Jobin 31
1 Minä olen tehnyt liiton silmäini kanssa, etten minä katsoisi neitseen päälle.
“I made a covenant for my eyes, And how do I attend to a virgin?
2 Mutta mitä Jumala ylhäältä antaa minulle osaksi ja Kaikkivaltias korkialta perinnöksi?
And what [is] the portion of God from above? And the inheritance of the Mighty from the heights?
3 Eikö väärän pitäisi näkemän senkaltaista vaivaisuutta, ja pahantekiän senkaltaista surkeutta kärsimän?
Is not calamity to the perverse? And strangeness to workers of iniquity?
4 Eikö hän näe minun teitäni ja lueskele kaikkia minun askeleitani?
Does He not see my ways, And number all my steps?
5 Olenko minä vaeltanut turhassa menossa, eli minun jalkani kiiruhtaneet petokseen?
If I have walked with vanity, And my foot hurries to deceit,
6 Punnitkaan hän minua oikialla vaa'alla, niin Jumala ymmärtää minun vakuuteni.
He weighs me in righteous balances, And God knows my integrity.
7 Jos minun askeleeni ovat poikenneet tieltä, ja minun sydämeni seurannut silmiäni, ja jotakin riippunut minun käsissäni,
If my step turns aside from the way, And my heart has gone after my eyes, And blemish has cleaved to my hands,
8 Niin minä kylväisin ja toinen söis, ja minun sikiäni hukkuis juurinensa.
Let me sow—and another eat, And let my products be rooted out.
9 Jos minun sydämeni on vietelty vaimon perään, ja olen väijynyt lähimmäiseni ovella,
If my heart has been enticed by a woman, And I laid wait by the opening of my neighbor,
10 Niin minun emäntäni häväistäkään muilta, ja muut maatkaan hänen;
Let my wife grind to another, And let others bend over her.
11 Sillä se on häpiä ja paha työ tuomarien edessä;
For it [is] a wicked thing, and a judicial iniquity;
12 Sillä se olis tuli joka polttais kadotukseen, ja kaiken minun saatuni peräti hukuttais.
For it [is] a fire, it consumes to destruction, And takes root among all my increase,
13 Jos olen katsonut ylön palveliani eli palkkapiikani oikeuden, riidellessänsä minun kanssani,
If I despise the cause of my manservant, And of my handmaid, In their contending with me,
14 Mitä minä sitte tekisin kuin Jumala nousee? eli mitä minä vastaisin häntä, kuin hän kostaa?
Then what do I do when God arises? And when He inspects, What do I answer Him?
15 Eikö hän ole tehnyt häntä, joka minunkin äitini kohdussa teki? ja on meidät molemmat kohdussa valmistanut.
Did He that made me in the womb not make him? Indeed, One prepares us in the womb.
16 Olenko minä kieltänyt tarvitsevaisilta, mitä he minulta ovat pyytäneet, ja antanut leskein silmät heikoksi tulla?
If I withhold the poor from pleasure, And consume the eyes of the widow,
17 Olenko minä syönyt palani yksinäni, ettei orpo ole myös siitä syönyt?
And I eat my morsel by myself, And the orphan has nothing [to] eat of it,
18 Sillä nuoruudestani olen minä ollut niinkuin isä, ja hamasta äitini kohdusta olen minä mielelläni holhonnut.
(But from my youth He grew up with me as [with] a father, And from the belly of my mother I am led),
19 Jos minä olen nähnyt jonkun hukkuvan, ettei hänellä ollut vaatetta, ja sallinut käydä köyhän peittämättä;
If I see [any] perishing without clothing, And there is no covering for the needy,
20 Jos ei hänen lanteensa ole siunannut minua, kuin hän minun lammasnahoillani lämmitettiin;
If his loins have not blessed me, And from the fleece of my sheep He does not warm himself,
21 Jos olen nostanut käteni orpoja vastaan, ehkä minä näin minun voimallisena porteissa olevan;
If I have waved my hand at the fatherless, When I see [him] in the gate of my court,
22 Niin kaatukoon minun hartiani lapaluiltani, ja minun käsivarteni särkyköön luinensa.
Let my shoulder fall from its blade, And the bone from my arm be broken.
