Psalms 107
1 BOOK FIFTH: Oh give thanks unto the Lord; for he is good; for unto eternity endureth his kindness.
Kiittäkäät Herraa; sillä hän on hyvä, ja hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti.
2 Thus let the Lord's redeemed say, even those whom he hath redeemed from the hand of the adversary;
Sanokaan Herran lunastetut, jotka hän on tuskasta vapahtanut,
3 And whom he hath gathered out of the [various] lands, from the east, and from the west, from the north, and from the sea.
Ja jotka hän on maakunnista koonnut, idästä ja lännestä, pohjoisesta ja etelästä,
4 They wandered about in the wilderness, in the desert path; they could not find an inhabited city:
Jotka eksyksissä vaelsivat korvessa umpitietä, ja ei he löytäneet kaupunkia asuaksensa,
5 Hungry and thirsty, their soul within them fainted.
Isoovaiset ja janoovaiset; ja heidän sielunsa vaipui heissä.
6 Then they cried unto the Lord when they were in distress, [and] out of their afflictions he delivered them.
Ja he huusivat Herraa tuskissansa, ja hän pelasti heitä heidän hädistänsä,
7 And he led them forth on the right way, that they might go to an inhabited city.
Ja vei heitä oikiaa tietä, että he menivät asuinkaupunkiin.
8 They [therefore] shall give thanks unto the Lord for his kindness, and [proclaim] his wonders to the children of men!
Kiittäkään he siis Herraa hänen laupiutensa edestä, ja hänen ihmeittensä tähden, jotka hän ihmisten lasten kohtaan tekee:
9 For he satisfied the longing soul, and the hungry soul he filled with good.—
Että hän ravitsee himoitsevaisen sielun ja täyttää isoovaisen sielun hyvyydellä.
10 Such as sit in darkness and in the shadow of death, bound in misery and [fetters of] iron; —
Jotka istuvat pimeässä ja kuoleman varjossa, vangitut ahdistuksessa ja raudoissa:
11 Because they have rebelled against the words of God, and have contemned the counsel of the Most High;
Että he olivat Jumalan käskyä vastaan kovakorvaiset, ja olivat katsoneet ylön ylimmäisen lain;
12 And he humbled with trouble their heart; they stumbled, and there was none to help;
Sentähden täytyi heidän sydämensä onnettomuudella vaivattaa, niin että he lankesivat, ja ei kenkään heitä auttanut.
13 But when they cry unto the Lord when they are in distress, he saveth them out of their afflictions;
Ja he huusivat Herraa tuskissansa, ja hän autti heitä heidän hädistänsä,
14 He bringeth them out of darkness and the shadow of death, and teareth their bands asunder.
Ja vei heitä pimeydestä ulos ja kuoleman varjosta, ja särki heidän siteensä.
15 They [therefore] shall give thanks unto the Lord for his kindness, and [proclaim] his wonders to the children of men!
Kiittäkään he siis Herraa hänen laupiutensa edestä, ja hänen ihmeittensä tähden, jotka hän ihmisten lasten kohtaan tekee:
16 For he hath broken the doors of copper, and the bolts of iron hath he hewn asunder.—
Että hän särkee vaskiportit, ja rikkoo rautaiset salvat.
17 Fools, because of their transgression, and because of their iniquities, are afflicted.
Hullut, jotka rangaistiin ylitsekäymisensä tähden, ja synteinsä tähden,
18 All manner of food their soul abhorreth; and they draw near unto the gates of death;
Heidän sielunsa kauhistui kaikkea ruokaa, ja saivat kuolintautinsa.
19 But when they cry unto the Lord when they are in distress, he saveth them out of their afflictions.
Ja he huusivat Herraa tuskissansa, ja hän autti heitä heidän hädistänsä.
20 He sendeth his word and healeth them, and delivereth them from their graves.
Hän lähetti sanansa ja paransi heitä, ja pelasti heitä, ettei he kuolleet.
21 They [therefore] shall give thanks unto the Lord for his kindness, and [proclaim] his wonders to the children of men!
Kiittäkään he siis Herraa hänen laupiutensa edestä, ja hänen ihmeittensä tähden, jotka hän ihmisten lasten kohtaan tekee,
22 They shall also sacrifice the sacrifices of thanksgiving, and relate his deeds with joyful song.—
Ja uhratkaan kiitosuhria, ja luetelkaan hänen tekojansa ilolla.
