Mark 6
1 And he went out from there and came into his own country, and his disciples followed him.
Ja hän läksi sieltä ja meni isänsä maalle, ja hänen opetuslapsensa seurasivat häntä.
2 And when the Sabbath had come, he began to teach in the synagogue, and many hearing him were astonished, saying, "Where did this man get these things?" and, "What is the wisdom that is given to this man, that such mighty works come about by his hands?
Ja kuin sabbati tuli, rupesi hän synagogassa opettamaan; ja monta, jotka kuulivat, hämmästyivät, sanoen: kusta tällä nämät ovat? ja mikä viisaus hänelle annettu on, että myös senkaltaiset väkevät työt hänen kättensä kautta tapahtuvat?
3 Is not this the carpenter, the son of Miriam, and brother of Jacob, Josi, Judah, and Shim'on? Are not his sisters here with us?" They were offended at him.
Eikö tämä ole se seppä, Marian poika, Jakobin ja Joseen ja Juudaan ja Simonin veli? eikö myös hänen sisarensa ole tässä meidän kanssamme? ja he pahenivat hänessä.
4 Yeshua said to them, "A prophet is not without honor, except in his own country, and among his own relatives, and in his own house."
Mutta Jesus sanoi heille: ei propheta muualla ole katsottu ylön kuin isänsä maalla ja lankoinsa seassa ja kotonansa.
5 And he could do no mighty work there, except that he laid his hands on a few sick people, and healed them.
Ja ei hän voinut siellä yhtään väkevää työtä tehdä, vaan ainoastaan pani kätensä harvain sairasten päälle ja paransi heitä;
6 And he was amazed because of their unbelief. And he went around the villages teaching.
Ja ihmetteli heidän epäuskoansa. Ja hän vaelsi ympäri kyliä, opettain ympäristöllä,
7 And he called to himself the twelve, and began to send them out two by two; and he gave them authority over the unclean spirits.
Ja kutsui ne kaksitoistakymmentä, ja rupesi niitä kaksin ja kaksin lähettämään, ja antoi heille voiman saastaisia henkiä vastaan.
8 And he commanded them that they should take nothing for their journey, except a staff only: no bread, no pack, no money in their belts,
Ja kielsi heitä mitään ottamasta tielle, mutta ainoasti sauvan, ei evässäkkiä, ei leipää, ei rahaa kukkaroon;
9 but to wear sandals, and not to put on two tunics.
Mutta olemaan kengässä, ja ettei he pukisi kahta hametta yllensä.
10 And he said to them, "Wherever you enter into a house, stay there until you depart from there.
Ja hän sanoi heille: kussa ikänä te huoneeseen menette sisälle, niin olkaat siinä, niinkauvan kuin te sieltä menette pois.
11 And if any place will not receive you or listen to you, as you depart from there, shake off the dust that is under your feet for a testimony against them."
Ja jotka ei teitä vastaan ota, eikä kuule teitä, niin menkäät pois sieltä ja pyyhkikäät tomu, joka teidän jalkainne alla on, heille todistukseksi. Totisesti sanon minä teille: Sodomalle ja Gomorralle on tuomiopäivänä huokiampi kuin sille kaupungille.
12 So they went out and proclaimed that all should repent.
Ja he läksivät ulos ja saarnasivat, että he parannuksen tekisivät,
13 They cast out many demons, and anointed many with oil who were sick, and healed them.
Ja ajoivat ulos monta perkelettä, ja voitelivat öljyllä monta sairasta, ja paransivat.
14 King Herod heard this, for his name had become known, and he said, "John the Immerser has risen from the dead, and therefore these powers are at work in him."
Ja kuningas Herodes sai sen kuulla (sillä hänen nimensä oli jo julistettu), ja sanoi: Johannes, joka kastoi, on noussut kuolleista, ja sentähden voimat vaikuttavat hänessä.
15 But others said, "He is Elijah." Others said, "He is a prophet, like one of the prophets."
Muut sanoivat: se on Elias: mutta toiset sanoivat: se on propheta, taikka niinkuin joku prophetaista.
16 But Herod, when he heard this, said, "This is John, whom I beheaded. He has risen."
Mutta kuin Herodes se kuuli, sanoi hän: se on Johannes, jonka kaulan minä annoin leikata, hän on kuolleista noussut.
17 For Herod himself had sent out and arrested John, and bound him in prison for the sake of Herodias, his brother Philip's wife, for he had married her.
Sillä Herodes oli lähettänyt Johannesta ottamaan kiinni, ja pani hänen torniin, Herodiaksen, veljensä Philippuksen emännän tähden, jonka hän oli nainut.
18 For John said to Herod, "It is not lawful for you to have your brother's wife."
Sillä Johannes oli Herodekselle sanonut: ei sinulle ole luvallista pitää veljes emäntää.
