Matthew 13
1 And in that day Jesus, having gone forth from the house, was sitting by the sea,
Mutta sinä päivänä läksi Jesus huoneesta ja istui meren tykönä.
2 and gathered together to Him were many multitudes, so that He having gone into the boat sat down, and all the multitude on the beach stood,
Ja hänen tykönsä kokoontui paljo kansaa, niin että hän meni haahteen, ja istui: ja kaikki kansa seisoi rannalla.
3 and He spoke to them many things in allegories, saying, “Behold, the sower went forth to sow,
Ja hän puhui heille paljon vertauksilla, sanoen: katso, kylväjä meni kylvämään.
4 and in his sowing, some indeed fell by the way, and the birds having come, devoured them,
Ja hänen kylväissänsä lankesivat muutamat tien oheen, ja linnut tulivat ja söivät ne.
5 and others fell on the rocky places where they did not have much earth, and immediately they sprang forth, through having no depth of earth,
Muutamat taas lankesivat kivistöön, kussa ei heillä ollut paljo maata, ja nousivat pian päälle, ettei heillä ollut syvää maata;
6 and the sun having risen they were scorched, and through having no root, they withered,
Mutta kuin aurinko nousi, niin he poudittiin, ja ettei heillä ollut juurta, niin he kuivettuivat.
7 and others fell on the thorns, and the thorns came up and choked them,
Mutta muutamat lankesivat orjantappuroihin, ja orjantappurat kävivät ylös, ja tukahuttivat ne.
8 and others fell on the good ground, and were giving fruit, some indeed a hundredfold, and some sixty, and some thirty.
Muutamat taas lankesivat hyvään maahan, ja tekivät hedelmän, muutama satakertaisen, muutama kuudenkymmenen kertaisen ja muutama kolmenkymmenen kertaisen.
9 He who is having ears to hear—let him hear.”
Jolla on korvat kuulla, se kuulkaan!
10 And the disciples having come near, said to Him, “Why do You speak to them in allegories?”
Niin opetuslapset tulivat ja sanoivat hänelle: miksi sinä puhut heille vertauksilla?
11 And He answering said to them that, “To you it has been given to know the secrets of the kingdom of the heavens, and to these it has not been given,
Mutta hän vastasi ja sanoi: teille on annettu tuta taivaan valtakunnan salaisuudet, vaan ei heille ole annettu.
12 for whoever has, it will be given to him, and he will have overabundance, and whoever has not, even that which he has will be taken from him.
Sillä jolla on, hänelle pitää annettaman, ja hänellä pitää kyllä oleman; mutta siltä, jolla ei ole, pitää sekin otettaman pois, mikä hänellä on.
13 Because of this, in allegories I speak to them, because seeing they do not see, and hearing they do not hear, nor understand,
Sentähden minä puhun heille vertauksilla, ettei he nähden näe, eikä kuullen kuule, ei myös ymmärrä.
14 and fulfilled on them is the prophecy of Isaiah that says, With hearing you will hear, and you will not understand, and seeing you will see, and you will not perceive,
Ja heissä täytetään Jesaiaan ennustus, joka sanoo: korvillanne pitää teidän kuuleman, ja ei ymmärtämän, ja nähden näkemän, ja ei äkkäämän.
15 for the heart of this people was made obtuse, and with the ears they barely heard, and they closed their eyes, lest they might see with the eyes, and might hear with the ears, and understand with the heart, and turn back, and I might heal them.
Sillä tämän kansan sydän on kovettunut, ja he korvillansa työläästi kuulivat, ja silmänsä panivat umpeen, ettei he joskus näkisi silmillänsä, ja kuulisi korvillansa, ja ymmärtäisi sydämellänsä, ja palajaisivat, ja minä parantaisin heitä.
16 And blessed are your eyes because they see, and your ears because they hear,
Mutta autuaat ovat teidän silmännne, sillä he näkevät, ja teidän korvanne, sillä he kuulevat.
