Lamentations 5
1 Remember, O LORD, what is come upon us: consider, and behold our reproach.
Muista, Herra, kuinka meille tapahtui: katso ja näe meidän ylönkatsettamme.
2 Our inheritance is turned to strangers, our houses to aliens.
Meidän perintömme on muukalaisten osaksi tullut, ja huoneemme ulkonaisten omaksi.
3 We are orphans and fatherless, our mothers [are] as widows.
Me olemme orvot ilman isää, ja äitimme ovat niinkuin lesket.
4 We have drunken our water for money; our wood is sold unto us.
Vettä, joka meidän omamme oli, me joimme rahalla, omat halot me ostimme hinnalla.
5 Our necks [are] under persecution: we labour, [and] have no rest.
kaulallamme me vaivaa kärsimme; ja ehkä me jo väsyneet olimme, ei kuitenkaan meille lepoa annettu.
6 We have given the hand [to] the Egyptians, [and to] the Assyrians, to be satisfied with bread.
Meidän piti Egyptin ja Assyrian alle meitämme antaman, että me sittekin leipää ravinnoksemme saaneet olisimme.
7 Our fathers have sinned, [and are] not; and we have borne their iniquities.
Meidän isämme ovat syntiä tehneet, ja ei enään ole käsissä; ja meidän pitää heidän pahoja tekojansa nautitseman.
8 Servants have ruled over us: [there is] none that doth deliver [us] out of their hand.
Orjat meitä vallitsevat; ja ei ole kenkään, joka meitä heidän käsistänsä pelastaa.
9 We gat our bread with [the peril of] our lives because of the sword of the wilderness.
Meidän pitää hakeman leipämme hengen paolla, miekan edessä korvessa.
10 Our skin was black like an oven because of the terrible famine.
Meidän ihomme on poltettu, niinkuin pätsissä, hirmuisen nälän tähden.
11 They ravished the women in Zion, [and] the maids in the cities of Judah.
He ovat vaimot Zionissa raiskanneet ja neitseet Juudan kaupungeissa.
12 Princes are hanged up by their hand: the faces of elders were not honoured.
Ruhtinaat he ovat hirttäneet, ja vanhimpia ei he kunnioittaneet.
13 They took the young men to grind, and the children fell under the wood.
Nuorukaiset piti jauhaman, ja piskuisten täytyi puita kantaissansa kompastua.
14 The elders have ceased from the gate, the young men from their musick.
Vanhat puuttuivat porteista, ja nuorukaiset ei enään kanteletta soita.
15 The joy of our heart is ceased; our dance is turned into mourning.
Meidän sydämemme ilo loppui, meidän tanssimme on kääntynyt murheeksi.
16 The crown is fallen [from] our head: woe unto us, that we have sinned!
Meidän päästämme on kruunu pudonnut; voi nyt meitä, että me niin olemme syntiä tehneet!
17 For this our heart is faint; for these [things] our eyes are dim.
Sentähden on myös sydämemme murheissansa; niiden tähden ovat meidän silmämme pimenneet;
18 Because of the mountain of Zion, which is desolate, the foxes walk upon it.
Zionin vuoren tähden, että se niin hävitetty on, että ketut hänessä juoksentelevat.
19 Thou, O LORD, remainest for ever; thy throne from generation to generation.
Mutta sinä Herra, joka ijankaikkisesti olet, ja istuimes ijästä ikään!
20 Wherefore dost thou forget us for ever, [and] forsake us so long time?
Miksis meidät ijankaikkisesti unohdat, ja niin kauvan meitä peräti hylkäät?
21 Turn thou us unto thee, O LORD, and we shall be turned; renew our days as of old.
Palauta, Herra, meitä jälleen sinun tykös, että me taas palaisimme; uudista meidän päivämme niinkuin ne alusta olivat.
22 But thou hast utterly rejected us; thou art very wroth against us.
Oletkos meitä peräti heittänyt pois, ja sangen suuresti vihastunut meidän päällemme?