19 So Herodias set herself against him, and desired to kill him, but she could not,
Ja Herodias väijyi häntä, ja tahtoi häntä tappaa; mutta ei hän saanut.
20 for Herod feared John, knowing that he was a righteous and holy man, and kept him safe. And when he heard him, he was very perplexed, but he heard him gladly.
Sillä Herodes pelkäsi Johannesta, että hän tiesi hänen hurskaaksi ja pyhäksi mieheksi, ja otti vaarin hänestä, ja kuuli häntä monessa asiassa, ja kuulteli häntä mielellänsä.
21 And then a convenient day came, that Herod on his birthday gave a supper for his nobles, the high officers, and the leaders of Galil.
Ja kuin sovelias päivä tuli, että Herodes syntymäpäivänänsä teki ehtoollisen ylimmäisillensä ja päämiehille ja esimiehille Galileassa,
22 And when the daughter of Herodias herself came in and danced, she pleased Herod and those sitting with him. The king said to the young woman, "Ask me whatever you want, and I will give it to you."
Ja Herodiaksen tytär tuli sisälle ja hyppäsi, ja se kelpasi Herodekselle ja ynnä atrioitseville, sanoi kuningas piialle: ano minulta mitäs tahdot, ja minä annan sinulle.
23 And he swore to her, "Whatever you ask me, I will give you, up to half of my kingdom."
Ja hän vannoi hänelle: mitä ikänä sinä minulta anot, niin minä annan sinulle, puoleen minun valtakuntaani asti.
24 So she went out, and said to her mother, "What should I ask?" And she said, "The head of John, the one immersing."
Mutta se meni ulos ja sanoi äidillensä: mitä minun pitää anoman? vaan se sanoi: Johannes Kastajan päätä.
25 And she came in immediately with haste to the king, and asked, "I want you to give me right now the head of John the Immerser on a platter."
Ja hän kohta meni sisälle kiiruusti kuninkaan tykö, anoi sanoen: minä tahdon, ettäs minulle annat juuri nyt Johannes Kastajan pään vadissa.
26 And the king was exceedingly sorry, but for the sake of his oaths, and of his dinner guests, he did not wish to refuse her.
Niin kuningas tuli sangen murheelliseksi; kuitenkin valan tähden ja niiden, jotka ynnä atrioitsivat, ei tahtonut häneltä kieltää.
27 So immediately the king sent out a soldier of his guard, and commanded to bring John's head, and he went and beheaded him in the prison,
Ja kuningas lähetti kohta murhaajan, ja käski hänen päänsä tuoda.
28 and brought his head on a platter, and gave it to the young woman; and the young woman gave it to her mother.
Niin se meni ja leikkasi hänen kaulansa tornissa, ja toi hänen päänsä vadissa, ja antoi sen piialle; ja piika antoi sen äidillensä.
29 And when his talmidim heard this, they came and took up his corpse, and placed it in a tomb.
Ja kuin hänen opetuslapsensa sen kuulivat, tulivat he ja ottivat hänen ruumiinsa, ja panivat sen hautaan.
30 Then the emissaries gathered themselves together to Yeshua, and they told him all things, whatever they had done, and whatever they had taught.
Ja apostolit kokoontuivat Jesuksen tykö, ja ilmoittivat hänelle kaikki sekä ne, mitkä he tekivät, ja mitä he opettivat.
31 And he said to them, "Come away by yourselves to an isolated place, and rest awhile." For there were many coming and going, and they had no leisure so much as to eat.
Ja hän sanoi heille: tulkaat te yksinänne erinäiseen paikkaan ja levätkäät vähä; sillä monta oli, jotka tulivat ja menivät, niin ettei he syödäkään joutaneet.
32 So they went away in the boat to an isolated place by themselves.
Ja he menivät korpeen haahdella erinänsä.
33 But they saw them going, and many recognized him and ran there on foot from all the cities and they arrived before them.
Ja kansa näki heidän menevän, ja moni tunsi hänen, ja juoksivat sinne jalkaisin kaikista kaupungeista, ja he ennättivät heitä, ja he kokoontuivat hänen tykönsä.
34 And he came out, saw a large crowd, and he had compassion on them, because they were like sheep without a shepherd, and he began to teach them many things.
Ja Jesus läksi ulos ja näki paljon kansaa, ja hän armahti heitä; sillä he olivat niinkuin lampaat, joilla ei ole paimenta, ja rupesi heitä opettamaan paljon.
35 And when it was late in the day, his talmidim came to him, and said, "This place is desolate, and it is late in the day.
Ja kuin päivä paljon kulunut oli, tulivat hänen opetuslapsensa hänen tykönsä, sanoen: tämä on erämaa, ja aika on jo kulunut.
36 Send them away, that they may go into the surrounding country and villages, and buy themselves something to eat."
Laske heitä, että he menisivät ympäri kyliin ja majoihin, ostamaan itsellensä leipiä; sillä ei heillä ole syötävää.