17 for truly I say to you that many prophets and righteous men desired to see that which you look on, and they did not see, and to hear that which you hear, and they did not hear.
Sillä totisesti sanon minä teille: monta prophetaa ja vanhurskasta pyysi nähdä, joita te näette, ja ei nähneet, ja kuulla, joita te kuulette, ja ei kuulleet.
18 You, therefore, hear the allegory of the sower:
Niin kuulkaat siis te kylväjän vertaus:
19 Everyone hearing the word of the kingdom, and not understanding—the evil one comes, and snatches that which has been sown in his heart; this is that sown by the way.
Kuin joku kuulee valtakunnan sanan ja ei ymmärrä, niin tulee pahuus ja tempaa pois sen mikä hänen sydämeensä kylvettiin. Tämä on se, joka tien oheen oli kylvetty.
20 And that sown on the rocky places, this is he who is hearing the word, and immediately with joy is receiving it,
Mutta kivistöön kylvetty on se, joka kuulee sanan, ja kohta ilolla sen vastaan ottaa;
21 and he has no root in himself, but is temporary, and persecution or tribulation having happened because of the word, immediately he is stumbled.
Mutta ei ole hänellä juurta itsessänsä, vaan ajan pysyy: kuin siis vaiva eli vaino tulee sanan tähden, niin hän kohta pahenee.
22 And that sown toward the thorns, this is he who is hearing the word, and the anxiety of this age, and the deceitfulness of the riches, chokes the word, and it becomes unfruitful. (aiōn g165)
Mutta orjantappurain sekaan kylvetty on se, joka sanan kuulee; ja tämän mailman suru ja rikkauden petos tukahuttaa sanan, ja hän tulee hedelmättömäksi. (aiōn g165)
23 And that sown on the good ground: this is he who is hearing the word, and is understanding, who indeed bears fruit, and makes, some indeed a hundredfold, and some sixty, and some thirty.”
Mutta hyvään maahan kylvetty on se, joka kuulee sanan ja ymmärtää, joka tosin tuottaa hedelmän ja tekee, muutama satakertaisen, muutama kuudenkymmenen kertaisen, muutama kolmenkymmenen kertaisen.
24 Another allegory He set before them, saying, “The kingdom of the heavens was likened to a man sowing good seed in his field,
Toisen vertauksen pani hän heidän eteensä, sanoen: taivaan valtakunta on ihmisen vertainen, joka kylvi hyvän siemenen peltoonsa.
25 and while men are sleeping, his enemy came and sowed darnel in the midst of the wheat, and went away,
Mutta ihmisten maatessa tuli hänen vihollisensa ja kylvi ohdakkeita nisuin sekaan, ja meni pois.
26 and when the herb sprang up, and yielded fruit, then appeared also the darnel.
Mutta kuin oras rupesi kasvamaan ja hedelmän kantoi, silloin näkyivät myös ohdakkeet.
27 And the servants of the householder, having come near, said to him, Lord, did you not sow good seed in your field? From where then does it have the darnel?
Mutta perheen isännän palvelijat tulivat ja sanoivat hänelle: Herra, etkös hyvää siementä kylvänyt peltoos? kusta siis sillä on ohdakkeet?
28 And he says to them, A man, an enemy, did this; and the servants said to him, Will you, then, [that] having gone away we may gather it up?
Niin sanoi hän heille: vihamies sen teki. Mutta palveliat sanoivat hänelle: tahdotkos, että me menemme ja kokoomme ne?
29 And he said, No, lest—gathering up the darnel—you root up with it the wheat;
Mutta hän sanoi: en, ettette ohdakkeita kootessanne myös tempaisi ynnä heidän kanssansa nisuja pois.
30 permit both to grow together until the harvest, and in the time of the harvest I will say to the reapers, Gather up first the darnel, and bind it in bundles, to burn it, and the wheat gather up into my storehouse.”
