Lamentations 3
1 I [am] the man [that] hath seen affliction by the rod of his wrath.
Minä olen mies, jonka viheliäisyyttä nähdä täytyy hänen hirmuisuutensa vitsan kautta.
2 He hath led me, and brought [me into] darkness, but not [into] light.
Hän johdatti minua ja vei pimeyteen ja ei valkeuteen.
3 Surely against me is he turned; he turneth his hand [against me] all the day.
Hän on kätensä kääntänyt minua vastaan, ja toimittaa toisin aina minun kanssani.
4 My flesh and my skin hath he made old; he hath broken my bones.
Hän on tehnyt lihani ja nahkani vanhaksi, ja luuni musertanut.
5 He hath builded against me, and compassed [me] with gall and travail.
Hän rakensi minua vastaan, ja sapella ja vaivalla hän minua kääri.
6 He hath set me in dark places, as [they that be] dead of old.
Hän on minut pannut pimeyteen, niinkuin aikaa kuolleet.
7 He hath hedged me about, that I cannot get out: he hath made my chain heavy.
Hän on minut muurannut sisälle, etten minä pääse ulos, ja minut kovaan jalkapuuhun pannut.
8 Also when I cry and shout, he shutteth out my prayer.
Ja vaikka minä huudan ja parun, niin hän kuitenkin korvansa tukitsee minun rukouksestani.
9 He hath inclosed my ways with hewn stone, he hath made my paths crooked.
Hän on muurannut tieni kiinni vuojonkivillä, ja polkuni sulkenut.
10 He [was] unto me [as] a bear lying in wait, [and as] a lion in secret places.
Hän on väijynyt minua niinkuin karhu, niinkuin jalopeura salaisuudessa.
11 He hath turned aside my ways, and pulled me in pieces: he hath made me desolate.
Hän on minun antanut tieltä eksyä, ja minut repinyt säpäleiksi, ja minut autioksi tehnyt.
12 He hath bent his bow, and set me as a mark for the arrow.
Hän on joutsensa jännittänyt, ja asettanut minun nuolella tarkoitettavaksi.
13 He hath caused the arrows of his quiver to enter into my reins.
Hän ampui minun munaskuihini viinensä nuolet.
14 I was a derision to all my people; [and] their song all the day.
Minä olen kaiken minun kansani nauru, ja heidän jokapäiväinen virtensä.
15 He hath filled me with bitterness, he hath made me drunken with wormwood.
Hän on haikeudella minut ravinnut, ja koiruoholla juovuttanut.
16 He hath also broken my teeth with gravel stones, he hath covered me with ashes.
Hän on hampaani somerolla rikki musertanut, hän kieritti minun tuhassa.
17 And thou hast removed my soul far off from peace: I forgat prosperity.
Minun sieluni on ajettu pois rauhasta, minun täytyy hyvän unohtaa.
18 And I said, My strength and my hope is perished from the LORD:
Minä sanoin: minun voimani ja minun toivoni Herran päälle on kadonnut.
19 Remembering mine affliction and my misery, the wormwood and the gall.
Muista siis, kuinka minä niin raadollinen ja hyljätty, koiruoholla ja sapella juotettu olen.
20 My soul hath [them] still in remembrance, and is humbled in me.
Minun sieluni sen kyllä muistaa, ja sitä itsellensä tutkistelee.
21 This I recall to my mind, therefore have I hope.
Minä panen sen sydämeeni; sentähden minä vielä nyt toivon.
22 [It is of] the LORD’s mercies that we are not consumed, because his compassions fail not.
Herran laupiudesta se on, ettemme ratki hukkuneet; ei hänen laupiutensa vielä loppunut.
23 [They are] new every morning: great [is] thy faithfulness.
Vaan joka huomen se on uusi, ja sinun uskollisuutes on suuri.
24 The LORD [is] my portion, saith my soul; therefore will I hope in him.
Herra on minun osani, sanoo minun sieluni; sentähden tahdon minä häneen toivoa.
25 The LORD [is] good unto them that wait for him, to the soul [that] seeketh him.
Herra on hyvä niille, jotka häneen toivovat, ja niille sieluille, jotka häntä kysyvät.
26 [It is] good that [a man] should both hope and quietly wait for the salvation of the LORD.
Hyvä on olla kärsivällisenä ja Herralta apua toivoa.
27 [It is] good for a man that he bear the yoke in his youth.
Hyvä on ihmiselle ijestä kantaa nuoruudessansa;
28 He sitteth alone and keepeth silence, because he hath borne [it] upon him.
Että hän istuu yksinänsä, on vaiti, kuin jotakin hänen päällensä tulee,
29 He putteth his mouth in the dust; if so be there may be hope.
Ja panee suunsa tomuun, ja odottaa toivoa,
30 He giveth [his] cheek to him that smiteth him: he is filled full with reproach.
Ja antaa löydä poskillensa, ja paljon pilkkaa kärsii.
31 For the Lord will not cast off for ever:
Sillä ei Herra syökse pois ijankaikkisesti.
32 But though he cause grief, yet will he have compassion according to the multitude of his mercies.
Vaan hän saattaa murheelliseksi, ja taas armahtaa suuresta laupiudestansa.
