Heprealaisille 10
1 Sillä lailla on tulevaisten tavarain varjo, ei itse hyvyyden olento; niillä uhreilla, joita he joka vuosi alinomaa uhraavat, ei se ikänä taida niitä täydelliseksi tehdä, jotka uhraavat.
For the law having a shadow of the good things to come, not the very image of the things; by the selfsame sacrifices which they offer continually every year, can never make the comers thereunto perfect:
2 Muutoin olis uhraamasta lakattu, jos ei niillä, jotka uhrasivat, synneistä silleen omaatuntoa olisi, koska he kerran puhdistetut ovat.
For then they would have ceased to be offered: because the worshippers once cleansed should have no conscience of sin any longer:
3 Vaan sillä tapahtuu joka vuosi synnin muistuttamus.
But in them there is made a commemoration of sins every year.
4 Sillä mahdotoin on härkäin ja kauristen veren kautta syntejä ottaa pois.
For it is impossible that with the blood of oxen and goats sin should be taken away.
5 Sentähden, kuin hän maailmaan tuli, sanoi hän: uhria ja lahjaa et sinä tahtonut, mutta ruumiin olet sinä minulle valmistanut;
Wherefore when he cometh into the world, he saith: Sacrifice and oblation thou wouldest not: but a body thou hast fitted to me:
6 Polttouhrit ja syntiuhrit ei ole sinun mieleises.
Holocausts for sin did not please thee.
7 Silloin minä sanoin: katso, minä tulen, (Raamatussa on minusta kirjoitettu, ) että minun pitää tekemän sinun tahtos, Jumala.
Then said I: Behold I come: in the head of the book it is written of me: that I should do thy will, O God.
8 Niinkuin hän ennen sanoi: uhria ja lahjaa, ja polttouhria ja syntiuhria et sinä tahtonut, ei myös ne sinulle kelvanneet, (jotka lain jälkeen uhrataan, )
In saying before, Sacrifices, and oblations, and holocausts for sin thou wouldest not, neither are they pleasing to thee, which are offered according to the law.
9 Silloin hän sanoi: katso, minä tulen tekemään, Jumala, sinun tahtos. Hän ottaa pois entisen, että hän toisen asettais.
Then said I: Behold, I come to do thy will, O God: he taketh away the first, that he may establish that which followeth.
10 Jonka tahdon kautta me kerran pyhitetyt olemme, Jesuksen Kristuksen ruumiin uhraamisella.
In the which will, we are sanctified by the oblation of the body of Jesus Christ once.
11 Ja jokainen pappi on siihen pantu, että hänen joka päivä jumalanpalvelusta tekemän pitää ja usein yhtäläistä uhria uhraaman, jotka ei koskaan voi syntejä ottaa pois.
And every priest indeed standeth daily ministering, and often offering the same sacrifices, which can never take away sins.
12 Mutta kuin tämä oli yhden ijankaikkisesti kelpaavan uhrin syntein edestä uhrannut, istuu hän nyt Jumalan oikialla kädellä,
But this man offering one sacrifice for sins, for ever sitteth on the right hand of God,
13 Ja odottaa, että hänen vihollisensa pannaan hänen jalkainsa astinlaudaksi.
From henceforth expecting, until his enemies be made his footstool.
14 Sillä yhdellä uhrilla on hän ijankaikkisesti täydelliseksi tehnyt ne, jotka pyhitetään.
For by one oblation he hath perfected for ever them that are sanctified.
15 Mutta sen todistaa myös meille itse Pyhä Henki, sillä että hän ennen sanoi:
And the Holy Ghost also doth testify this to us. For after that he said:
16 Tämä on se Testamentti, jonka minä tahdon heille tehdä niiden päiväin jälkeen, sanoo Herra: minä tahdon antaa minun lakini heidän sydämiinsä, ja heidän mieliinsä minä ne kirjoitan,
And this is the testament which I will make unto them after those days, saith the Lord. I will give my laws in their hearts, and on their minds will I write them:
17 Ja heidän syntejänsä ja vääryyttänsä en minä enempi tahdo muistaa.
And their sins and iniquities I will remember no more.
18 Mutta kussa näiden anteeksiantamus on, siinä ei silleen uhria syntein edestä ole.
Now where there is a remission of these, there is no more an oblation for sin.