37 But he answered them, "You give them something to eat." They asked him, "Are we to go and buy two hundred denarii worth of bread, and give them something to eat?"
Mutta hän vastaten sanoi heille: antakaa te heille syötävää. Ja he sanoivat hänelle: pitääkö meidän menemän kahdellasadalla penningillä leipiä ostamaan, ja antamaan heidän syödä?
38 He said to them, "How many loaves do you have? Go see." When they knew, they said, "Five, and two fish."
Mutta hän sanoi heille: kuinka monta leipää teillä on? menkäät ja katsokaat. Ja kuin he katsoivat, sanoivat he: viisi, ja kaksi kalaa.
39 He commanded them that everyone should sit down in groups on the green grass.
Ja hän käski heidän istuttaa kaikki atrioitsemaan eri joukkoihin viheriäisen ruohon päälle.
40 They sat down in ranks, by hundreds and by fifties.
Ja he istuivat joukoissa sadoin ja viisinkymmenin.
41 He took the five loaves and the two fish, and looking up to heaven, he blessed and broke the loaves, and he gave to his talmidim to set before them, and he divided the two fish among them all.
Ja kuin hän otti ne viisi leipää ja kaksi kalaa, katsoi hän taivaaseen, kiitti ja mursi leivät, ja antoi opetuslapsillensa pantaa niiden eteen: ja ne kaksi kalaa jakoi hän kaikille.
42 They all ate, and were filled.
Ja he söivät kaikki ja ravittiin.
43 They took up twelve baskets full of broken pieces and also of the fish.
Ja he korjasivat kaksitoistakymmentä täysinäistä koria muruja, ja myös kaloista.
44 Those who ate the loaves were five thousand men.
Ja niitä, kuin söivät, oli lähes viisituhatta miestä.
45 And immediately he made his talmidim get into the boat, and to go ahead to the other side, to Beit Tzaidah, while he himself sent the crowd away.
Ja hän ajoi kohta opetuslapsensa astumaan haahteen ja edellä menemään meren ylitse Betsaidaan, siihenasti kuin hän päästäis kansan.
46 After he had taken leave of them, he went up the mountain to pray.
Ja kuin hän oli päästänyt heidät, meni hän vuorelle rukoilemaan.
47 When evening had come, the boat was in the midst of the lake, and he was alone on the land.
Ja kuin ehtoo tuli, oli haaksi keskellä merta, ja hän yksinänsä maalla.
48 He saw them distressed in rowing, for the wind was against them. In the watch between three and six in the morning he came to them, walking on the lake, and he would have passed by them,
Ja hän näki heidän olevan hädässä soutamisessa; (sillä heillä oli vastainen). Ja liki neljäntenä yön vartiona tuli hän heidän tykönsä, käyden meren päällä, ja tahtoi mennä heidän ohitsensa.
49 but they, when they saw him walking on the lake, supposed that it was a ghost, and began to scream;
Mutta kuin he näkivät hänen käyvän meren päällä, luulivat he olevan kyöpelin ja huusivat.
50 for they all saw him, and were troubled. But he immediately spoke with them, and said to them, "Cheer up. It is I. Do not be afraid."
(Sillä kaikki näkivät hänen ja hämmästyivät.) Ja hän puhui kohta heidän kanssansa ja sanoi heille: olkaat hyvässä turvassa, minä olen, älkäät peljätkö.
51 And he got into the boat with them, and the wind ceased. And they were completely profusely astonished among themselves;
Ja hän astui heidän tykönsä haahteen, ja tuuli heikkeni. Ja he paljoa enemmän keskenänsä hämmästyivät ja ihmettelivät;
52 for they had not understood about the loaves, but their hearts were hardened.
Sillä ei he ymmärtäneet leivistäkään, vaan heidän sydämensä oli paatunut.
53 When they had crossed over, they came to land at Gennesaret, and moored to the shore.
Ja kuin he olivat meneet ylitse, tulivat he Genesaretin maalle ja laskivat satamaan.
54 When they had come out of the boat, immediately the people recognized him,
Ja kuin he menivät ulos haahdesta, niin he kohta tunsivat hänen,
55 and ran around that whole region, and began to bring those who were sick, on their mats, to where they heard he was.
Ja juoksivat ympäri kaiken sen ympäristön, ja rupesivat sairaita viemään vuoteissansa, kussa he kuulivat hänen olevan.
56 Wherever he entered, into villages, or into cities, or into the country, they placed the sick in the marketplaces, and begged him that they might touch just the fringe of his garment; and everyone who touched him were made well.
Ja kuhunka hän meni sisälle kyliin eli kaupunkeihin taikka majoihin, niin he panivat kujille sairaita, ja rukoilivat häntä, että he ainoastaan hänen vaatteensa palteeseen saisivat ruveta, ja niin monta kuin häneen rupesi, ne paranivat.
