Ecclesiastes 3
1 To everything—a season, and a time to every delight under the heavens:
Kaikella on määräaika, ja aikansa on joka asialla taivaan alla.
2 A time to bring forth, And a time to die. A time to plant, And a time to eradicate the planted.
Aika on syntyä ja aika kuolla. Aika on istuttaa ja aika repiä istutus.
3 A time to slay, And a time to heal, A time to break down, And a time to build up.
Aika on surmata ja aika parantaa. Aika on purkaa ja aika rakentaa.
4 A time to weep, And a time to laugh. A time to mourn, And a time to skip.
Aika on itkeä ja aika nauraa. Aika on valittaa ja aika hypellä.
5 A time to cast away stones, And a time to heap up stones. A time to embrace, And a time to be far from embracing.
Aika on heitellä kiviä ja aika kerätä kivet. Aika on syleillä ja aika olla syleilemättä.
6 A time to seek, And a time to destroy. A time to keep, And a time to cast away.
Aika on etsiä ja aika kadottaa. Aika on säilyttää ja aika viskata pois.
7 A time to tear, And a time to sew. A time to be silent, And a time to speak.
Aika on reväistä rikki ja aika ommella yhteen. Aika on olla vaiti ja aika puhua.
8 A time to love, And a time to hate. A time of war, And a time of peace.
Aika on rakastaa ja aika vihata. Aika on sodalla ja aika rauhalla.
9 What advantage does the doer have in that which he is laboring at?
Mitä hyötyä on työntekijällä siitä, mistä hän näkee vaivaa?
10 I have seen the travail that God has given to the sons of man to be humbled by it.
Minä olen katsonut sitä työtä, minkä Jumala on antanut ihmislapsille, heidän sillä itseään rasittaaksensa.
11 The whole He has made beautiful in its season; also, that knowledge He has put in their heart without which man does not find out the work that God has done from the beginning even to the end.
Kaiken hän on tehnyt kauniisti aikanansa, myös iankaikkisuuden hän on pannut heidän sydämeensä; mutta niin on, ettei ihminen käsitä tekoja, jotka Jumala on tehnyt, ei alkua eikä loppua.
12 I have known that there is no good for them except to rejoice and to do good during their life,
Minä tulin tietämään, ettei heillä ole muuta onnea kuin iloita ja tehdä hyvää eläessänsä.
13 indeed, even every man who eats and has drunk and seen good by all his labor, it [is] a gift of God.
Mutta jokaiselle ihmiselle on sekin, että hän syö ja juo ja nauttii hyvää kaiken vaivannäkönsä ohessa, Jumalan lahja.
14 I have known that all that God does is for all time, to it nothing is to be added, and from it nothing is to be withdrawn; and God has worked that they fear before Him.
Minä tulin tietämään, että kaikki, mitä Jumala tekee, pysyy iäti. Ei ole siihen lisäämistä eikä siitä vähentämistä. Ja Jumala on sen niin tehnyt, että häntä peljättäisiin.
15 What is that which has been? Already it is, and that which [is] to be has already been, and God requires that which is pursued.
Mitä nyt on, sitä on ollut jo ennenkin; ja mitä vasta on oleva, sitä on ollut jo ennenkin. Jumala etsii jälleen sen, mikä on mennyttä.
16 And again, I have seen under the sun the place of judgment—there [is] the wicked; and the place of righteousness—there [is] the wicked.
Vielä minä näin auringon alla oikeuspaikan, ja siinä oli vääryys, ja vanhurskauden paikan, ja siinä oli vääryys.
17 I said in my heart, “The righteous and the wicked God judges, for a time [is] to every matter and for every work there.”
Minä sanoin sydämessäni: Vanhurskaan ja väärän tuomitsee Jumala, sillä siellä on jokaisella asialla ja jokaisella teolla aikansa.
18 I said in my heart concerning the matter of the sons of man that God might cleanse them, so as to see that they themselves [are] beasts.
Minä sanoin sydämessäni: Ihmislasten tähden se niin on, jotta Jumala heitä koettelisi ja he tulisivat näkemään, että he omassa olossaan ovat eläimiä.
19 For an event [is to] the sons of man, and an event [is to] the beasts, even one event [is] to them; as the death of this, so [is] the death of that; and one spirit [is] to all, and the advantage of man above the beast is nothing, for the whole [is] vanity.
Sillä ihmislasten käy niinkuin eläintenkin; sama on kumpienkin kohtalo. Niinkuin toiset kuolevat, niin toisetkin kuolevat; yhtäläinen henki on kaikilla. Ihmisillä ei ole mitään etua eläinten edellä, sillä kaikki on turhuutta.
20 The whole are going to one place, the whole have been from the dust, and the whole are turning back to the dust.
Kaikki menee samaan paikkaan. Kaikki on tomusta tullut, ja kaikki palajaa tomuun.
21 Who knows the spirit of the sons of man that is going up on high, and the spirit of the beast that is going down below to the earth?
Kuka tietää ihmisen hengestä, kohoaako se ylös, ja eläimen hengestä, vajoaako se alas maahan?
22 And I have seen that there is nothing better than that man rejoice in his works, for it [is] his portion; for who brings him to look on that which is after him?
Niin minä tulin näkemään, että ei ole mitään parempaa, kuin että ihminen iloitsee teoistansa, sillä se on hänen osansa. Sillä kuka tuo hänet takaisin näkemään iloksensa sitä, mikä tulee hänen jälkeensä?