23 Sillä Jnmalan rangaistus on minulle vavistukseksi, ja en taida hänen korkeuttansa välttää.
For calamity [from] God [is] a dread to me, And because of His excellence I am not able.
24 Olenko minä asettanut kullan turvakseni? ja sanonut puhtaalle kullalle: sinä olet minun uskallukseni?
If I have made gold my confidence, And to the pure gold have said, My trust;
25 Olenko minä iloinnut tavarani paljoudesta, ja että käteni paljon riistaa koonneet ovat?
If I rejoice because my wealth [is] great, And because my hand has found abundance,
26 Olenko minä katsonut valkeutta, koska se kirkkaasti paisti, ja kuuta, koska se täydellinen oli?
If I see the light when it shines, And the precious moon walking,
27 Onko minun sydämeni salaa minua vietellyt, suuta antamaan kädelleni?
And my heart is enticed in secret, And my hand kisses my mouth,
28 Joka myös vääryys on tuomarien edessä; sillä niin olisin minä kieltänyt Jumalan ylhäältä.
It also [is] a judicial iniquity, For I had lied to God above.
29 Olenko minä iloinnut viholliseni vastoinkäymisestä? taikka riemuinnut, että onnettomuus tuli hänen päällensä?
If I rejoice at the ruin of my hater, And stirred up myself when evil found him,
30 Sillä en minä antanut minun suuni syntiä tehdä, sadatellakseni hänen sieluansa.
Indeed, I have not permitted my mouth to sin, To ask with an oath his life.
31 Eivätkö miehet, jotka minun majassani ovat, sanoisi: jospa emme hänen lihastansa ravittaisi?
If not, say, O men of my tent: O that we had of his flesh, we are not satisfied.
32 Muukalaisen ei pitänyt yötä ulkona oleman; vaan vaellusväelle avasin minä oveni.
A stranger does not lodge in the street, I open my doors to the traveler.
33 Olenko minä niinkuin ihminen peittänyt minun pahuuteni, salatakseni minun vääryyttäni?
If I have covered my transgressions as Adam, To hide my iniquity in my bosom,
34 Olenko minä hämmästynyt suurta joukkoa? eli olenko minä sukulaisteni ylönkatsetta peljännyt? ollut ääneti, ja en mennyt ovesta ulos?
Because I fear a great multitude, And the contempt of families frightens me, Then I am silent, I do not go out of the opening.
35 Kuka antais minulle kuultelian, että Kaikkivaltias kuulis minun pyyntöni, että joku kirjoittais kirjan minun asiastani;
Who gives to me a hearing? Behold, my mark. The Mighty One answers me, And my adversary has written a bill.
36 Niin minä ottaisin sen hartioilleni, ja sitoisin ympärilleni niinkuin kruunun.
If not—on my shoulder I take it up, I bind it [as] a crown on myself.
37 Minä ilmoittaisin hänelle minun askeleini luvun, ja niinkuin ruhtinas kantaisin sen edes.
The number of my steps I tell Him, As a leader I approach Him.
38 Jos minun maani huutais minua vastaan, ja sen vaot kaikki ynnä itkisivät;
If my land cries out against me, And together its furrows weep,
39 Jos minä olen sen hedelmän maksamatta syönyt, ja tehnyt peltomiesten elämän työlääksi;
If I consumed its strength without money, And the life of its possessors, I have caused to breathe out,
40 Niin kasvakoon minulle nisuista orjantappuria ja ohrista pahoja ruohoja. Jobin sanat loppuvat.
Instead of wheat let a thorn go forth, And instead of barley a useless weed!” The words of Job are finished.
