Mark 5
1 And they came to the other side of the lake, into the territory of the Gerasenes.
Ja he tulivat ylitse meren Gadaralaisten maakuntaan.
2 And when he had come out of the boat, immediately a man with an unclean spirit met him out of the tombs.
Ja kuin hän läksi haahdesta, kohtasi häntä kohta haudoista ihminen, jossa oli saastainen henki.
3 He lived in the tombs, and no one could bind him any more, not even with a chain.
Jolla oli maja haudoissa, ja ei voinut kenkään häntä kahleilla sitoa;
4 For he had been often bound with fetters and chains, and the chains had been torn apart by him, and the fetters broken in pieces. No one had the strength to tame him.
Sillä hän oli usein jalkapuissa ja kahleissa sidottuna, ja hän oli särkenyt kahleet ja jalkapuut rikkonut, ja ei kenkään voinut häntä asettaa.
5 And always, night and day, in the tombs and in the mountains, he was crying out, and cutting himself with stones.
Ja hän oli aina yötä ja päivää vuorissa ja haudoissa, ja parkui, ja hosui itsiänsä kivillä.
6 And when he saw Yeshua from afar, he ran and bowed down to him,
Mutta kuin hän näki taampana Jesuksen, juoksi hän ja lankesi maahan hänen eteensä,
7 and crying out with a loud voice, he said, "What have I to do with you, Yeshua, you Son of the Most High God? I adjure you by God, do not torment me."
Ja huutain suurella äänellä sanoi: mitä minun on sinun kanssas, Jesus, korkeimman Jumalan Poika? Minä vannotan sinua Jumalan kautta, ettet minua vaivaisi.
8 For he had been saying to him, "Come out of the man, you unclean spirit."
(Sillä hän sanoi hänelle: lähde ulos saastainen henki ihmisestä.)
9 And then he asked him, "What is your name?" And he replied, "My name is Legion, for we are many."
Ja hän kysyi häneltä: mikä nimes on? Ja hän vastasi, sanoen: legio on minun nimeni; sillä meitä on monta.
10 And he pleaded with Yeshua repeatedly not to send them away out of the region.
Ja hän rukoili häntä suuresti, ettei hän lähettäisi heitä ulos siitä maakunnasta.
11 Now on the mountainside there was a great herd of pigs feeding.
Niin oli siinä vuorten tykönä suuri sikalauma laitumella.
12 And they begged him, saying, "Send us into the pigs, that we may enter into them."
Ja kaikki ne perkeleet rukoilivat häntä, sanoen: laske meitä sikoihin, että me heihin menisimme sisälle.
13 And he gave them permission. The unclean spirits came out and entered into the pigs; and the herd of about two thousand rushed down the steep bank into the lake, and they were drowned in the lake.
Ja Jesus salli kohta heidän. Ja saastaiset henget läksivät ulos ja menivät sikain sisälle. Ja lauma syöksi itsensä kohdastansa mereen (mutta heitä oli lähes kaksituhatta), ja he upposivat mereen.
14 And those who fed them fled, and told it in the city and in the country. And the people went to see what it was that had happened.
Mutta sikain kaitsiat pakenivat ja saattivat sanoman kaupunkiin ja kyliin. Ja he menivät ulos katsomaan, mikä se oli joka tapahtui,
15 And they came to Yeshua, and saw him who had been possessed by demons sitting, clothed and in his right mind, even him who had the legion; and they were afraid.
Ja tulivat Jesuksen tykö ja näkivät sen, joka perkeleeltä riivattu oli, istuvan ja vaatetettuna ja toimellisena, jossa legio oli ollut; ja he pelkäsivät,
16 And those who saw it declared to them how it happened to him who was possessed by demons, and about the pigs.
Ja ne, jotka sen nähneet olivat, juttelivat heille, kuinka perkeleeltä riivatulle tapahtunut oli, ja sioista.
17 And then they began to plead with Yeshua to leave their region.
Ja he rupesivat häntä rukoilemaan menemään pois heidän maaltansa.
18 As he was entering into the boat, he who had been possessed by demons pleaded with him that he might be with him.
Ja kuin hän astui haahteen, niin se, joka perkeleeltä riivattu oli, rukoili, että hän sais hänen kanssansa olla.
19 However, Yeshua did not allow him, but said to him, "Go to your house, to your own, and tell them what great things the Lord has done for you, and how he had mercy on you."
Mutta ei Jesus häntä sallinut, vaan sanoi hänelle: mene kotias omaistes tykö, ja ilmoita heille, kuinka suuret työt Herra on sinulle tehnyt, ja on sinua armahtanut.
20 So he went his way, and began to proclaim in Decapolis how Yeshua had done great things for him, and everyone was amazed.
Ja hän meni ja rupesi saarnaamaan niissä kymmenessä kaupungissa, kuinka suuret työt Jesus oli hänelle tehnyt; ja he kaikki ihmettelivät.
21 And when Yeshua had crossed back over in the boat to the other side, a large crowd was gathered to him; and he was by the lake.
Ja kuin Jesus taas meni haahdella ylitse, kokoontui paljo kansaa hänen tykönsä, ja hän oli läsnä merta.
22 One of the rulers of the synagogue, Jairus by name, came; and seeing him, he fell at his feet,
Ja katso, synagogan päämies, Jairus nimeltä, tuli, ja kuin hän näki hänen, lankesi hän hänen jalkainsa tykö,
23 and pleaded with him repeatedly, saying, "My little daughter is at the point of death. Please come and lay your hands on her, that she may be made healthy, and live."
