Job 41
1 Dost thou draw leviathan with an angle? And with a rope thou lettest down — his tongue?
Voitko onkia koukulla Leviatanin ja siimaan kietoa sen kielen?
2 Dost thou put a reed in his nose? And with a thorn pierce his jaw?
Voitko kiinnittää kaislaköyden sen kuonoon ja väkäraudalla lävistää siltä posken?
3 Doth he multiply unto thee supplications? Doth he speak unto thee tender things?
Rukoileeko se sinua paljon, tahi puhutteleeko se sinua lempeästi?
4 Doth he make a covenant with thee? Dost thou take him for a servant age-during?
Tekeekö se liiton sinun kanssasi, että saisit sen olemaan orjanasi ainaisesti?
5 Dost thou play with him as a bird? And dost thou bind him for thy damsels?
Voitko leikkiä sillä niinkuin lintusella tahi sitoa sen tyttöjesi pidellä?
6 (Feast upon him do companions, They divide him among the merchants!)
Hierovatko pyyntikunnat siitä kauppaa, jakavatko sen kauppamiesten kesken?
7 Dost thou fill with barbed irons his skin? And with fish-spears his head?
Voitko iskeä sen nahan täyteen ahinkaita ja sen pään kala-ahraimia?
8 Place on him thy hand, Remember the battle — do not add!
Laskehan vain kätesi sen päälle, niin muistat sen ottelun; et sitä toiste yritä!
9 Lo, the hope of him is found a liar, Also at his appearance is not one cast down?
Katso, siinä toivo pettää; jo sen näkemisestä sortuu maahan."
10 None so fierce that he doth awake him, And who [is] he before Me stationeth himself?
"Ei ole niin rohkeata, joka sitä ärsyttäisi. Kuka sitten kestäisi minun edessäni?
11 Who hath brought before Me and I repay? Under the whole heavens it [is] mine.
Kuka on minulle ensin antanut jotakin, joka minun olisi korvattava? Mitä kaiken taivaan alla on, se on minun.
12 I do not keep silent concerning his parts, And the matter of might, And the grace of his arrangement.
En saata olla puhumatta sen jäsenistä, en sen voimasta ja sorjasta rakenteesta.
13 Who hath uncovered the face of his clothing? Within his double bridle who doth enter?
Kuka voi riisua siltä päällysvaatteen, kuka tunkeutua sen kaksinkertaisten purimien väliin?
14 The doors of his face who hath opened? Round about his teeth [are] terrible.
Kuka on avannut sen kasvojen kaksoisoven? Sen hammasten ympärillä on kauhu.
15 A pride — strong ones of shields, Shut up — a close seal.
Sen ylpeytenä ovat uurteiset selkäkilvet, kiinnitetyt lujalla sinetillä.
16 One unto another they draw nigh, And air doth not enter between them.
Ne käyvät tarkoin toinen toiseensa, niin ettei ilma välitse pääse.
17 One unto another they adhere, They stick together and are not separated.
Ne ovat toisiinsa liitetyt, pysyvät kiinni erkanematta.
18 His sneezings cause light to shine, And his eyes [are] as the eyelids of the dawn.
Sen aivastus on kuin valon välähdys, sen silmät ovat kuin aamuruskon silmäripset.
19 Out of his mouth do flames go, sparks of fire escape.
Sen kidasta lähtee tulisoihtuja, sinkoilee säkeniä.
20 Out of his nostrils goeth forth smoke, As a blown pot and reeds.
Sen sieramista käy savu niinkuin kihisevästä kattilasta ja kaislatulesta.
21 His breath setteth coals on fire, And a flame from his mouth goeth forth.
Sen puhallus polttaa kuin tuliset hiilet, ja sen suusta lähtee liekki.
22 In his neck lodge doth strength, And before him doth grief exult.
Sen kaulassa asuu voima, ja sen edellä hyppii kauhistus.
23 The flakes of his flesh have adhered — Firm upon him — it is not moved.
Sen pahkuraiset lihat ovat kiinteät, ovat kuin valetut, järkkymättömät.
24 His heart [is] firm as a stone, Yea, firm as the lower piece.
Sen sydän on valettu kovaksi kuin kivi, kovaksi valettu kuin alempi jauhinkivi.
25 From his rising are the mighty afraid, From breakings they keep themselves free.
Kun se nousee, peljästyvät sankarit, kauhusta he tyrmistyvät.
26 The sword of his overtaker standeth not, Spear — dart — and lance.
Jos sen kimppuun käydään miekoin, ei miekka kestä, ei keihäs, ei heittoase eikä panssari.
27 He reckoneth iron as straw, brass as rotten wood.
Sille on rauta kuin oljenkorsi, vaski kuin lahopuu.
28 The son of the bow doth not cause him to flee, Turned by him into stubble are stones of the sling.
Ei aja sitä pakoon nuoli, jousen poika, akanoiksi muuttuvat sille linkokivet.
29 As stubble have darts been reckoned, And he laugheth at the shaking of a javelin.
Kuin oljenkorsi on sille nuija, keihästen ryskeelle se nauraa.
30 Under him [are] sharp points of clay, He spreadeth gold on the mire.
Sen vatsapuolessa on terävät piikit, se kyntää mutaa leveälti kuin puimaäes.
31 He causeth to boil as a pot the deep, The sea he maketh as a pot of ointment.
Se panee syvyyden kiehumaan kuin padan, tekee meren voidekattilan kaltaiseksi.
32 After him he causeth a path to shine, One thinketh the deep to be hoary.
Sen jäljessä polku loistaa, syvyydellä on kuin hopeahapset.
33 There is not on the earth his like, That is made without terror.
Ei ole maan päällä sen vertaista; se on luotu pelottomaksi.
34 Every high thing he doth see, He [is] king over all sons of pride.
Se katsoo ylen kaikkea, mikä korkeata on; se on kaikkien ylväitten eläinten kuningas."