19 Että siis meillä, rakkaat veljet, on vapaus mennä pyhään, Jesuksen veren kautta.
Having therefore, brethren, a confidence in the entering into the holies by the blood of Christ;
20 Jonka hän meille on valmistanut uudeksi ja eläväksi tieksi, esiripun kautta, se on: hänen lihansa kautta,
A new and living way which he hath dedicated for us through the veil, that is to say, his flesh,
21 Ja meillä on yksi suuri Pappi, Jumalan huoneen haltia;
And a high priest over the house of God:
22 Niin käykäämme hänen tykönsä totisella sydämellä, täydellä uskolla, priiskotetut meidän sydämissämme, (ja päästetyt) pahasta omastatunnosta,
Let us draw near with a true heart in fulness of faith, having our hearts sprinkled from an evil conscience, and our bodies washed with clean water.
23 Ja pestyt ruumiin puolesta puhtaalla vedellä, ja pitäkäämme horjumatoin toivon tunnustus: (sillä se on uskollinen, joka ne lupasi),
Let us hold fast the confession of our hope without wavering (for he is faithful that hath promised),
24 Ja ottakaamme vaari toinen toisestamme, että me ahkeroitsemme rakkaudesta ja hyvistä töistä,
And let us consider one another, to provoke unto charity and to good works:
25 Ei antain ylön yhteistä seurakuntaa, niinkuin muutamain tapa on, vaan neuvokaat teitänne keskenänne, ja sitä enemmin kuin te näette sen päivän lähestyvän.
Not forsaking our assembly, as some are accustomed; but comforting one another, and so much the more as you see the day approaching.
26 Sillä jos me ehdollamme sitte syntiä teemme, kuin me olemme totuuden tuntoon tulleet, niin ei meillä ole enään yhtään uhria syntein edestä,
For if we sin wilfully after having the knowledge of the truth, there is now left no sacrifice for sins,
27 Vaan hirmuinen tuomion odotus ja tulen kiivaus, joka vastahakoiset syövä on.
But a certain dreadful expectation of judgment, and the rage of a fire which shall consume the adversaries.
28 Jos joku Moseksen lain rikkoo, hänen pitää ilman armoa kuoleman kahden taikka kolmen todistajan kautta.
A man making void the law of Moses, dieth without any mercy under two or three witnesses:
29 Kuinka paljoa enemmän rangaistuksen te luulette sen ansainneen, joka Jumalan Pojan jaloilla tallaa ja Testamentin veren saastuttaa, jonka kautta hän pyhitetty on, ja armon Henkeä pilkkaa?
How much more, do you think he deserveth worse punishments, who hath trodden under foot the Son of God, and hath esteemed the blood of the testament unclean, by which he was sanctified, and hath offered an affront to the Spirit of grace?
30 Sillä me tunnemme hänen, joka sanoi: minun on kosto, minä tahdon kostaa, sanoo Herra; ja taas: Herra on kansansa tuomitseva.
For we know him that hath said: Vengeance belongeth to me, and I will repay. And again: The Lord shall judge his people.
31 Hirmuinen on langeta elävän Jumalan käsiin.
It is a fearful thing to fall into the hands of the living God.
32 Muistakaa siis entisiä päiviä, joina te valistetut olitte ja kärsitte monen vaivan kilvoituksen:
But call to mind the former days, wherein, being illuminated, you endured a great fight of afflictions.
33 Puolittain silloin, kuin te sekä pilkkain että tuskain kautta kaikille ihmeeksi olitte: puolittain, kuin te niiden kanssa osalliset olitte, joille myös niin kävi.
And on the one hand indeed, by reproaches and tribulations, were made a gazingstock; and on the other, became companions of them that were used in such sort.
34 Sillä te olette myös niistä vaivoista, jotka minun siteistäni tapahtuivat, osalliset olleet, ja teidän hyvyytenne raatelemisen olette te ilolla kärsineet, tietäen, että teillä on parempi ja pysyväisempi tavara taivaissa.
For you both had compassion on them that were in bands, and took with joy the being stripped of your own goods, knowing that you have a better and a lasting substance.
35 Älkäät siis heittäkö pois teidän uskallustanne, jolla suuri palkan makso on.
Do not therefore lose your confidence, which hath a great reward.
36 Sillä kärsivällisyys on teille tarpeellinen, tehdäksenne Jumalan tahtoa, että te lupauksen saisitte.
For patience is necessary for you; that, doing the will of God, you may receive the promise.
37 Sillä vähän hetken perästä tulee se, joka tuleva on, ja ei viivyttele.
For yet a little and a very little while, and he that is to come, will come, and will not delay.
38 Mutta vanhurskas elää uskosta: ja joka välttää, siihen ei minun sieluni mielisty.
But my just man liveth by faith; but if he withdraw himself, he shall not please my soul.
39 Mutta emme ole ne, jotka meitämme kadotukseen vältämme, vaan jotka uskomme sielun tallella pitämiseen.
But we are not the children of withdrawing unto perdition, but of faith to the saving of the soul.
