Acts 23
1 And Paul having earnestly beheld the Sanhedrin, said, “Men, brothers, I have lived to God in all good conscience to this day”;
Niin Paavali loi katseensa neuvostoon ja sanoi: "Miehet, veljet, minä olen kaikessa hyvällä omallatunnolla vaeltanut Jumalan edessä tähän päivään asti".
2 and the chief priest Ananias commanded those standing by him to strike him on the mouth,
Mutta ylimmäinen pappi Ananias käski lähellä seisovia lyömään häntä vasten suuta.
3 then Paul said to him, “God is about to strike you, you whitewashed wall, and you sit judging me according to the Law, and violating law, order me to be struck!”
Silloin Paavali sanoi hänelle: "Jumala on lyövä sinua, sinä valkeaksi kalkittu seinä; istutko sinä tuomitsemassa minua lain mukaan ja käsket vastoin lakia lyödä minua?"
4 And those who stood by said, “Do you revile the chief priest of God?”
Niin ne, jotka seisoivat lähellä, sanoivat: "Herjaatko sinä Jumalan ylimmäistä pappia?"
5 And Paul said, “I did not know, brothers, that he is chief priest, for it has been written: You will not speak evil of the ruler of your people”;
Ja Paavali sanoi: "En tiennyt, veljet, että hän on ylimmäinen pappi; sillä kirjoitettu on: 'Kansasi ruhtinasta älä kiroa'".
6 and Paul having known that one part are Sadducees, and the other Pharisees, cried out in the Sanhedrin, “Men, brothers, I am a Pharisee—son of a Pharisee—concerning [the] hope and resurrection of [the] dead I am judged.”
Mutta koska Paavali tiesi osan heistä olevan saddukeuksia ja toisen osan fariseuksia, huusi hän neuvoston edessä: "Miehet, veljet, minä olen fariseus, fariseusten jälkeläinen; toivon ja kuolleitten ylösnousemuksen tähden minä olen tuomittavana".
7 And he having spoken this, there came a dissension of the Pharisees and of the Sadducees, and the crowd was divided,
Tuskin hän oli tämän sanonut, niin nousi riita fariseusten ja saddukeusten kesken, ja kokous jakautui.
8 for Sadducees, indeed, say there is no resurrection, nor messenger, nor spirit, but Pharisees confess both.
Sillä saddukeukset sanovat, ettei ylösnousemusta ole, ei enkeliä eikä henkeä, mutta fariseukset tunnustavat kumpaisetkin.
9 And there came a great cry, and the scribes of the Pharisees’ part having arisen, were striving, saying, “We find no evil in this man; and if a spirit spoke to him, or a messenger, we may not fight against God”;
Ja syntyi suuri huuto, ja muutamat kirjanoppineet fariseusten puolueesta nousivat ja väittelivät kiivaasti ja sanoivat: "Emme löydä mitään pahaa tässä miehessä; entäpä jos henki tai enkeli on hänelle puhunut?"
10 and a great dissension having come, the chief captain having been afraid lest Paul may be pulled to pieces by them, commanded the army, having gone down, to seize him out of their midst, and to bring [him] into the stronghold.
Ja kun riita yhä kiihtyi, pelkäsi päällikkö, että he repisivät Paavalin kappaleiksi, ja käski sotaväen tulla alas ja temmata hänet heidän keskeltään ja viedä hänet kasarmiin.
11 And on the following night, the LORD having stood by him, said, “Take courage, Paul, for as you fully testified [to] the things concerning Me at Jerusalem, so you must also testify at Rome.”
Mutta seuraavana yönä Herra seisoi Paavalin tykönä ja sanoi: "Ole turvallisella mielellä, sillä niinkuin sinä olet todistanut minusta Jerusalemissa, niin sinun pitää todistaman minusta myös Roomassa".
12 And day having come, certain of the Jews having made a concourse, cursed themselves, saying neither to eat nor to drink until they may kill Paul;
Mutta päivän tultua juutalaiset tekivät salaliiton ja vannoivat valan, etteivät söisi eivätkä joisi, ennenkuin olivat tappaneet Paavalin.
13 and they were more than forty who made this conspiracy by oath,
Ja niitä oli viidettäkymmentä miestä, jotka yhtyivät tähän valaan.
14 who having come near to the chief priests and to the elders said, “With a curse we accursed ourselves—to taste nothing until we have killed Paul;
He menivät ylipappien ja vanhinten luo ja sanoivat: "Me olemme kirouksen uhalla vannoneet, ettemme mitään maista, ennenkuin olemme tappaneet Paavalin.
15 now, therefore, you, signify to the chief captain, with the Sanhedrin, that tomorrow he may bring him down to you, as being about to know more exactly the things concerning him; and we, before his coming near, are ready to put him to death.”
Pyytäkää te siis nyt yhdessä neuvoston kanssa päälliköltä, että hän toisi hänet alas teidän luoksenne, ikäänkuin aikoisitte tarkemmin tutkia hänen asiaansa. Mutta me olemme valmiit tappamaan hänet, ennenkuin hän pääsee perille."
16 And the son of Paul’s sister having heard of the lying in wait, having gone and entered into the stronghold, told Paul,
Mutta Paavalin sisarenpoika, joka oli saanut kuulla väijytyksestä, saapui kasarmille, meni sisälle ja ilmoitti sen Paavalille.
17 and Paul having called near one of the centurions, said, “Lead this young man to the chief captain, for he has something to tell him.”
