Job 9
1 And Job answered and said,
Job vastasi ja sanoi:
2 Of a truth I know it is so; but how can man be just with God?
"Totisesti minä tiedän, että niin on; kuinka voisi ihminen olla oikeassa Jumalaa vastaan!
3 If he shall choose to strive with him, he cannot answer him one thing of a thousand.
Jos ihminen tahtoisi riidellä hänen kanssaan, ei hän voisi vastata hänelle yhteen tuhannesta.
4 He is wise in heart and mighty in strength: who hath hardened himself against him, and had peace?
Hän on viisas mieleltään ja väkevä voimaltaan kuka on niskoitellut häntä vastaan ja jäänyt rankaisematta?
5 Who removeth mountains, and they know it not, when he overturneth them in his anger;
Hän siirtää vuoret äkkiarvaamatta, hän kukistaa ne vihassansa;
6 Who shaketh the earth out of its place, and the pillars thereof tremble;
hän järkyttää maan paikaltaan, ja sen patsaat vapisevat;
7 Who commandeth the sun, and it riseth not, and he sealeth up the stars;
hän kieltää aurinkoa, ja se ei nouse, ja hän lukitsee tähdet sinetillään;
8 Who alone spreadeth out the heavens, and treadeth upon the high waves of the sea;
hän yksinänsä levittää taivaat ja tallaa meren kuohun kukkuloita;
9 Who maketh the Bear, Orion, and the Pleiades, and the chambers of the south;
hän loi Seulaset ja Kalevanmiekan, Otavan ja eteläiset tähtitarhat;
10 Who doeth great things past finding out, and wonders without number.
hän tekee suuria, tutkimattomia tekoja, ihmeitä ilman määrää.
11 Lo, he goeth by me, and I see [him] not; and he passeth along, and I perceive him not.
Katso, hän käy ohitseni, enkä minä häntä näe; hän liitää ohi, enkä minä häntä huomaa.
12 Behold, he taketh away: who will hinder him? Who will say unto him, What doest thou?
Katso, hän tempaa saaliinsa, kuka voi häntä estää, kuka sanoa hänelle: 'Mitä sinä teet?'
13 God withdraweth not his anger; the proud helpers stoop under him:
Jumala ei taltu vihastansa; hänen allensa vaipuvat Rahabin auttajat.
14 How much less shall I answer him, choose out my words [to strive] with him?
Minäkö sitten voisin vastata hänelle, valita sanojani häntä vastaan?
15 Whom, though I were righteous, [yet] would I not answer; I would make supplication to my judge.
Vaikka oikeassakin olisin, en saisi vastatuksi; minun täytyisi tuomariltani armoa anoa.
16 If I had called, and he had answered me, I would not believe that he hearkened to my voice, —
Jos minä huutaisin ja hän minulle vastaisikin, en usko, että hän ottaisi korviinsa huutoani,
17 He, who crusheth me with a tempest, and multiplieth my wounds without cause.
hän, joka ajaa minua takaa myrskytuulessa ja lisää haavojeni lukua syyttömästi,
18 He suffereth me not to take my breath, for he filleth me with bitternesses.
joka ei anna minun vetää henkeäni, vaan täyttää minut katkeralla tuskalla.
19 Be it a question of strength, lo, [he is] strong; and be it of judgment, who will set me a time?
Jos väkevän voimaa kysytään, niin hän sanoo: 'Tässä olen!' mutta jos oikeutta, niin: 'Kuka vetää minut tilille?'
20 If I justified myself, mine own mouth would condemn me; were I perfect, he would prove me perverse.
Vaikka olisin oikeassa, niin oma suuni tuomitsisi minut syylliseksi; vaikka olisin syytön, niin hän kuitenkin minut vääräksi tekisi.
21 Were I perfect, [yet] would I not know my soul: I would despise my life.
Syytön minä olen. En välitä hengestäni, elämäni on minulle halpa.
22 It is all one; therefore I said, he destroyeth the perfect and the wicked.
Yhdentekevää kaikki; sentähden minä sanon: hän lopettaa niin syyttömän kuin syyllisenkin.
23 If the scourge kill suddenly, he mocketh at the trial of the innocent.
Jos ruoska äkkiä surmaa, niin hän pilkkaa viattomain epätoivoa.
24 The earth is given over into the hand of the wicked [man]; he covereth the faces of its judges. If not, who then is it?
Maa on jätetty jumalattoman valtaan, hän peittää sen tuomarien kasvot-ellei hän, kuka sitten?
25 And my days are swifter than a runner: they flee away, they see no good.
Minun päiväni rientävät juoksijata nopeammin, pakenevat onnea näkemättä,
26 They pass by like skiffs of reed; as an eagle that swoops upon the prey.
ne kiitävät pois niinkuin ruokovenheet, niinkuin kotka, joka iskee saaliiseen.
27 If I say, I will forget my complaint, I will leave off my [sad] countenance, and brighten up,
Jos ajattelen: tahdon unhottaa tuskani, muuttaa muotoni ja ilostua,
28 I am afraid of all my sorrows; I know that thou wilt not hold me innocent.
niin minä kauhistun kaikkia kipujani, tiedän, ettet julista minua viattomaksi.
29 Be it that I am wicked, why then do I labour in vain?
Syyllisenä täytyy minun olla; miksi turhaan itseäni vaivaan?
30 If I washed myself with snow-water, and cleansed my hands in purity,
Jos vaikka lumessa peseytyisin ja puhdistaisin käteni lipeällä,
31 Then wouldest thou plunge me in the ditch, and mine own clothes would abhor me.
silloinkin sinä upottaisit minut likakuoppaan, niin että omat vaatteeni minua inhoisivat.
32 For he is not a man, as I am, that I should answer him; that we should come together in judgment.
Sillä ei ole hän ihminen niinkuin minä, voidakseni vastata hänelle ja käydäksemme oikeutta keskenämme.
33 There is not an umpire between us, who should lay his hand upon us both.
Ei ole meillä riidanratkaisijaa, joka laskisi kätensä meidän molempien päälle
34 Let him take his rod away from me, and let not his terror make me afraid,
ja ottaisi hänen vitsansa pois minun päältäni, niin ettei hänen kauhunsa peljättäisi minua;
35 [Then] I will speak, and not fear him; but it is not so with me.
silloin minä puhuisin enkä häntä pelkäisi, sillä ei ole mitään sellaista tunnollani."