Sallikaat molemmat kasvaa elon-aikaan asti; ja elon-ajalla sanon minä elomiehille: kootkaat ensin ohdakkeet, ja sitokaat heitä lyhteisiin poltettaa, mutta nisut kootkaat minun aittaani.
31 Another allegory He set before them, saying, “The kingdom of the heavens is like to a grain of mustard, which a man having taken, sowed in his field,
Toisen vertauksen pani hän heidän eteensä, sanoen: taivaan valtakunta on sinapin siemenen vertainen, jonka ihminen otti ja kylvi peltoonsa;
32 which less, indeed, is than all the seeds, but when it may be grown, is greatest of the herbs, and becomes a tree, so that the birds of the sky come and rest in its branches.”
Joka on pienin kaikkia siemeniä, mutta kuin se kasvanut on, niin hän on suurin kaalein seassa, ja tulee puuksi, niin että taivaan linnut tulevat ja tekevät pesänsä sen oksille.
33 Another allegory He spoke to them: “The kingdom of the heavens is like to leaven, which a woman having taken, hid in three measures of meal, until the whole was leavened.”
Toisen vertauksen sanoi hän heille: taivaan valtakunta on hapatuksen vertainen, jonka vaimo otti, ja sekoitti kolmeen vakkaan jauhoja, siihen asti kuin kaikki happani.
34 All these things Jesus spoke in allegories to the multitudes, and without an allegory He was not speaking to them,
Nämät kaikki puhui Jesus kansalle vertauksilla, ja ilman vertauksia ei hän mitään puhunut heille,
35 that it might be fulfilled that was spoken through the prophet, saying, “I will open in allegories My mouth, I will utter things having been hidden from the foundation of the world.”
Että täytettäisiin mitä oli prophetan kautta sanottu, joka sanoo: minä avaan suuni vertauksiin ja puhun ulos salatut maailman alusta.
36 Then having let away the multitudes, Jesus came into the house, and His disciples came near to Him, saying, “Explain to us the allegory of the darnel of the field.”
Silloin laski Jesus kansan menemään, ja tuli kotia. Ja hänen opetuslapsensa tulivat hänen tykönsä, sanoen: selitä meille sen vertaus pellon ohdakkeista.
37 And He answering said to them, “He who is sowing the good seed is the Son of Man,
Niin hän vastasi ja sanoi heille: joka kylvää hyvän siemenen, se on Ihmisen Poika.
38 and the field is the world, and the good seed, these are the sons of the kingdom, and the darnel are the sons of the evil one,
Mutta pelto on maailma; vaan hyvä siemen, ne ovat valtakunnan lapset; mutta ohdakkeet ovat pahan lapset.
39 and the enemy who sowed them is the Devil, and the harvest is [the] full end of the age, and the reapers are messengers. (aiōn g165)
Vihollinen, joka ne kylvi, on perkele; elonaika on maailman loppu; mutta elomiehet ovat enkelit. (aiōn g165)
40 As, then, the darnel is gathered up, and is burned with fire, so will it be in the full end of this age; (aiōn g165)
Niinkuin siis ohdakkeet haetaan kokoon ja tulella poltetaan, niin pitää myös tämän maailman lopulla oleman. (aiōn g165)
41 the Son of Man will send forth His messengers, and they will gather up out of His kingdom all the stumbling-blocks, and those doing the lawlessness,
Ihmisen Poika lähettää enkelinsä, ja heidän pitää kokooman hänen valtakunnastansa kaikki pahennukset, ja ne jotka vääryyttä tekevät,
42 and will cast them into the furnace of the fire; there will be the weeping and the gnashing of the teeth.
Ja heittävät heidät tuliseen pätsiin: siellä pitää oleman itku ja hammasten kiristys.
43 Then will the righteous shine forth as the sun in the kingdom of their Father. He who is having ears to hear—let him hear.
Silloin pitää vanhurskaat kiiltämän niinkuin aurinko isänsä valtakunnassa. Jolla on korvat kuulla, se kuulkaan!
