Job 17
1 My spirit shall be wasted, my days shall be shortened, and only the grave remaineth for me.
"Minun henkeni on rikki raastettu, minun päiväni sammuvat, kalmisto on minun osani.
2 I have not sinned, and my eye abideth in bitterness.
Totisesti, pilkka piirittää minua ja silmäni täytyy yhä katsella heidän ynseilyänsä.
3 Deliver me O Lord, and set me beside thee, and let any man’s hand fight against me.
Aseta puolestani pantti talteesi; kuka muu rupeaisi kättä lyöden minun takaajakseni?
4 Thou hast set their heart far from understanding, therefore they shall not be exalted.
Sillä sinä olet sulkenut ymmärrykseltä heidän sydämensä; sentähden sinä et päästä heitä voitolle.
5 He promiseth a prey to his companions, and the eyes of his children shall fail.
Ystäviä kutsutaan osajaolle, mutta omilta lapsilta raukeavat silmät.
6 He hath made me as it were a byword of the people, and I am an example before them.
Minut on pantu kansoille sananlaskuksi; silmille syljettäväksi minä olen tullut.
7 My eye is dim through indignation, and my limbs are brought as it were to nothing.
Minun silmäni on hämärtynyt surusta, ja kaikki minun jäseneni ovat kuin varjo.
8 The just shall be astonished at this, and the innocent shall be raised up against the hypocrite.
Tästä oikeamieliset hämmästyvät, ja viatonta kuohuttaa jumalattoman meno.
9 And the just man shall hold on his way, and he that hath clean hands shall be stronger and stronger.
Mutta hurskas pysyy tiellänsä, ja se, jolla on puhtaat kädet, kasvaa voimassa.
10 Wherefore be you all converted, and come, and I shall not find among you any wise man.
Mutta te kaikki, tulkaa jälleen tänne; en löydä minä viisasta joukostanne.
11 My days have passed away, my thoughts are dissipated, tormenting my heart.
Päiväni ovat menneet, rauenneet ovat aivoitukseni, mitä sydämeni ikävöitsi.
12 They have turned night into day, and after darkness I hope for light again.
Yön he tekevät päiväksi; valo muka lähenee pimeydestä.
Jos kuinka toivon, on tuonela asuntoni; minä levitän vuoteeni pimeyteen, (Sheol h7585)
14 If I have said to rottenness: Thou art my father; to worms, my mother and my sister.
minä sanon haudalle: 'Sinä olet isäni', ja madoille: 'Äitini ja sisareni'.
15 Where is now then my expectation, and who considereth my patience?
Missä on silloin minun toivoni, ja kuka saa minun toivoani katsella?
