Job 29
1 Moreover, Job continued his parable, and said,
Job puhui taas sananlaskunsa ja sanoi:
2 Oh that I were as [in] months past, as [in] the days [when] God preserved me;
Ah jos minä olisin niinkuin entisinä kuukausina! niinä päivinä, joina Jumala minun kätki,
3 When his candle shined upon my head, [and when] by his light I walked [through] darkness;
Koska hänen valkeutensa paisti minun pääni päälle, ja minä kävin pimeissä hänen valkeudessansa,
4 As I was in the days of my youth, when the secret of God [was] upon my tabernacle;
Niinkuin minä olin nuorena olessani; koska Jumalan salaisuus oli minun majani päällä;
5 When the Almighty [was] yet with me, [when] my children [were] about me;
Koska Kaikkivaltias oli vielä minun kanssani, ja minun nuorukaiseni minun ympärilläni;
6 When I washed my steps with butter, and the rock poured me out rivers of oil;
Koska minä pesin minun tieni voilla, ja kallio vuoti minulle öljy-ojat;
7 When I went out to the gate through the city, [when] I prepared my seat in the street!
Koska minä menin kaupunin porteille, ja annoin valmistaa istuimeni kujille;
8 The young men saw me, and hid themselves: and the aged arose, [and] stood up.
Kuin nuoret näkivät minun, niin he pakenivat, ja vanhat nousivat ja seisoivat minun edessäni,
9 The princes refrained talking, and laid [their] hand on their mouth.
Ylimmäiset lakkasivat puhumasta, ja panivat kätensä suunsa päälle,
10 The nobles held their peace, and their tongue cleaved to the roof of their mouth.
Ruhtinasten ääni kätkeysi, ja heidän kielensä suun lakeen tarttui.
11 When the ear heard [me], then it blessed me; and when the eye saw [me], it gave witness to me:
Sillä kenen korva minun kuuli, se kiitti minua onnelliseksi, ja jonka silmä minun näki, se todisti minusta.
12 Because I delivered the poor that cried, and the fatherless, and [him that had] none to help him.
Sillä minä autin köyhää, joka huusi, ja orpoa, jolla ei auttajaa ollut.
13 The blessing of him that was ready to perish came upon me: and I caused the widow's heart to sing for joy.
Niiden siunaus, jotka katoomallansa olivat, tuli minun päälleni; ja minä ilahutin leskein sydämen.
14 I put on righteousness, and it clothed me: my judgment [was] as a robe and a diadem.
Vanhurskaus oli minun pukuni, jonka minä päälleni puin, ja minun oikeuteni oli minulle niinkuin hame ja kaunistus.
15 I was eyes to the blind, and feet [was] I to the lame.
Minä olin sokian silmä ja ontuvan jalka.
16 I [was] a father to the poor: and the cause [which] I knew not I searched out.
Minä olin köyhäin isä, ja jonka asiaa en minä ymmärtänyt, sen minä visusti tutkin.
17 And I broke the jaws of the wicked, and plucked the spoil out of his teeth.
Minä särjin väärän syömähampaat, ja otin saaliin hänen hampaistansa,
18 Then I said, I shall die in my nest, and I shall multiply [my] days as the sand.
Minä ajattelin: minä riuduin pesässäni, ja teen päiväni moneksi niinkuin sannan.
19 My root [was] spread out by the waters, and the dew lay all night upon my branch.
Minun juureni putkahti veden tykönä, ja kaste pysyi laihoni päällä.
20 My glory [was] fresh in me, and my bow was renewed in my hand.
Minun kunniallisuuteni uudistui minun edessäni, ja minun joutseni muuttui uudeksi minun kädessäni.
21 To me [men] gave ear, and waited, and kept silence at my counsel.
He kuulivat minua ja odottivat, ja vaikenivat minun neuvooni.
22 After my words they spoke not again; and my speech dropped upon them.
Minun sanani jälkeen ei yksikään enempää puhunut, ja minun puheeni tiukkui heidän päällensä.
23 And they waited for me as for the rain; and they opened their mouth wide [as] for the latter rain.
He odottivat minua niinkuin sadetta, ja avasivat suunsa niinkuin ehtoosadetta vastaan.
24 [If] I laughed on them, they believed [it] not; and the light of my countenance they cast not down.
Jos minä nauroin heidän puoleensa, ei he luottaneet sen päälle, eikä tahtoneet minua murheesen saattaa.
25 I chose out their way, and sat chief, and dwelt as a king in the army, as one [that] comforteth the mourners.
Kuin minä tulin heidän kokouksiinsa, niin minun täytyi istua ylimpänä: ja asuin niinkuin kuningas sotaväen keskellä, lohduttaissani murheellisia.
