Jobin 20

1 Silloin Zophar Naemasta vastasi ja sanoi:

Entonces Zofar, el naamatita, respondió,

2 Minun ajatakseni vaativat siis minua vastaamaan, ja en minä taida itsiäni pidättää.

“Por eso me responden mis pensamientos, incluso a causa de la prisa que hay en mí.

3 Minä tahdon kuulla, jos joku minua nuhtelee ja laittaa; sillä minun ymmärrykseni benki vastaa minun puolestani.

He oído la reprimenda que me avergüenza. El espíritu de mi entendimiento me responde.

4 Etkös tiedä sen aina niin käyneen siitä ajasta kuin ibminen on pantu maan päälle,

¿No sabes esto desde hace tiempo, desde que el hombre fue puesto en la tierra,

5 Että jumalattomien kerskaus ei ulotu kauvas; ulkokullattuin ilo on silmänräpäykseksi.

que el triunfo de los malvados es corto, la alegría de los impíos sino por un momento?

6 Jos hänen korkeutensa ulottuis taivaasen, ja hänen päänsä sattuis pilviin;

Aunque su altura llegue hasta los cielos, y su cabeza llega a las nubes,

7 Niin pitää hänen viimein katooman niinkuin loka, niin että ne jotka hänen ovat näneet, sanovat: kussa hän on?

pero perecerá para siempre como su propio estiércol. Los que lo han visto dirán: “¿Dónde está?”.

8 Niinkuin uni katoo, niin ei pidä häntä löydettämän, ja niinkuin yönäkö pitää hänen raukeaman.

Se irá volando como un sueño, y no será encontrado. Sí, se le ahuyentará como una visión de la noche.

9 Se silmä, joka hänen nähnyt on, ei pidä häntä enää näkemän, ja hänen paikkansa ei pidä häntä enää näkemän.

El ojo que lo vio no lo verá más, ni su lugar lo verá más.

10 Hänen lapsensa pitää kerjääjiä palveleman, ja hänen kätensä pitää jälleen hänelle antaman, mitä hän ryövännyt on.

Sus hijos buscarán el favor de los pobres. Sus manos devolverán su riqueza.

11 Hänen luunsa pitää maksaman hänen salaiset syntinsä, ja pitää makaaman maassa hänen kanssansa.

Sus huesos están llenos de su juventud, pero la juventud se acostará con él en el polvo.

12 Ehkä vielä pahuus maistais makiasti hänen suussansa, kuitenkin pitää hänen sen kätkemän kielensä päälle.

“Aunque la maldad es dulce en su boca, aunque lo esconde bajo la lengua,

13 Hän säästää, ja ei hylkää sitä, vaan pitää sen suussansa.

aunque la perdona, y no la deja ir, pero mantenerlo quieto dentro de su boca,

14 Hänen ruokansa pitää muuttuman hänen vatsassansa, kärmeen sapeksi hänen sisälmyksissänsä.

sin embargo, su comida en sus intestinos se vuelve. Es el veneno de la cobra dentro de él.

15 Sen tavaran jonka hän niellyt on, pitää hänen ylös oksentaman; ja Jumala ajaa ne ulos hänen vatsastansa.

Se ha tragado las riquezas y las volverá a vomitar. Dios los echará de su vientre.

16 Hänen pitää imemän kärmeen myrkkyä, ja kyykärmeen kieli on hänen tappava.

Chupará el veneno de la cobra. La lengua de la víbora lo matará.

17 Ei hänen pidä näkemän ojia ja virtoja, joista hunaja ja voi vuotavat.

No mirará los ríos, los flujos de miel y mantequilla.

18 Hän tekee työtä, ja ei saa nautita, ja hänen kalunsa pitää toisen saaman, niin ettei hänellä pidä niistä iloa oleman.

El restaurará aquello por lo que trabajó, y no se lo tragará. No se regocijará según la sustancia que haya obtenido.

19 Sillä hän on polkenut ja hyljännyt köyhän, hän on repinyt itsellensä huoneita, joita ei hän ole rakentanut.

Porque ha oprimido y abandonado a los pobres. Ha quitado violentamente una casa, y no la construirá.

20 Sillä hänen vatsansa ei ole taitanut täyteen tulla, ja hänen kalliit kalunsa ei taida häntä pelastaa.

“Porque no conoció la tranquilidad en su interior, no guardará nada de aquello en lo que se deleita.

21 Hänen ruastansa ei pidä mitään jäämän; sentähden ei pidä hänen hyvät päivänsä pysyväiset oleman.

No quedó nada que no devorara, por lo que su prosperidad no perdurará.

22 Ehkä hänellä olis yltäkyllä, niin pitää hänellä kuitenkin ahdistus oleman: kaikki käden vaiva pitää hänen päällensä tuleman.

En la plenitud de su suficiencia, la angustia lo alcanzará. La mano de todos los que están en la miseria vendrá sobre él.

23 Hänen vatsansa pitää vihdoin täyteen tuleman, ja hänen pitää lähettämän vihansa hirmuisuuden hänen päällensä: hän antaa sataa sotansa hänen päällensä.

Cuando esté a punto de llenar su vientre, Dios arrojará sobre él el ardor de su ira. Le lloverá encima mientras come.

24 Hänen pitää pakeneman rautaisia sota-aseita, ja vaskijoutsen pitää hänen lävitsensä käymän.

Huirá del arma de hierro. La flecha de bronce lo atravesará.

25 Avoin miekka pitää käymän hänen lävitsensä, ja miekan välkkynä, joka hänelle pitää karvas oleman, pitää pelvolla hänen päällensä tuleman.

Lo extrae y sale de su cuerpo. Sí, el punto brillante sale de su hígado. Los terrores están sobre él.

26 Koko pimeys on hänelle kätketty tavaraksi; tuli pitää hänen kuluttaman, joka ei puhallettu ole, ja sille, joka jää hänen majaansa, pitää pahoin käymän.

Toda la oscuridad está guardada para sus tesoros. Un fuego no avivado lo devorará. Consumirá lo que queda en su tienda.

27 Taivaan pitää ilmoittaman hänen pahuutensa, ja maan pitää asettaman itsensä häntä vastaan.

Los cielos revelarán su iniquidad. La tierra se levantará contra él.

28 Hänen huoneensa hedelmä pitää vietämän pois, ja hajoitettaman hänen vihansa päivänä.

El aumento de su casa se irá. Se precipitarán en el día de su ira.

29 Tämä on jumalattoman ihmisen osa Jumalalta, ja hänen puheensa perintö Jumalalta.

Esta es la porción de un hombre malvado de Dios, la herencia que le ha sido asignada por Dios”.