Job 10
1 My soul is weary of my life: I will give free course to my complaint; I will speak in the bitterness of my soul.
"Minun sieluni on kyllästynyt elämään; minä päästän valitukseni valloilleen ja puhun sieluni murheessa,
2 I will say unto God, Do not condemn me; shew me wherefore thou strivest with me.
minä sanon Jumalalle: 'Älä tuomitse minua syylliseksi; ilmaise minulle, miksi vaadit minua tilille.
3 Doth it please thee to oppress, that thou shouldest despise the work of thy hands, and shine upon the counsel of the wicked?
Onko sinulla hyötyä siitä, että teet väkivaltaa, että oman käsialasi hylkäät, mutta valaiset jumalattomain neuvoa?
4 Hast thou eyes of flesh? or seest thou as man seeth?
Onko sinulla lihan silmät, katsotko, niinkuin ihminen katsoo?
5 Are thy days as the days of a mortal? are thy years as a man's days,
Ovatko sinun päiväsi niinkuin ihmisen päivät, ovatko vuotesi niinkuin miehen vuodet,
6 That thou searchest after mine iniquity, and inquirest into my sin;
koska etsit vääryyttä minusta ja tutkit minun syntiäni,
7 Since thou knowest that I am not wicked, and that there is none that delivereth out of thy hand?
vaikka tiedät, etten ole syyllinen ja ettei ole ketään, joka sinun käsistäsi auttaa?'
8 Thy hands have bound me together and made me as one, round about; yet dost thou swallow me up!
Sinun kätesi ovat minut luoneet ja tehneet; yhtäkaikki minut perin juurin tuhoat.
9 Remember, I beseech thee, that thou hast made me as clay, and wilt bring me into dust again.
Muista, että sinä olet muovaillut minut niinkuin saven, ja nyt muutat minut tomuksi jälleen.
10 Hast thou not poured me out as milk, and curdled me like cheese?
Etkö sinä valanut minua niinkuin maitoa ja juoksuttanut niinkuin juustoa?
11 Thou hast clothed me with skin and flesh, and knit me together with bones and sinews;
Sinä puetit minut nahalla ja lihalla ja kudoit minut luista ja jänteistä kokoon.
12 Thou hast granted me life and favour, and thy care hath preserved my spirit;
Elämän ja armon olet sinä minulle suonut, ja sinun huolenpitosi on varjellut minun henkeni.
13 And these things didst thou hide in thy heart; I know that this was with thee.
Mutta sinä kätkit sydämeesi tämän; minä tiedän, että tämä oli sinun mielessäsi:
14 If I sinned, thou wouldest mark me, and thou wouldest not acquit me of mine iniquity.
jos minä syntiä tein, niin sinä vartioitsit minua, ja minun rikostani et antanut anteeksi.
15 If I were wicked, woe unto me! and righteous, I will not lift up my head, being [so] full of shame, and beholding mine affliction; —
Jos olisin syyllinen, niin voi minua! Ja vaikka olisin oikeassa, en kuitenkaan voisi päätäni nostaa, häpeästä kylläisenä ja kurjuuttani katsellen.
16 And it increaseth: thou huntest me as a fierce lion; and ever again thou shewest thy marvellous power upon me.
Jos minun pääni nousee, niin sinä ajat minua niinkuin leijona ja teet yhä ihmeitäsi minua vastaan.
17 Thou renewest thy witnesses before me and increasest thy displeasure against me; successions [of evil] and a time of toil are with me.
Sinä hankit yhä uusia todistajia minua vastaan, ja vihasi minuun kasvaa, ja sinä tuot vereksiä joukkoja minun kimppuuni.
18 And wherefore didst thou bring me forth out of the womb? I had expired, and no eye had seen me.
Miksi toit minut ilmoille äitini kohdusta? Jospa olisin kuollut, ihmissilmän näkemätönnä!
19 I should be as though I had not been; I should have been carried from the womb to the grave.
Niin minä olisin, niinkuin minua ei olisi ollutkaan; minut olisi kannettu äidin kohdusta hautaan.
20 Are not my days few? cease then and let me alone, that I may revive a little,
Ovathan päiväni vähissä; hän antakoon minun olla rauhassa, hän kääntyköön minusta pois, että hiukkasen ilostuisin,
21 Before I go, and never to return, — to the land of darkness and the shadow of death;
ennenkuin lähden, ikinä palajamatta, pimeyden ja synkeyden maahan,
22 A land of gloom, as darkness itself; of the shadow of death, without any order, where the light is as thick darkness.
maahan, jonka pimeys on synkkä pilkkopimeä ja sekasorto ja jossa valkeneminenkin on pimeyttä."
