Psalms 90
1 A prayer of Moses, the man of God. Lord, through every generation, you have been “home” for us!
Moseksen Jumalan miehen rukous. Herra, sinä olet meidän turvamme, suvusta sukuun.
2 Before the mountains were born, before you gave birth to the earth and the universe, from eternity past to eternity future, you are God.
Ennenkuin vuoret olivat, eli maa ja maailma luotiin, olet sinä Jumala ijankaikkisesta ijankaikkiseen,
3 You turn people back into dust, saying, “Return to dust, human beings.”
Sinä, joka annat ihmiset kuolla, ja sanot: tulkaat jälleen, te ihmisten lapset.
4 In your eyes, a thousand years are like a day that's already gone; like a few passing hours of the night.
Sillä tuhat ajastaikaa ovat sinun edessäs niinkuin eilinen päivä, joka meni ohitse, ja niinkuin vartio yöllä.
5 You bring people's lives to a sudden end, like dreams that vanish. They are like grass that grows up in the morning—
Sinä vuodatat heitä niinkuin kosken, ja he ovat niinkuin uni, niinkuin ruoho aamulla, joka kohta lakastuu,
6 it sprouts in the morning, fresh and new, but by the evening it is withered and dead.
Joka aamulla kukoistaa ja nopiasti kuivuu, ja ehtoona leikataan ja kuivettuu.
7 We are burned up by your anger, terrified by your fury.
Sen tekee sinun vihas, että me niin hukumme, ja sinun hirmuisuutes, että me niin äkisti täältä temmataan.
8 You have set out our sins before you—our secret sins are visible in the light of your presence.
Sillä meidän pahat tekomme sinä asetat etees, meidän tuntemattomat syntimme valkeuteen sinun kasvois eteen.
9 Our lives fade away under your anger, coming to an end as quickly as a sigh.
Sentähden kuluvat kaikki meidän päivämme sinun vihastas: meidän vuotemme loppuvat pikemmin kuin juttu.
10 We live for seventy years—eighty if we have the strength. But even in the prime of life all that we have is hardship and suffering. Soon our lives are over and we're gone.
Meidän elinaikamme on seitsemänkymmentä vuotta, taikka enintään kahdeksankymmentä vuotta: ja kuin se paras on ollut, niin on se tuska ja työ ollut: sillä se leikataan pois. niinkuin me lentäisimme pois.
11 Who can know the power of your anger? Who understands your fury so you can be shown reverence?
Mutta kuka uskoo sinun niin raskaasti vihastuvan? ja kuka pelkää senkaltaista hirmuisuuttas?
12 Teach us to value every one of our days so we can live wisely!
Opeta meitä ajattelemaan, että meidän pitää kuoleman, että me ymmärtäväisiksi tulisimme.
13 Lord, how long will it be before you come back to us and have pity on us your servants?
Herra! käännä siis itses taas meidän puoleemme, ja ole palvelioilles armollinen.
14 Show us every morning your trustworthy love so we may be happy, full of joy throughout our lives.
Täytä meitä pian armoillas, niin me riemuitsemme ja iloitsemme kaikkena meidän elinaikanamme.
15 Make us glad for as many days as you made us sad, for all the years we suffered!
Ilahuta nyt meitä jälleen, ettäs meitä niin kauvan vaivannut olet, että me niin kauvan onnettomuutta kärsineet olemme.
16 May we, your servants, see you at work for us again; may our children see your glory.
Osoita palvelialles sinun tekos, ja kunnias heidän lapsillensa.
17 May our Lord God be pleased with us, blessing what we do, blessing what we do.
Ja, Herra meidän Jumalamme olkoon meille leppyinen, ja vahvistakoon meidän kättemme teot meissä: jaa, meidän kättemme teot hän vahvistakoon!
