat, he kirotkoot sitä, ne jotka ovat valmiit herättämään Leviatania.
Let those denounce it that curse the day, who are ready to raise up their mourning cry.
9 Sen tähdet olkoot pimiät hämärässänsä, odottakoot valkeutta, ja ei tulko, ja älkööt nähkö aamuruskon silmäripsiä,
Let the stars of its twilight be darkened; let it hope for light, and there be none; and let it not behold the eyelids of the morning-dawn;
10 Ettei se sulkenut minun kohtuni ovea, ja ei kätkenyt onnettomuutta silmäini edestä.
Because God closed not against me the doors of the womb, and thus concealed trouble from my eyes.
11 Miksi en minä kuollut äitini kohdussa? Miksi en minä läkähtynyt äitini kohdusta tultuani?
Why did I not die [the moment I issued] from the womb, and [why] was I not born merely to perish at once?
12 Miksi he ovat ottaneet minun helmaansa? Miksi minä olen nisiä imenyt?
Wherefore were knees ready to receive me? and for what purpose were breasts there that I might suck?
13 Niin minä nyt makaisin, olisin alallani, lepäisin, ja minulla olis lepo.
For now should I be lying still and be quiet; I should sleep: then would I be at rest,
14 Maan kuningasten ja neuvojain kanssa, jotka heillensä rakentavat sitä mikä kylmillä on;
With kings and counsellors of the earth, who build up ruined places for themselves;
15 Eli päämiesten kanssa, joilla kultaa on, ja joiden huoneet ovat täynnä hopiaa;
Or with princes possessing gold, who fill their houses with silver;
16 Eli niinkuin keskensyntyneet kätketyt; ja en oliskaan: niinkuin nuoret lapset, jotka ei koskaan valkeutta nähneet.
Or as an untimely birth, hidden [from view] I should not exist; as infants that never have seen the light;
17 Siellä täytyy jumalattomain lakata väkivallastansa; siellä ovat ne levossa, jotka paljon vaivaa nähneet ovat;
There [where] the wicked cease from troubling; and where the exhausted weary are at rest;
18 Siellä on vangeilla rauha muiden kanssa, ja ei kuule vaatian ääntä;
[Where] the prisoners repose together, [and] they hear no more the taskmaster's voice.
19 Siellä ovat sekä pienet että suuret, ja palveliat vapaat isännistänsä:
The small with the great is there, and the servant free from his master.
20 Miksi valkeus on annettu vaivaisille, ja elämä murheellisille sydämille?
Wherefore giveth He now light to the labor-laden, and life unto the bitter in soul?
21 Niille, jotka odottavat kuolemaa, ja ei se tule, ja kaivaisivat sitä ennen kuin aarnihautaa?
Who wait for death, which [cometh] not; and who dig for it sooner than for hidden treasures;
22 Niille, jotka kovin iloitsevat ja riemuitsevat, että he saisivat haudan?
Who would rejoice even to exulting, who would be glad could they but find a grave?
23 Ja sille miehelle, jonka tie kätketty on, ja hänen edestänsä Jumalalta peitetty?
[Why is light given] to a man whose way is hidden, and around whom God hath placed a fence?
24 Sillä minun leipäni tykönä minä huokaan, ja minun parkuni vuodatetaan niinkuin vesi,
For before my food cometh my groaning, and like the water are poured forth my loud complaints.
25 Sillä jota minä pelkäsin, se tuli minun päälleni, ja mitä minä kartin, tapahtui minulle.
Because what I greatly dreaded is come upon me, and what I apprehended is come unto me.
26 Enkö minä ollut onnellinen? enkö minä ollut rauhassa? eikö minulla ollut hyvä lepo? ja nyt senkaltainen levottomuus tulee.
I have had no safety, and no quiet, and no rest; and [now] harrowing trouble is come.