23 They who go down to the sea in ships, who do business on great waters; —
Jotka haaksilla meressä vaeltavat, ja asiansa toimittavat suurilla vesillä,
24 These have seen the works of the Lord, and his wonders on the deep.
He näkivät Herran työt, ja hänen ihmeensä syvyydessä.
25 For he spoke, and he raised the stormy wind, which lifteth up its waves.
Kuin hän sanoi, ja paisutti suuren ilman, joka aallot nosti ylös,
26 They would mount up to heaven, they would go down to the depths: their soul was melted because of their danger.
Niin he menivät ylös taivasta kohden ja menivät syvyyteen alas, että heidän sielunsa ahdistuksesta epäili,
27 They would reel to and fro, and stagger like a drunken man, and all their wisdom was exhausted.
Että he horjuivat ja hoipertelivat niinkuin juopuneet, ja ei silleen neuvoa tietäneet;
28 And they cried unto the Lord when they were in distress, and he brought them out of their afflictions.
Ja he huusivat Herraa tuskissansa, ja hän autti heitä heidän hädistänsä.
29 He calmed the storm into a whisper, and stilled were the waves of the sea.
Ja hän hillitsi kovan ilman, että aallot asettuivat.
30 And they were rejoiced because they were silent: and then he guided them unto their desired haven.
Ja he tulivat iloisiksi, että tyveni, ja hän vei heitä satamaan heidän mielensä jälkeen.
31 They [therefore] shall give thanks unto the Lord for his kindness, and [proclaim] his wonders to the children of men!
Kiittäkään he siis Herraa hänen laupiutensa edestä, ja hänen ihmeittensä tähden, jotka hän ihmisten lasten kohtaan tekee.
32 And they must exalt him in the congregation of the people, and in the assembly of the elders must they praise him.—
Ja ylistäkään häntä kansan seurakunnassa, ja kiittäkään häntä vanhimpain seassa,
33 He changeth rivers into a wilderness, and water-springs into parched ground;
Joka virrat teki erämaaksi, ja vesilähteet kuivaksi maaksi,
34 A fruitful land into a salty waste, for the wickedness of those that dwell therein.
Ettei hedelmällinen maa mitään kantanut, heidän pahuutensa tähden, jotka siinä asuivat.
35 He changeth the wilderness into a pool of water, and desert land into water-springs.
Erämaan teki hän vesilammiksi ja kuivan maan vesilähteeksi,
36 And there he causeth to dwell the hungry, that they may found an inhabited city;
Ja asetti sinne isoovaiset; ja he valmistivat siihen kaupunkia, jossa he asuivat,
37 And they sow fields, and plant vineyards, that they may yield the fruits of the [annual] product.
Ja kylvivät pellot ja viinapuita istuttivat, ja saivat jokavuotisen hedelmän.
38 He also blesseth them, and they multiply greatly, and he suffereth not their cattle to diminish.
Ja hän siunasi heitä ja he sangen suuresti enenivät, ja hän antoi paljon karjaa heille;
39 They were also diminished and bowed low through oppression, misfortune, and sorrow:
Jotka olivat painetut alas ja sorretut pahain väkivallalta ja ahdistukselta,
40 He [then] poureth contempt upon princes, and causeth them to wander in a pathless wilderness.
Koska ylönkatse päämiesten päälle vuodatettu oli, ja kaikki maa eksyksissä ja autiona oli.
41 And he exalteth the needy from misery, and maketh [his] families like flocks.
Ja hän varjeli köyhää raadollisuudesta, ja enensi hänen sukunsa niinkuin lauman.
42 The righteous shall see it, and rejoice; but all wickedness shall stop her mouth.
Näitä vanhurskaat näkevät ja iloitsevat, ja jokainen paha suu pitää tukittaman.
43 Whoever is wise, let him observe these things, and let [all] understand the kindness of the Lord.
Kuka on taitava ja näitä kätkee, se ymmärtää Herran moninaisen laupiuden.