Ja rukoili häntä suuresti, sanoen: minun vähä tyttäreni on viimeisillänsä; tule ja pane kätes hänen päällensä, että hän paranis ja eläis.
24 And he went with him, and a large crowd followed him, and they pressed upon him on all sides.
Niin hän meni hänen kanssansa; ja paljo kansaa seurasi häntä, ja ahdistivat häntä.
25 Now a woman, who had an issue of blood for twelve years,
Ja vaimo, joka oli sairastanut punaista tautia kaksitoistakymmentä ajastaikaa,
26 and had suffered many things by many physicians, and had spent all that she had, and was no better, but rather grew worse,
Ja oli paljon kärsinyt monelta parantajalta, ja oli kuluttanut kaiken hyvyytensä, eikä mitään apua tuntenut, vaan tullut paljon pahemmaksi;
27 having heard the things concerning Yeshua, came up behind him in the crowd, and touched his clothes.
Kuin hän kuuli Jesuksesta, tuli hän kansan seassa takaa ja rupesi hänen vaatteisiinsa;
28 For she said, "If I just touch his clothes, I will be made well."
Sillä hän sanoi: jos minä ainoasti saan ruveta hänen vaatteisiinsa, niin minä paranen.
29 And immediately the flow of her blood was dried up, and she felt in her body that she was healed of her affliction.
Ja hänen verilähteensä kohta kuivettui, ja hän tunsi ruumiissansa, että hän oli vitsauksestansa parantunut.
30 And immediately Yeshua, perceiving in himself that the power had gone out from him, turned around in the crowd, and asked, "Who touched my clothes?"
Ja Jesus tunsi kohta itsessänsä voiman, joka hänestä lähtenyt oli, ja käänsi itsensä kansan seassa ja sanoi: kuka rupesi minun vaatteisiini?
31 And his disciples said to him, "You see the crowd pressing against you, and you say, 'Who touched me?'"
Ja hänen opetuslapsensa sanoivat hänelle: sinä näet, että kansa sinua ahdistaa ympäri, ja sinä sanoit: kuka minuun rupesi?
32 He looked around to see her who had done this thing.
Ja hän katsoi ympärinsä, että hän sen näkis, joka sen teki.
33 But the woman, fearing and trembling, knowing what had been done to her, came and fell down before him, and told him the whole truth.
Mutta vaimo pelkäsi ja vapisi, että hän tiesi, mitä hänen kohtaansa tapahtunut oli, tuli ja lankesi hänen eteensä, ja sanoi hänelle kaiken totuuden.
34 And he said to her, "Daughter, your faith has made you well. Go in peace, and be cured of your disease."
Mutta hän sanoi hänelle: tyttäreni, sinun uskosi paransi sinun; mene rauhaan ja ole terve vitsauksestas.
35 While he was still speaking, people came from the synagogue ruler's house saying, "Your daughter is dead. Why bother the Teacher any more?"
Kuin hän vielä puhui, tulivat muutamat synagogan päämieheltä, jotka sanoivat: sinun tyttäres on kuollut: mitäs silleen Mestaria vaivaat?
36 But Yeshua, overhearing the message spoken, said to the ruler of the synagogue, "Do not be afraid, only believe."
Mutta Jesus kohta kuultuansa sen sanan sanottavan, sanoi synagogan päämiehelle: älä pelkää, ainoastaan usko.
37 And he allowed no one to follow him, except Peter, Jacob, and John the brother of Jacob.
Ja ei hän sallinut kenenkään itsiänsä seurata, vaan Pietarin ja Jakobin ja Johanneksen, Jakobin veljen.
38 And they came to the synagogue ruler's house, and he saw an uproar, weeping, and great wailing.
Ja hän tuli synagogan päämiehen huoneeseen, ja näki pauhinan ja ne, jotka itkivät ja porasivat paljon.
39 And when he had entered in, he said to them, "Why do you make an uproar and weep? The child is not dead, but is asleep."
Ja hän meni sisälle, ja sanoi heille: mitä te pauhaatte ja itkette? Lapsi ei ole kuollut, vaan makaa.
40 And they ridiculed him. But he, having put them all out, took the father of the child, her mother, and those who were with him, and went in where the child was.
Ja he nauroivat häntä. Mutta kuin hän oli kaikki ajanut ulos, otti hän lapsen isän ja äidin kanssansa ja ne, jotka hänen kanssansa olivat, ja meni sisälle, kussa lapsi makasi,
41 And taking the child by the hand, he said to her, "Talitha koum," which translated means, "Little girl, I tell you, get up."
Ja tarttui lapsen käteen ja sanoi hänelle: talita kumi, se on sanottu: piikainen, (sinulle minä sanon), nouse ylös.
42 And immediately the girl rose up and walked, for she was twelve years old. And immediately they were overcome with amazement.
Ja kohta piika nousi ja kävi; sillä hän oli kahdentoistakymmenen ajastaikainen. Ja he hämmästyivät suurella hämmästyksellä.
43 And he strictly ordered them that no one should know this, and commanded that something should be given to her to eat.
Ja hän haasti heitä kovin, ettei kenkään sitä saisi tietää, ja hän käski antaa hänelle syötävää.