Niin Paavali kutsui luoksensa erään sadanpäämiehen ja sanoi: "Vie tämä nuorukainen päällikön luo, sillä hänellä on jotakin hänelle ilmoitettavaa".
18 He indeed, then, having taken him, brought him to the chief captain and says, “The prisoner Paul, having called me near, asked [me] to bring to you this young man, having something to say to you.”
Niin hän otti hänet mukaansa, vei hänet päällikön luo ja sanoi: "Vanki Paavali kutsui minut luokseen ja pyysi tuomaan sinun luoksesi tämän nuorukaisen, jolla on jotakin puhuttavaa sinulle".
19 And the chief captain having taken him by the hand, and having withdrawn by themselves, inquired, “What is that which you have to tell me?”
Niin päällikkö tarttui hänen käteensä, vei hänet erikseen ja kysyi: "Mitä sinulla on minulle ilmoitettavaa?"
20 And he said, “The Jews agreed to request you, that tomorrow you may bring down Paul to the Sanhedrin, as being about to inquire something more exactly concerning him;
Hän sanoi: "Juutalaiset ovat päättäneet anoa sinulta, että huomenna veisit Paavalin alas neuvostoon, ikäänkuin aikoisit vielä tarkemmin tutkia hänen asiaansa.
21 you, therefore, may you not yield to them, for there more than forty men of them lie in wait for him, who cursed themselves—not to eat nor to drink until they kill him, and now they are ready, waiting for the promise from you.”
Mutta älä sinä siihen suostu, sillä viidettäkymmentä miestä heidän joukostaan on häntä väijymässä, ja he ovat vannoneet valan, etteivät syö eivätkä juo, ennenkuin ovat tappaneet hänet. Ja nyt he ovat valmiina ja odottavat sinun suostumustasi."
22 The chief captain, then, indeed, let the young man go, having charged [him], “Tell no one that you have shown these things to me”;
Niin päällikkö päästi nuorukaisen menemään ja sanoi hänelle: "Älä virka kenellekään, että olet ilmaissut tämän minulle".
23 and having called a certain two of the centurions near, he said, “Make ready two hundred soldiers, that they may go on to Caesarea, and seventy horsemen, and two hundred spearmen, from the third hour of the night;
Sitten hän kutsui luoksensa kaksi sadanpäämiestä ja sanoi heille: "Pitäkää yön kolmannesta hetkestä lähtien kaksisataa sotamiestä valmiina lähtemään Kesareaan ja seitsemänkymmentä ratsumiestä ja kaksisataa keihäsmiestä,
24 also provide beasts, that, having set Paul on, they may bring him safe to Felix the governor”;
ja varatkaa ratsuja pannaksenne Paavalin ratsaille ja viedäksenne hänet vahingoittumatonna maaherra Feeliksin luo".
25 he having written a letter after this description:
Ja hän kirjoitti kirjeen, joka kuului näin:
26 “Claudius Lysias, to the most noble governor Felix, greetings:
"Klaudius Lysias lausuu tervehdyksen korkea-arvoiselle maaherralle Feeliksille.
27 This man having been taken by the Jews, and being about to be killed by them—having come with the army, I rescued him, having learned that he is a Roman;
Tämän miehen ottivat juutalaiset kiinni ja olivat vähällä hänet tappaa; silloin minä tulin saapuville sotaväen kanssa ja pelastin hänet, saatuani tietää, että hän on Rooman kansalainen.
28 and intending to know the cause for which they were accusing him, I brought him down to their Sanhedrin,
Ja koska tahdoin tietää, mistä asiasta he häntä syyttivät, vein hänet heidän neuvostoonsa
29 whom I found accused concerning questions of their law, and having no accusation worthy of death or bonds;
ja havaitsin, että häntä syytettiin heidän lakiaan koskevista riitakysymyksistä, mutta ettei ollut kannetta mistään, mikä ansaitsisi kuoleman tai kahleet.
30 and a plot having been intimated to me against this man—about to be of the Jews—I sent to you at once, having also given command to the accusers to say the things against him before you; be strong.”
Mutta kun minulle on annettu ilmi, että miestä vastaan on tekeillä salahanke, lähetän hänet nyt heti sinun luoksesi; olen myös kehoittanut hänen syyttäjiään sanomaan sanottavansa häntä vastaan sinun edessäsi."
31 Then, indeed, the soldiers according to that directed them, having taken up Paul, brought him through the night to Antipatris,
Niin sotamiehet, saamansa käskyn mukaan, ottivat Paavalin ja veivät hänet yötä myöten Antipatrikseen.
32 and on the next day, having permitted the horsemen to go on with him, they returned to the stronghold;
Seuraavana päivänä he antoivat ratsumiesten jatkaa hänen kanssaan matkaa, mutta itse he palasivat kasarmiin.
33 those having entered into Caesarea, and delivered the letter to the governor, also presented Paul to him.
Kun ratsumiehet tulivat Kesareaan, antoivat he kirjeen maaherralle ja veivät myös Paavalin hänen eteensä.
34 And the governor having read [it], and inquired of what province he is, and understood that [he is] from Cilicia;
Luettuaan kirjeen hän kysyi, mistä maakunnasta Paavali oli; ja saatuaan tietää, että hän oli Kilikiasta,
35 “I will hear you,” he said, “when your accusers may also have come”; he also commanded him to be kept in the Praetorium of Herod.
hän sanoi: "Minä kuulustelen sinua, kun syyttäjäsikin saapuvat". Ja hän käski vartioida häntä Herodeksen linnassa.