33 For he doth not afflict willingly nor grieve the children of men.
Sillä ei hän sydämestänsä ihmisiä kurita eikä murheesen saata,
34 To crush under his feet all the prisoners of the earth,
Niinkuin hän tahtois raadolliset maan päällä ratki jalkainsa alla polkea,
35 To turn aside the right of a man before the face of the most High,
Ja antais jonkun miehen oikeuden Ylimmäisen edessä tulla käännetyksi pois,
36 To subvert a man in his cause, the Lord approveth not.
Ja ihmistä väärin tuomita asiassansa, niinkuin ei Herra sitä näkisikään.
37 Who [is] he [that] saith, and it cometh to pass, [when] the Lord commandeth [it] not?
Kuka tohtii siis sanoa: senkaltaiset tapahtuvat ilman Herran käskyä?
38 Out of the mouth of the most High proceedeth not evil and good?
Eikö paha ja hyvä tule Korkeimman suusta?
39 Wherefore doth a living man complain, a man for the punishment of his sins?
Miksi siis ihmiset nurisevat eläissänsä? Jokainen nuriskaan syntejänsä vastaan.
40 Let us search and try our ways, and turn again to the LORD.
Tutkistelkaamme ja etsikäämme meidän menoamme, ja palatkaamme Herran tykö.
41 Let us lift up our heart with [our] hands unto God in the heavens.
Nostakaamme meidän sydämemme ja kätemme taivaasen päin, Jumalan tykö.
42 We have transgressed and have rebelled: thou hast not pardoned.
Me, me olemme syntiä tehneet ja kovakorvaiset olleet; (sentähden) et sinä säästänytkään.
43 Thou hast covered with anger, and persecuted us: thou hast slain, thou hast not pitied.
Vaan sinä olet vihalla meitä peittänyt ja vainonnut, ja armottomasti surmannut.
44 Thou hast covered thyself with a cloud, that [our] prayer should not pass through.
Sinä verhoitit itses pilvellä, ettei rukous päässyt sen lävitse.
45 Thou hast made us [as] the offscouring and refuse in the midst of the people.
Sinä olet meitä tunkioksi ja saastaisuudeksi kansain seassa tehnyt.
46 All our enemies have opened their mouths against us.
Kaikki meidän vihollisemme ovat suutansa ammottaneet meitä vastaan.
47 Fear and a snare is come upon us, desolation and destruction.
Me painetaan alas ja rangaistaan pelvolla ja ahdistuksella.
48 Mine eye runneth down with rivers of water for the destruction of the daughter of my people.
Minun silmäni vuotavat vesi-ojia minun kansani tyttären surkeuden tähden.
49 Mine eye trickleth down, and ceaseth not, without any intermission,
Minun silmäni vuotavat ja ei taida lakata; ei he asetu,
50 Till the LORD look down, and behold from heaven.
Siihenasti että Herra katsoo taivaasta alas ja näkee.
51 Mine eye affecteth mine heart because of all the daughters of my city.
Minun silmäni kuluttaa minulta elämäni kaikkein minun kaupunkini tytärten tähden.
52 Mine enemies chased me sore, like a bird, without cause.
Minun viholliseni ovat minua kovin ajaneet takaa, niinkuin lintua ilman syytä.
53 They have cut off my life in the dungeon, and cast a stone upon me.
He ovat minun elämäni kuoppaan salvanneet, ja heittäneet kiven minun päälleni.
54 Waters flowed over mine head; [then] I said, I am cut off.
Ovat myös vedet minun pääni ylitse käyneet; niin minä sanoin: nyt minä ratki hukassa olen.
55 I called upon thy name, O LORD, out of the low dungeon.
Minä huusin avukseni sinun nimeäs, Herra, alhaalta kuopasta;
56 Thou hast heard my voice: hide not thine ear at my breathing, at my cry.
Ja sinä kuulit minun ääneni, älä korvias kätke minun huokauksestani ja huudostani.
57 Thou drewest near in the day [that] I called upon thee: thou saidst, Fear not.
Sinä lähenet kuin minä sinua huudan, ja sanot: älä pelkää.
58 O Lord, thou hast pleaded the causes of my soul; thou hast redeemed my life.
Sinä, Herra, ratkaiset minun sieluni asian, ja lunastat minun henkeni.
59 O LORD, thou hast seen my wrong: judge thou my cause.
Herra katso, kuinka minulle niin vääryyttä tehdään, ja tuomitse minun oikeuteni.
60 Thou hast seen all their vengeance [and] all their imaginations against me.
Sinä näet kaikki heidän kostonsa ja kaikki heidän ajatuksensa minusta.
61 Thou hast heard their reproach, O LORD, [and] all their imaginations against me;
Herra, sinä kuulet heidän pilkkansa ja kaikki heidän ajatuksensa minua vastaan,
62 The lips of those that rose up against me, and their device against me all the day.
Minun vainollisteni huulet ja heidän neuvonsa minua vastaan yli päivää.
63 Behold their sitting down, and their rising up; I [am] their musick.
Katso, kuin he istuvat eli nousevat, niin he minusta virsiä laulavat.
64 Render unto them a recompence, O LORD, according to the work of their hands.
Kosta heille, Herra, niinkuin he ansainneet ovat, heidän kättensä töiden jälkeen.
65 Give them sorrow of heart, thy curse unto them.
Anna heidän sydämensä vavista ja sinun kiroustas tuta.
66 Persecute and destroy them in anger from under the heavens of the LORD.
Vainoo heitä hirmuisuudella, ja hukuta heitä Herran taivaan alta.
