Jobin 14
1 Ihminen, vaimosta syntynyt, elää vähän aikaa, ja on täynnä levottomuutta,
homo natus de muliere brevi vivens tempore repletus multis miseriis
2 Kasvaa niinkuin kukkanen, ja kaatuu; pakenee niinkuin varjo, ja ei pysy.
quasi flos egreditur et conteritur et fugit velut umbra et numquam in eodem statu permanet
3 Ja senkaltaisen päälle sinä avaat silmäs, ja vedät minun kanssasi oikeuden eteen.
et dignum ducis super huiuscemodi aperire oculos tuos et adducere eum tecum in iudicium
4 Kuka löytää puhtaan niiden seassa, kussa ei puhdasta ole?
quis potest facere mundum de inmundo conceptum semine nonne tu qui solus es
5 Hänellä on määrätty aika, hänen kuukauttensa luku on sinun tykönäs: sinä olet määrän asettanut hänen eteensä, jota ei hän taida käydä ylitse.
breves dies hominis sunt numerus mensuum eius apud te est constituisti terminos eius qui praeterire non poterunt
6 Luovu hänestä, että hän sais levätä, niinkauvan kuin hänen aikansa tulee, jota hän odottaa niinkuin palkollinen.
recede paululum ab eo ut quiescat donec optata veniat sicut mercennarii dies eius
7 Puulla on toivo, ehkä se hakattaisiin, että se uudistetaan, ja sen vesat kasvavat jälleen:
lignum habet spem si praecisum fuerit rursum virescit et rami eius pullulant
8 Ehkä sen juuret vanhenevat maassa, ja kanto mätänee mullassa,
si senuerit in terra radix eius et in pulvere emortuus fuerit truncus illius
9 Kuitenkin se versoo jälleen veden märkyydestä, ja kasvaa niinkuin se istutettu olis.
ad odorem aquae germinabit et faciet comam quasi cum primum plantatum est
10 Mutta kussa ihminen on, koska hän kuollut, hukkunut ja pois on?
homo vero cum mortuus fuerit et nudatus atque consumptus ubi quaeso est
11 Niinkuin vesi juoksee ulos merestä, ja oja kureentuu ja kuivettuu,
quomodo si recedant aquae de mari et fluvius vacuefactus arescat
12 Niin on ihminen, kuin hän kuollut on, ei hän nouse: niinkauvan kuin taivas pysyy, ei he virkoo eikä herää unestansa.
sic homo cum dormierit non resurget donec adteratur caelum non evigilabit nec consurget de somno suo
13 O jospa sinä minun hautaan kätkisit ja peittäisit minun, niinkauvan kuin vihas menis pois, ja asettaisit minulle määrän muistaakses minua. (Sheol h7585)
quis mihi hoc tribuat ut in inferno protegas me ut abscondas me donec pertranseat furor tuus et constituas mihi tempus in quo recorderis mei (Sheol h7585)
14 Luuletkos kuolleen ihmisen tulevan eläväksi jälleen? Minä odotan joka päivä niinkauvan kuin minä sodin, siihenasti että minun muutteeni tulee,
putasne mortuus homo rursum vivet cunctis diebus quibus nunc milito expecto donec veniat inmutatio mea
15 Että sinä kutsuisit minua, ja minä vastaisin sinua, ja ettes hylkäisi käsialaas;
vocabis et ego respondebo tibi operi manuum tuarum porriges dexteram
16 Sillä sinä olet jo lukenut kaikki minun askeleeni: etkös ota vaaria minun synneistäni?
tu quidem gressus meos dinumerasti sed parces peccatis meis
17 Minun rikokseni olet sinä lukinnut lyhteesen, ja pannut kokoon minun vääryyteni.
signasti quasi in sacculo delicta mea sed curasti iniquitatem meam
18 Jos tosin vuori kaatuu ja katoo, ja vaha siirtyy sialtansa,
mons cadens defluet et saxum transfertur de loco suo
19 Vesi kuluttaa kivet, ja virta vie maan pois, ja mitä sen päällä itse kasvaa: niin sinä myös ihmisen toivon kadotat.
lapides excavant aquae et adluvione paulatim terra consumitur et homines ergo similiter perdes
20 Sinä olet häntä voimallisempi ijankaikkisesti, ja hänen täytyy mennä pois. Sinä muutat hänen kasvonsa, ja annat hänen mennä.
roborasti eum paululum ut in perpetuum pertransiret inmutabis faciem eius et emittes eum
21 Ovatko hänen lapsensa kunnniassa, sitä ei hän tiedä, taikka ovatko he ylönkatseessa, sitä ei hän ymmärrä.
sive nobiles fuerint filii eius sive ignobiles non intelleget
22 Kuitenkin niinkauvan kuin hän kantaa lihaa, täytyy hänen olla vaivassa, ja niinkauvan kuin hänen sielunsa on hänessä, täytyy hänen murhetta kärsiä.
attamen caro eius dum vivet dolebit et anima illius super semet ipso lugebit
