Jobin 19

1 Mutta Job vastasi ja sanoi:

Entonces Job respondió,

2 Kuinka kauvan te vaivaatte minun sieluani? ja runtelette minua sanoilla?

“Hasta cuándo me atormentarás, y aplastarme con palabras?

3 Te olette nyt kymmenen kertaa pilkanneet minua; ja ette häpee minua niin vaivata.

Me has reprochado diez veces. No se avergüenza de atacarme.

4 Jos minä erehdyn, niin minä itselleni erehdyn.

Si es cierto que me he equivocado, mi error sigue siendo yo mismo.

5 Mutta te tosin nousette minua vastaan, ja soimaatte minun pilkkaani.

Si de verdad os engrandecéis contra mí, y alega contra mí mi reproche,

6 Niin tietäkäät nyt, että Jumala hukuttaa minun, ja on piirittänyt minun verkkoihinsa.

saben ahora que Dios me ha subvertido, y me ha rodeado con su red.

7 Katso, ehkä minä vielä väkivallan tähden huutaisin, niin ei kuitenkaan kuulla minua: jos minä parkuisin, niin ei tässä ole oikeutta.

“He aquí que clamo por el mal, pero no soy escuchado. Pido ayuda, pero no hay justicia.

8 Hän on aidannat minun tieni, etten minä taida sitä käydä, ja pannut pimeyden minun poluilleni.

Ha amurallado mi camino para que no pueda pasar, y ha puesto oscuridad en mis caminos.

9 Hän on riisunut minun kunniani minulta, ja ottanut pois kruunun minun päästäni.

Me ha despojado de mi gloria, y me han quitado la corona de la cabeza.

10 Hän on maahan kukistanut minun joka kulmalta, ja laskenut minun menemään; ja on reväissyt ylös minun toivoni niinkuin puun.

Me ha destrozado por todos lados, y me he ido. Ha arrancado mi esperanza como un árbol.

11 Hän on hirmuisesti vihastunut minun päälleni, ja pitää minun vihamiehenänsä.

También ha encendido su ira contra mí. Me cuenta entre sus adversarios.

12 Hänen sotajoukkonsa ovat kokoontuneet, ja asettaneet tiensä minua kohden, ja piirittäneet minun majani.

Sus tropas avanzan juntas, construir una rampa de asedio contra mí, y acampan alrededor de mi tienda.

13 Hän on eroittanut minun veljeni kauvas minusta, ja minun tuttavani ovat minulle muukalaisiksi tulleet.

“Ha puesto a mis hermanos lejos de mí. Mis conocidos están totalmente alejados de mí.

14 Minun lähimmäiseni piiloivat minua, ja minun ystäväni ovat unhottaneet minun.

Mis parientes se han ido. Mis amigos conocidos me han olvidado.

15 Minun huonekuntalaiseni ja piikani pitävät minua vieraana, minä olen tuntemattomaksi tullut heidän silmäinsä edessä.

Los que habitan en mi casa y mis criadas me consideran un extraño. Soy un extranjero a sus ojos.

16 Minä huusin palveliaani, ja ei hän vastannut minua: minun täytyy rukoilla häntä omalla suullani.

Llamo a mi siervo y no me responde. Le ruego con la boca.

17 Minun emäntäni vieroi minun henkeäni, ja minun täytyy palvella omia lapsiani.

Mi aliento es ofensivo para mi esposa. Soy repugnante para los hijos de mi propia madre.

18 Ja nuoretkin lapset minun katsovat ylön: jos minä nousen, niin he puhuvat minua vastaan.

Hasta los niños pequeños me desprecian. Si me levanto, hablan contra mí.

19 Kaikki uskolliset ystäväni kauhistuvat minua; ja joita minä rakastin, ovat kääntäneet itsensä minua vastaan.

Todos mis amigos conocidos me aborrecen. Los que yo amaba se han vuelto contra mí.

20 Minun luuni tarttuivat minun nahkaani ja lihaani, ja en minä taida nahallani peittää hampaitani.

Mis huesos se pegan a mi piel y a mi carne. He escapado por los pelos.

21 Armahtakaat minun päälleni, armahtakaat minun päälleni, te minun ystäväni! sillä Jumalan käsi on minuun sattunut!

“Tened piedad de mí. Tened piedad de mí, amigos míos, porque la mano de Dios me ha tocado.

22 Miksi te vainootte minua niinkuin Jumalakin, ja ette taida minun lihastani ravittaa?

¿Por qué me persigues como a Dios? y no están satisfechos con mi carne?

23 Jospa minun puheeni kirjoitettaisiin! jospa ne kirjaan pantaisiin, ja painettaisiin!

“¡Oh, si mis palabras estuvieran ahora escritas! ¡Oh, que estén inscritos en un libro!

24 Raudalla kaivettaisiin lyijy ijankaikkiseksi muistoksi kiveen.

Que con una pluma de hierro y plomo ¡quedaron grabados en la roca para siempre!

25 Sillä minä tiedän minun Lunastajani elävän: ja hän on tästälähin maan päällä seisova.

Pero en cuanto a mí, sé que mi Redentor vive. Al final, se parará sobre la tierra.

26 Ja vaikka vihdoin minun nahkani ja tämä (ruumis) lakastuu, saan minä kuitenkin minun lihassani nähdä Jumalan.

Después de que mi piel sea destruida, entonces veré a Dios en mi carne,

27 Hänen minä olen minulleni näkevä, ja minun silmäni katsovat häntä, ja ei kenkään outo. Minun munaskuuni ovat kuluneet minun helmassani.

a quien yo, incluso yo, veré de mi lado. Mis ojos verán, y no como un extraño. “Mi corazón se consume dentro de mí.

28 Tosin teidän pitäis sanoman: Miksi me vainoamme häntä? sillä tämän puheen perustus löytyy minun tykönäni.

Si decís: “¡Cómo le vamos a perseguir! porque la raíz del asunto se encuentra en mí,

29 Peljätkäät siis miekkaa, sillä viha on pahain töiden kostomiekka, että te tietäisitte kurituksen tulevan.

tener miedo de la espada, porque la ira trae los castigos de la espada, para que sepas que hay un juicio”.