44 Again, the kingdom of the heavens is like to treasure hid in the field, which a man having found, hid, and from his joy goes, and all, as much as he has, he sells, and buys that field.
Taas on taivaan valtakunta tavaran vertainen, joka on peltoon kätketty, jonka ihminen löysi, ja kätki sen: ja ilon tähden, mikä hänellä siitä oli, meni hän pois ja myi kaikki mitä hänellä oli ja osti sen pellon.
45 Again, the kingdom of the heavens is like to a man, a merchant, seeking good pearls,
Taas on taivaan valtakunta kauppamiehen vertainen, joka etsi hyviä päärlyjä.
46 who having found one pearl of great price, having gone away, has sold all, as much as he had, and bought it.
Ja kuin hän löysi yhden kalliin päärlyn, meni hän pois, myi kaikki, mitä hänellä oli, ja osti sen.
47 Again, the kingdom of the heavens is like to a net that was cast into the sea, and gathered together of every kind,
Taas on taivaan valtakunta verkon vertainen, joka on mereen heitetty, ja kaikenlaisia kokosi.
48 which, when it was filled, having drawn up again on the beach, and having sat down, they gathered the good into vessels, and the bad they cast out,
Kuin se täyteen tuli, vetivät he sen rannalle, ja istuivat ja eroittivat hyvät astioihinsa, mutta mädänneet he heittivät pois.
49 so will it be in the full end of the age, the messengers will come forth and separate the evil out of the midst of the righteous, (aiōn g165)
Näin on tapahtuva maailman lopulla: Enkelit menevät ulos ja eroittavat pahat vanhurskasten keskeltä, (aiōn g165)
50 and will cast them into the furnace of the fire; there will be the weeping and the gnashing of the teeth.”
Ja heittävät heidät tuliseen pätsiin: siellä pitää oleman itku ja hammasten kiristys.
51 Jesus says to them, “Did you understand all these?” They say to Him, “Yes, Lord.”
Sanoi Jesus heille: ymmärsittekö te nämät kaikki? He sanoivat hänelle: ymmärsimme, Herra.
52 And He said to them, “Because of this, every scribe having been discipled in regard to the kingdom of the heavens is like to a man, a householder, who brings forth out of his treasure things new and old.”
Mutta hän sanoi heille: sentähden jokainen kirjanoppinut, joka on taivaan valtakuntaan oppinut, se on perheenisännän vertainen, joka tavarastansa tuo edes uusia ja vanhoja.
53 And it came to pass, when Jesus finished these allegories, He removed from there,
Ja tapahtui, kuin Jesus lopetti nämät vertaukset, läksi hän sieltä.
54 and having come to His own country, He was teaching them in their synagogue, so that they were astonished, and were saying, “From where to this One this wisdom and the mighty works?
Ja kuin hän tuli isänsä maalle, opetti hän heitä heidän synagogassansa, niin että he hämmästyivät ja sanoivat: kusta tällä on tämä viisaus ja nämät väkevät työt?
55 Is this not the carpenter’s Son? Is His mother not called Mary, and His brothers James, and Joses, and Simon, and Judas?
Eikö tämä ole tuo sepän poika? eikö hänen äitinsä kutsuta Mariaksi ja hänen veljensä Jakob ja Joses, ja Simon ja Juudas?
56 And His sisters—are they not all with us? From where, then, to this One all these?”
Ja hänen sisarensa, eikö ne kaikki ole meidän tykönämme? Kusta siis tällä on nämät kaikki?
57 And they were stumbled at Him. And Jesus said to them, “A prophet is not without honor except in his own country, and in his own house”:
Ja he pahenivat hänessä. Niin sanoi Jesus heille: ei prophetaa kussakaan halvempana pidetä kuin isänsä maalla ja kotonansa.
58 and He did not do many mighty works there, because of their unbelief.
Ja ei hän siellä monta väkevää työtä tehnyt, heidän epäuskonsa tähden.
