Jobin 23
1 Job vastasi ja sanoi:
Respondens autem Iob, ait:
2 Minun puheeni on vielä murheellinen, ja minun voimani on heikko huokausteni tähden.
Nunc quoque in amaritudine est sermo meus, et manus plagae meae aggravata est super gemitum meum.
3 Jospa minä tietäisin, kuinka minä hänen löytäisin, ja tulisin hänen istuimensa tykö!
Quis mihi tribuat ut cognoscam et inveniam illum, et veniam usque ad solium eius?
4 Ja asettaisin oikeuden hänen eteensä, ja täyttäisi suuni perustuksilla,
Ponam coram eo iudicium, et os meum replebo increpationibus.
5 Tietäisin, mitä hän vastais minua, ja ymmärtäisin, mitä hän minulle sanova olis.
Ut sciam verba, quae mihi respondeat, et intelligam quid loquatur mihi.
6 Riiteleekö hän suurella voimalla minun kanssani? Ei, vaan itse antaa minulle voimaa.
Nolo multa fortitudine contendat mecum, nec magnitudinis suae mole me premat.
7 Sillä minä vakuuteni osoittaisin hänen edessänsä, ja pääsisin ijäti vapaaksi siitä, joka minun tuomitsee.
Proponat aequitatem contra me, et perveniet ad victoriam iudicium meum.
8 Mutta jos minä kohdastansa käyn, niin ei hän ole siellä; jos minä menen takaperin, niin en minä häntä havaitse.
Si ad Orientem iero, non apparet: si ad Occidentem, non intelligam eum.
9 Jos hän on vasemmalla puolella, niin en minä häntä käsitä; jos hän kätkee itsensä oikialle puolelle, niin en minä häntä näe.
Si ad sinistram, quid agam? non apprehendam eum: si me vertam ad dexteram, non videbo illum.
10 Mutta hän tuntee minun tieni; koetelkaan minua, niin minä löydetään niinkuin kulta;
Ipse vero scit viam meam, et probavit me quasi aurum, quod per ignem transit:
11 Sillä minä panen jalkani hänen askeleillensa, pidän hänen tiensä, ja en poikkee siitä.
Vestigia eius secutus est pes meus, viam eius custodivi, et non declinavi ex ea.
12 Ja en poikkee hänen huultensa käskyistä, ja kätken hänen suunsa sanat, niinkuin minun tapani on.
A mandatis labiorum eius non recessi, et in sinu meo abscondi verba oris eius.
13 Hän on itse ainoa, kuka estää häntä? hän tekee, mitä hän tahtoo.
Ipse enim solus est, et nemo avertere potest cogitationem eius: et anima eius quodcumque voluit, hoc fecit.
14 Sillä hän täyttää aivoitukseni minusta; ja tainkaltaisia on paljo hänen tykönänsä.
Cum expleverit in me voluntatem suam, et alia multa similia praesto sunt ei.
15 Sentähden olen minä hämmästynyt hänen edessänsä, ja koska minä sen ymmärrän, niin minä pelkään häntä.
Et idcirco a facie eius turbatus sum, et considerans eum, timore solicitor.
16 Ja Jumala on tehnyt minun sydämeni pehmiäksi, ja Kaikkivaltias on minun peljättänyt.
Deus mollivit cor meum, et Omnipotens conturbavit me.
17 Sillä pimeys ei luovu minusta, ja synkeys ei kätketä minulta.
Non enim perii propter imminentes tenebras, nec faciem meam operuit caligo.
