Jobin 39
1 Tiedätkös, koska metsävuohet poikivat, eli oletkos havainnut peurat käyvän tiineenä?
Kender du Tiden, da Stengeden føder, tager du Vare på Hindenes Veer,
2 Oletkos lukenut heidän kuukautensa, koska ne täydellänsä ovat? eli tiedätkös ajan, koska he poikivat?
tæller du mon deres Drægtigheds Måneder, kender du Tiden, de føder?
3 He kumartavat heitänsä poikiessansa, ja ajavat sen pois, josta heillä kipu on.
De lægger sig ned og føder og kaster Kuldet,
4 Heidän poikansa vahvistuvat ja kasvavat jyvistä: ne menevät ulos, ja ei palaja heidän tykönsä.
Ungerne trives, gror til i det frie, løber bort og kommer ej til dem igen.
5 Kuka on metsä-aasin antanut niin vapaana käydä? kuka on metsä-aasin siteen päästänyt?
Hvem slap Vildæslet løs, hvem løste mon Steppeæslets Reb,
6 Jolle minä olen erämaan huoneeksi antanut ja korven asuinsiaksi.
som jeg gav Ørkenen til Hjem, den salte Steppe til Bolig?
7 Hän katsoo ylön kaupungin pauhinaa: vartian huutoa ei hän kuule.
Det ler ad Byens Larm og hører ej Driverens Skælden;
8 Hän katsoo vuorella laiduntansa, ja etsii kussa viheriäistä on.
det ransager Bjerge, der har det sin Græsgang, det leder hvert Græsstrå op.
9 Luuletkos yksisarvisen palvelevan sinuas, ja makaavan yötä sinun seimelläs?
Er Vildoksen villig at trælle for dig, vil den stå ved din Krybbe om Natten?
10 Taidatkos sitoa yksisarvisen vaolle köydellä, niin että hän kiskois ketoa laaksossa sinun perässäs?
Binder du Reb om dens Hals, pløjer den Furerne efter dig?
11 Taidatkos sinus luottaa häneen, ehkä hän paljon voi, ja jättää työs hänen haltuunsa?
Stoler du på dens store Kræfter; overlader du den din Høst?
12 Uskotkos hänen siemenes kotia tuovan, ja riihees kokoovan?
Tror du, den kommer tilbage og samler din Sæd på Loen?
13 Ovatko riikinkukkoin sulat kauniimmat kuin nälkäkurjen sulat?
Mon Strudsens Vinge er lam, eller mangler den Dækfjer og Dun,
14 Joka munansa jättää maahan, ja antaa maan lämpimän hautoa niitä.
siden den betror sine Æg til Jorden og lader dem varmes i Sandet,
15 Hän unohtaa ne tallattavan, ja että peto kedolla ne rikkois.
tænker ej på, at en Fod kan knuse dem, Vildtet på Marken træde dem sønder?
16 Hän on niin kova poikiansa vastaan, kuin ei ne hänen olisikaan: Ei hän tottele turhaan työtä tehdä.
Hård ved Ungerne er den, som var de ej dens; spildt er dens Møje, det ængster den ikke.
17 Sillä Jumala on häneltä taidon ottanut pois, ja ei ole antanut hänelle ymmärrystä.
Thi Gud lod den glemme Visdom og gav den ej Del i Indsigt.
18 Kuin hän ylentää itsensä korkeuteen, nauraa hän hevosta ja miestä.
Når Skytterne kommer, farer den bort, den ler ad Hest og Rytter.
19 Taidatkos antaa hevoselle väen, eli taidatkos kaunistaa hänen kaulansa hirnumisella?
Giver du Hesten Styrke, klæder dens Hals med Manke
20 Taidatkos peljättää hänen niinkuin heinäsirkan? peljättävä on hänen sieramiensa päristys.
og lærer den Græshoppens Spring? Dens stolte Prusten indgyder Rædsel.
21 Hän kaivaa maata kavioillansa, on riemuinen väkevyydessänsä, ja menee sota-aseita vastaan.
Den skraber muntert i Dalen, går Brynjen væligt i Møde;
22 Hän nauraa pelkoa ja ei hämmästy, eikä pakene miekkaa.
den ler ad Rædselen, frygter ikke og viger ikke for Sværdet;
23 Ehkä vielä viini kalisis häntä vastaan, ja keihäät ja kilvet välkkyisivät;
Koggeret klirrer over den, Spydet og Køllen blinker;
24 Hän korskuu, pudistelee ja kaivaa maata, ja ei tottele vasikitorven helinää.
den sluger Vejen med gungrende Vildskab, den tøjler sig ikke, når Hornet lyder;
25 Kuin vaskitorvi heliästi soi, luihkaa hän: hui, ja haastaa sodan taampaa, niin myös päämiesten huudon ja riemun.
et Stød i Hornet, straks siger den: Huj! Den vejrer Kamp i det fjerne, Kampskrig og Førernes Råb.
26 Lentääkö haukka sinun ymmärryksestäs, ja hajoittaa siipensä etelään käsin?
Skyldes det Indsigt hos dig, at Falken svinger sig op og breder sin Vinge mod Sønden?
27 Lentääkö kotka sinun kädestäs niin korkialle, että hän tekee pesänsä korkeuteen?
Skyldes det Bud fra dig, at Ørnen flyver højt og bygger sin højtsatte Rede?
28 Hän asuu vuorilla ja yöttelee vuorten kukkuloilla ja vahvoissa paikoissa.
Den bygger og bor på Klipper, på Klippens Tinde og Borg;
29 Sieltä hän katsoo ruan perään, ja hänen silmänsä näkevät kauvas.
den spejder derfra efter Æde, viden om skuer dens Øjne.
30 Hänen poikansa särpävät verta; ja kussa raato on, siellä myös hän on.
Ungerne svælger i Blod; hvor Valen findes, der er den!
