Jobin 39

1 Tiedätkös, koska metsävuohet poikivat, eli oletkos havainnut peurat käyvän tiineenä?

Est-ce que tu connais le temps de l’enfantement des chèvres sauvages dans les rochers? ou as-tu observé des biches lorsqu’elles enfantaient?

2 Oletkos lukenut heidän kuukautensa, koska ne täydellänsä ovat? eli tiedätkös ajan, koska he poikivat?

As-tu compté les mois de leur conception, et sais-tu le temps de leur enfantement?

3 He kumartavat heitänsä poikiessansa, ja ajavat sen pois, josta heillä kipu on.

Elles se courbent pour mettre bas leur faon, et elles enfantent, et elles poussent des hurlements.

4 Heidän poikansa vahvistuvat ja kasvavat jyvistä: ne menevät ulos, ja ei palaja heidän tykönsä.

Leurs petits se séparent et vont au pâturage; ils sortent et ne reviennent pas vers elles.

5 Kuka on metsä-aasin antanut niin vapaana käydä? kuka on metsä-aasin siteen päästänyt?

Qui a laissé aller l’onagre libre, qui a rompu ses liens?

6 Jolle minä olen erämaan huoneeksi antanut ja korven asuinsiaksi.

Je lui ai donné dans la solitude une maison, et ses lieux de retraite dans une terre de sel.

7 Hän katsoo ylön kaupungin pauhinaa: vartian huutoa ei hän kuule.

Il méprise la multitude d’une ville, et il n’entend pas le cri d’un exacteur.

8 Hän katsoo vuorella laiduntansa, ja etsii kussa viheriäistä on.

Il regarde de tous côtés les montagnes, lieux de son pâturage, et il cherche tous les herbages verts.

9 Luuletkos yksisarvisen palvelevan sinuas, ja makaavan yötä sinun seimelläs?

Est-ce qu’un rhinocéros voudra te servir, ou demeurera-t-il à ton étable?

10 Taidatkos sitoa yksisarvisen vaolle köydellä, niin että hän kiskois ketoa laaksossa sinun perässäs?

Est-ce que tu lieras un rhinocéros à tes traits, pour qu’il laboure? ou rompra-t-il les glèbes des vallons après toi?

11 Taidatkos sinus luottaa häneen, ehkä hän paljon voi, ja jättää työs hänen haltuunsa?

Est-ce que tu auras confiance en sa grande force, et lui laisseras-tu tes travaux?

12 Uskotkos hänen siemenes kotia tuovan, ja riihees kokoovan?

Est-ce que tu croiras qu’il te rendra tes semailles et qu’il remplira ton aire?

13 Ovatko riikinkukkoin sulat kauniimmat kuin nälkäkurjen sulat?

L’aile de l’autruche est semblable aux ailes du héron et de l’épervier.

14 Joka munansa jättää maahan, ja antaa maan lämpimän hautoa niitä.

Quand elle abandonne ses œufs sur la terre, sera-ce toi, par hasard, qui les réchaufferas dans la poussière?

15 Hän unohtaa ne tallattavan, ja että peto kedolla ne rikkois.

Elle oublie qu’un pied les foulera, ou que la bête des champs les écrasera.

16 Hän on niin kova poikiansa vastaan, kuin ei ne hänen olisikaan: Ei hän tottele turhaan työtä tehdä.

Elle est dure pour ses petits, comme s’ils n’étaient pas les siens, elle a rendu son travail inutile, en les abandonnant, aucune crainte ne l’y obligeant.

17 Sillä Jumala on häneltä taidon ottanut pois, ja ei ole antanut hänelle ymmärrystä.

Car Dieu l’a privée de sagesse, et ne lui a pas donné l’intelligence.

18 Kuin hän ylentää itsensä korkeuteen, nauraa hän hevosta ja miestä.

Dans l’occasion, elle élève en haut ses ailes; elle se rit du cheval et de celui qui le monte.

19 Taidatkos antaa hevoselle väen, eli taidatkos kaunistaa hänen kaulansa hirnumisella?

Est-ce que tu donneras au cheval de la force, ou environneras-tu son cou de hennissements?

20 Taidatkos peljättää hänen niinkuin heinäsirkan? peljättävä on hänen sieramiensa päristys.

Est-ce que tu le feras bondir comme les sauterelles? La gloire de ses naseaux est la terreur.

21 Hän kaivaa maata kavioillansa, on riemuinen väkevyydessänsä, ja menee sota-aseita vastaan.

Il creuse de son sabot la terre, il s’élance avec audace; il court au-devant des hommes armés;

22 Hän nauraa pelkoa ja ei hämmästy, eikä pakene miekkaa.

Il méprise la peur, il ne cède pas au glaive.

23 Ehkä vielä viini kalisis häntä vastaan, ja keihäät ja kilvet välkkyisivät;

Sur lui retentira le bruit du carquois, la lance étincellera ainsi que le bouclier.

24 Hän korskuu, pudistelee ja kaivaa maata, ja ei tottele vasikitorven helinää.

Bouillonnant et frémissant il dévore la terre, et ne tient aucun compte du bruit de la trompette, lorsqu’elle sonne le retour.

25 Kuin vaskitorvi heliästi soi, luihkaa hän: hui, ja haastaa sodan taampaa, niin myös päämiesten huudon ja riemun.

Dès qu’il entend le clairon, il dit: Oh! il sent de loin une guerre, l’exhortation des chefs, et les cris confus d’une armée.

26 Lentääkö haukka sinun ymmärryksestäs, ja hajoittaa siipensä etelään käsin?

Est-ce par ta sagesse que l’épervier se couvre de ses plumes, étendant ses ailes vers le midi?

27 Lentääkö kotka sinun kädestäs niin korkialle, että hän tekee pesänsä korkeuteen?

Est-ce à ton ordre que l’aigle s’élèvera, et placera son nid dans les lieux les plus élevés?

28 Hän asuu vuorilla ja yöttelee vuorten kukkuloilla ja vahvoissa paikoissa.

C’est dans des pierres qu’il demeure, et c’est sur des rocs escarpés et des rochers inaccessibles qu’il fait son séjour.

29 Sieltä hän katsoo ruan perään, ja hänen silmänsä näkevät kauvas.

De là il contemple sa proie, et ses yeux voient de loin.

30 Hänen poikansa särpävät verta; ja kussa raato on, siellä myös hän on.

Ses petits lécheront le sang, et partout où est un cadavre, soudain il est présent.