Psalms 73
1 A Psalm of Asaph. Truly God [is] good to Israel, [even] to such as are of a clean heart.
Asaphin Psalmi. Totta on Jumala hyvä Israelille, niille, jotka puhtaat sydämestä ovat.
2 But as for me, my feet were almost gone; my steps had well nigh slipped.
Mutta minä olisin pian jaloillani horjunut: minun askeleeni olisivat lähes liukastuneet.
3 For I was envious at the foolish, [when] I saw the prosperity of the wicked.
Sillä minä närkästyin öykkäreistä, että minä näin jumalattomat menestyvän.
4 For [there are] no bands in their death: but their strength [is] firm.
Sillä ei he ole missään kuoleman hädässä, vaan heidän voimansa pysyy vahvana.
5 They [are] not in trouble [as other] men; neither are they plagued like [other] men.
Ei he ole vastoinkäymisessä niinkuin muut ihmiset, ja ei heitä vaivata niinkuin muita ihmisiä.
6 Therefore pride compasseth them about as a chain; violence covereth them [as] a garment.
Sentähden on heidän ylpeytensä koria, ja heidän väkivaltansa kaunistaa heitä.
7 Their eyes stand out with fatness: they have more than heart could wish.
Heidän silmänsä paisuvat lihavuudesta: he tekevät mitä ainoastansa heille kelpaa.
8 They are corrupt, and speak wickedly [concerning] oppression: they speak loftily.
Kaikkia he katsovat ylön, ja sitte pahasti puhuvat: he puhuvat ja laittavat ylpiästi.
9 They set their mouth against the heavens, and their tongue walketh through the earth.
Mitä he puhuvat, sen täytyy olla taivaasta puhuttu: mitä he sanovat, sen täytyy maan päällä kelvata.
10 Therefore his people return hither: and waters of a full [cup] are wrung out to them.
Sentähden noudattaa heitä yhteinen kansa, ja kokoontuvat heidän tykönsä niinkuin vedet,
11 And they say, How doth God know? and is there knowledge in the most High?
Ja sanovat: mitä Jumalan pitäis heitä kysymän? mitä pitäis korkeimman heistä lukua pitämän?
12 Behold, these [are] the ungodly, who prosper in the world; they increase [in] riches.
Katso, ne ovat jumalattomat: he ovat onnelliset maailmassa ja rikastuvat.
13 Verily I have cleansed my heart [in] vain, and washed my hands in innocency.
Pitäiskö siis sen turhaan oleman, että minun sydämeni nuhteetoinna elää, ja minä pesen viattomuudessa minun käteni?
14 For all the day long have I been plagued, and chastened every morning.
Ja minä ruoskitaan joka päivä, ja minun rangaistukseni on joka aamu käsissä?
15 If I say, I will speak thus; behold, I should offend [against] the generation of thy children.
Minä olisin lähes niin sanonut kuin hekin; mutta katso, niin minä olisin tuominnut kaikki sinun lapses, jotka ikänänsä olleet ovat.
16 When I thought to know this, it [was] too painful for me;
Minä ajattelin sitä tutkia; mutta se oli minulle ylen raskas,
17 Until I went into the sanctuary of God; [then] understood I their end.
Siihenasti kuin minä menin Jumalan pyhään, ja ymmärsin heidän loppunsa.
18 Surely thou didst set them in slippery places: thou castedst them down into destruction.
Tosin sinä asetit heitä liukkaalle, ja syöksit heitä pohjaan.
19 How are they [brought] into desolation, as in a moment! they are utterly consumed with terrors.
Kuinka he niin pian hukkuvat: he hukkuvat ja saavat kauhian lopun.
20 As a dream when [one] awaketh; [so], O Lord, when thou awakest, thou shalt despise their image.
Niinkuin uni, koska joku herää, niinpä sinä, Herra teet heidän kuvansa kaupungissa ylönkatsotuksi.
21 Thus my heart was grieved, and I was pricked in my reins.
Vaan kuin se karvasteli minun sydämessäni ja pisti minun munaskuitani,
22 So foolish [was] I, and ignorant: I was [as] a beast before thee.
Silloin olin minä tyhmä ja en mitään tietänyt: minä olin niinkuin nauta sinun edessäs.
23 Nevertheless I [am] continually with thee: thou hast holden [me] by my right hand.
Kuitenkin minä pysyn alati sinun tykönäs; sillä sinä pidät minun oikiasta kädestäni.
24 Thou shalt guide me with thy counsel, and afterward receive me [to] glory.
Sinä talutat minua neuvollas, ja korjaat minua viimein kunnialla.
25 Whom have I in heaven [but thee]? and [there is] none upon earth [that] I desire beside thee.
Kuin sinä ainoastansa minulla olisit, niin en minä ensinkään sitte taivaasta eli maasta tottelisi.
26 My flesh and my heart faileth: [but] God [is] the strength of my heart, and my portion for ever.
Vaikka vielä minun ruumiini ja sieluni vaipuis, niin sinä, Jumala, kuitenkin olet aina minun sydämeni uskallus ja minun osani.
27 For, lo, they that are far from thee shall perish: thou hast destroyed all them that go a whoring from thee.
Sillä katso, jotka sinusta eriävät, ne hukkuvat: sinä kadotat kaikki, jotka sinua vastaan huorin tekevät.
28 But [it is] good for me to draw near to God: I have put my trust in the Lord GOD, that I may declare all thy works.
Mutta se on minun iloni, että minä itseni Jumalan tykö pidän, ja panen toivoni Herran, Herran päälle, ilmoittamaan kaikkia sinun töitäs.
