Song of Solomon 2
1 As a lily among the thorns,
Minä olen Saronin kukkanen, ja kukoistus laaksossa.
2 So [is] my friend among the daughters!
Niinkuin ruusu orjantappuroissa, niin on armaani tytärten seassa.
3 As a citron among trees of the forest, So [is] my beloved among the sons, In his shade I delighted, and sat down, And his fruit [is] sweet to my palate.
Niinkuin omenapuu metsäpuiden seassa, niin on ystäväni poikain seassa: minä istun hänen varjossansa, jota minä anon, ja hänen hedelmänsä on minun suussani makia.
4 He has brought me to a house of wine, And his banner over me [is] love,
Hän johdattaa minua viinakellariinsa; ja rakkaus on hänen lippunsa minun päälläni.
5 Sustain me with grape-cakes, Support me with citrons, for I [am] sick with love.
Virvoittakaat minua viinaleileillä, ja vahvistakaat minua omenilla; sillä minä olen sairas rakkaudesta.
6 His left hand [is] under my head, And his right embraces me.
Hänen vasen kätensä on minun pääni alla, hänen oikia kätensä halaa minua.
7 I have adjured you, daughters of Jerusalem, By the roes or by the does of the field, Do not stir up nor wake the love until she pleases!
Minä vannotan tietä, Jerusalemin tyttäret, metsävuohten eli naaraspeurain kautta kedolla, ettette herätä eli vaivaa armastani, siihen asti kuin hän itse tahtoo.
8 The voice of my beloved! Behold, this—he is coming, Leaping on the mountains, skipping on the hills.
Tämä on ystäväni ääni, katso, hän tulee: hän hyppää vuorilla ja karkaa kukkuloille.
9 My beloved [is] like to a roe, Or to a young one of the harts. Behold, this—he is standing behind our wall, Looking from the windows, Blooming from the lattice.
Ystäväni on metsävuohen eli nuoren peuran kaltainen: katso, hän seisoo seinän takana, ja katsoo akkunasta sisälle, ja kurkistelee häkin lävitse.
10 My beloved has answered and said to me, “Rise up, my friend, my beautiful one, and come away,
Ystäväni vastaa ja sanoo minulle: nouse armaani, ihanaiseni, ja tule.
11 For behold, the winter has passed by, The rain has passed away—it has gone.
Sillä katso, talvi on kulunut, ja sade lakannut ja mennyt pois:
12 The flowers have appeared in the earth, The time of the singing has come, And the voice of the turtle was heard in our land,
Kukkaset ovat puhjenneet kedolla, kevät on tullut, ja toukomettisen ääni kuuluu meidän maassamme;
13 The fig tree has ripened her green figs, And the sweet-smelling vines have given forth fragrance, Rise, come, my friend, my beautiful one, indeed, come away.
Fikunapuut puhkeevat, viinapuut kukoistavat ja antavat hajunsa: nouse, armaani, ihanaiseni, ja tule.
14 My dove, in clefts of the rock, In a secret place of the ascent, Cause me to see your appearance, Cause me to hear your voice, For your voice [is] sweet, and your appearance lovely.”
Kyhkyläiseni vuoren raossa ja kivirauniossa, anna minun nähdä kasvos, anna minun kuulla äänes; sillä sinun äänes on suloinen, ja kasvos ihanainen.
15 Seize for us foxes, Little foxes—destroyers of vineyards, Even our sweet-smelling vineyards.
Ottakaat meille ketut kiinni, ne vähät ketut, jotka turmelevat viinamäet; sillä meidän viinamäkemme ovat röhkäleillä.
16 My beloved [is] mine, and I [am] his, Who is delighting among the lilies,
Ystäväni on minun, ja minä hänen, joka kaitsee kukkasten keskellä,
17 Until the day breaks forth, And the shadows have fled away, Turn, be like, my beloved, To a roe, or to a young one of the harts, On the mountains of separation!
Siihenasti että päivä jäähtyy ja varjot kulkevat pois. Palaja, ole niinkuin metsävuohi, ystäväni, eli niinkuin nuori peura Eroitusvuorilla.
