Jobin 21
1 Job vastasi ja sanoi:
Then answered Job, and said,
2 Kuulkaat visusti minun puhettani, ja antakaat neuvoa teitänne.
Hear, O hear my speech, and let this be wherewith you give consolations.
3 Kärsikäät minua, että minä myös puhuisin: ja kuin minä puhunut olen, pilkkaa sitte.
Bear with me that I may indeed speak: and after my speaking, then canst thou mock.
4 Puhunko minä ihmisen kanssa? miksi ei minun henkeni pitäisi tästä murehtiman?
As for me, —is against man my complaint? and if this be so, why should my spirit not be impatient?
5 Katsokaat minun päälleni, ja hämmästykäät, ja pankaat kätenne suun eteen.
Turn yourselves unto me, and be astounded, and lay your hand upon your mouth.
6 Koska minä sitä ajattelen, niin minä peljästyn, ja vavistus tulee minun lihani päälle.
Yea, when I think of it, I am terrified, and shuddering seizeth hold of my flesh.
7 Miksi jumalattomat elävät, tulevat vanhaksi ja lisääntyvät tavarassa?
Wherefore do the wicked live, become old, yea, grow strong in power?
8 Heidän siemenensä on pysyväinen heidän ympärillänsä, ja heidän sikiänsä ovat läsnä heitä.
Their seed is firmly established in their presence with them. their offspring are before their eyes.
9 Heidän huoneensa ovat vapaat pelvosta, ja Jumalan vitsa ei ole heidän päällänsä.
Their houses are at peace without any dread, and no rod of God [cometh] over them.
10 Heidän sonninsa päästetään, ja ei käy väärin, heidän lehmänsä poikivat, ja ei ole hedelmättömät.
The bull of each one gendereth, and disappointeth not: the cow of each one calveth, and casteth not her young.
11 Heidän nuoret lapsensa käyvät ulos niinkuin lauma, ja heidän lapsensa hyppäävät.
They send forth their little ones like a flock, and their children skip about [with joy].
12 He riemuitsevat trumpuilla ja kanteleilla, ja iloitsevat huiluilla.
They sing to the timbrel and harp, and rejoice at the sound of the pipe.
They wear out their days in happiness, and in a moment they go down to the nether world. (Sheol h7585)
14 Jotka sanovat Jumalalle: mene pois meidän tyköämme; sillä emme tahdo tietää sinun tietäs.
And yet they say unto God, “Depart from us; and the knowledge of thy ways we desire not.
15 Kuka on Kaikkivaltias, että meidän pitää häntä palveleman? eli mitä meidän siitä hyvää on, että me häntä rukoilemme?
What is the Almighty, that we should serve him? and what profit shall we have, if we entreat him urgently?”
16 Mutta katso, heidän tavaransa ei ole heidän kädessänsä: jumalattomain neuvo pitää kaukana minusta oleman.
Lo, not in their hand doth their happiness rest! The counsel of the wicked be [still] far from me.
17 Kuinka jumalattoman kynttilä sammuu, ja heidän kadotuksensa tulee heidän päällensä? Hänen pitää jakaman surkeutta vihassansa.
How often is the lamp of the wicked quenched? and how often cometh over them their calamity? and doth [God] distribute their lot in his anger?
18 Heidän pitää oleman niinkuin korsi tuulessa, ja niinkuin akanat, jotka tuulispää vie salaisesti pois.
Are they as straw before the wind, and as chaff which the stealeth away?
19 Jumala säästää hänen onnettomuutensa hänen lapsillensa; koska hän maksaa hänelle, silloin hänen pitää tietämän.
Should God lay up for his children his wrong-doing? it were better that he reward him, that he might know it himself.
20 Hänen silmänsä pitää näkemän hänen kadotuksensa, ja Kaikkivaltiaan vihasta pitää hänen juoman.
His own eyes ought to see his downfall, and from the wrath of the Almighty ought he to drink.
21 Sillä mitä hän tottelee hänen huonettansa hänen jälkeensä? Ja hänen kuukauttensa luku tuskin tulee puolillensa.
For what care hath he for his household after him, when the number of his months is all apportioned to him?
22 Kuka tahtoo opettaa Jumalaa, joka korkiatkin tuomitsee?
Is this fitting God, who teacheth knowledge? him who judgeth those that are highest?
23 Tämä kuolee vauraana ja terveenä, rikkaana ja onnellisena.
That this one dieth in his full strength, being wholly at ease and quiet;
24 Hänen piimäastiansa ovat täynnä rieskaa, ja hänen luunsa ovat täynnä ydintä.
His vessels being full of healthy fluid, and the marrow of his bones being well moistened:
25 Mutta toinen kuolee murheellisella mielellä, ja ei koskaan syönyt ilossa.
While this other dieth with an embittered soul, and hath never partaken of any happiness;
26 Ja he makaavat ynnä maassa, ja madot peittävät heidät.
[And yet] together they must lie down in the dust, and the worms will cover them?
27 Katso, minä tunnen teidän ajatuksenne ja teidän väärän aivoituksenne minua vastaan.
Behold, I know your thoughts, and the opinions which ye wrongfully devise against me.
28 Sillä te sanotte: kussa ruhtinaan huone on? ja kussa ovat majat, joissa jumalattomat asuiva?
For ye say, Where is the house of the noble-minded? and where is the tent of the dwelling-places of the wicked?
29 Ettekö ole tutkineet vaeltavaisilta? ja ettekö tiedä hänen merkkejänsä?
Have ye not asked the wayfarers? surely their token ye cannot disregard,
30 Sillä paha säästetään kadotuksen päivään, ja hän pysyy hamaan vihan päivään asti.
That the bad man is reserved for the day of calamity, [that the wicked] are carried forward to the day of wrath.
31 Kuka sanoo hänen edessänsä hänen tiensä? ja kuka kostaa hänelle sen minkä hän tehnyt on?
[But] who will tell him to his face of his way? and who will repay him what he hath done?
32 Mutta hän viedään hautaan, ja täytyy joukossa pysyä.
Yea he will indeed be carried to the grave, and men will quickly think of his monument:
33 Ojan multa kelpasi hänelle, ja kaikki ihmiset viedään hänen perässänsä; ja ne jotka ovat hänen edellänsä olleet, ovat epälukuiset.
Sweet are to him the clods of the valley; and after him succeedeth every man, as those that were before him are without number.
34 Miksi te minua lohdutatte turhaan? ja teidän vastauksenne löydetään vääräksi.
How then will ye comfort me with vanity? and of your answers there remaineth only deception.
