Job 24
1 “Why does the Almighty not reserve times for judgment? Why may those who know Him never see His days?
"Miksi ei Kaikkivaltias ole varannut tuomion aikoja, ja miksi eivät saa ne, jotka hänet tuntevat, nähdä hänen päiviänsä?
2 Men move boundary stones; they pasture stolen flocks.
Jumalattomat siirtävät rajoja, ryöstävät laumoja ja laskevat ne laitumelle.
3 They drive away the donkey of the fatherless and take the widow’s ox in pledge.
Orpojen aasin he vievät, ottavat pantiksi lesken lehmän.
4 They push the needy off the road and force all the poor of the land into hiding.
He työntävät tieltä köyhät, kaikkien maan kurjain täytyy piileskellä.
5 Indeed, like wild donkeys in the desert, the poor go to work foraging for food; the wasteland is food for their children.
Katso, nämä ovat kuin villiaasit erämaassa: lähtevät työhönsä saalista etsien, aro on heidän lastensa leipä.
6 They gather fodder in the fields and glean the vineyards of the wicked.
Kedolta he korjaavat rehuviljaa ruuakseen, ja jumalattoman viinitarhasta he kärkkyvät tähteitä.
7 Without clothing, they spend the night naked; they have no covering against the cold.
Alastomina, ilman vaatteita, he viettävät yönsä, eikä heillä ole peittoa kylmässä.
8 Drenched by mountain rains, they huddle against the rocks for want of shelter.
He ovat likomärkiä vuorilla vuotavasta sateesta, ja vailla suojaa he syleilevät kalliota.
9 The fatherless infant is snatched from the breast; the nursing child of the poor is seized for a debt.
idin rinnoilta riistetään orpo, ja kurjalta otetaan pantti.
10 Without clothing, they wander about naked. They carry the sheaves, but still go hungry.
He kuljeskelevat alastomina, ilman vaatteita, ja nälkäisinä he kantavat lyhteitä.
11 They crush olives within their walls; they tread the winepresses, but go thirsty.
Jumalattomain muuritarhoissa he pusertavat öljyä, he polkevat viinikuurnaa ja ovat itse janoissansa.
12 From the city, men groan, and the souls of the wounded cry out, yet God charges no one with wrongdoing.
Kaupungista kuuluu miesten voihkina, ja haavoitettujen sielu huutaa; mutta Jumala ei piittaa nurjuudesta.
13 Then there are those who rebel against the light, not knowing its ways or staying on its paths.
Nuo ovat valon vihaajia, eivät tunne sen teitä eivätkä pysy sen poluilla.
14 When daylight is gone, the murderer rises to kill the poor and needy; in the night he is like a thief.
Ennen päivän valkenemista nousee murhaaja, tappaa kurjan ja köyhän; ja yöllä hän hiipii kuin varas.
15 The eye of the adulterer watches for twilight. Thinking, ‘No eye will see me,’ he covers his face.
Avionrikkojan silmä tähyilee hämärää, hän arvelee: 'Ei yksikään silmä minua näe', ja hän panee peiton kasvoillensa.
16 In the dark they dig through houses; by day they shut themselves in, never to experience the light.
He murtautuvat pimeässä taloihin, päivällä he sulkeutuvat sisään, tahtomatta tietää valosta.
17 For to them, deep darkness is their morning; surely they are friends with the terrors of darkness!
Sillä pimeys on heille kaikille aamun vertainen, koska pimeyden kauhut ovat heille tutut." -
18 They are but foam on the surface of the water; their portion of the land is cursed, so that no one turns toward their vineyards.
"Hän kiitää pois vetten viemänä, kirottu on hänen peltopalstansa maassa, hän ei enää poikkea viinimäkien tielle.
19 As drought and heat consume the melting snow, so Sheol steals those who have sinned. (Sheol h7585)
Kuivuus ja kuumuus ahmaisevat lumiveden, samoin tuonela ne, jotka syntiä tekevät. (Sheol h7585)
20 The womb forgets them; the worm feeds on them; they are remembered no more. So injustice is like a broken tree.
idin kohtu unhottaa hänet, madot syövät hänet herkkunaan, ei häntä enää muisteta; niin murskataan vääryys kuin puu.
21 They prey on the barren and childless, and show no kindness to the widow.
Hän ryösti hedelmättömältä, joka ei synnytä, ja leskelle hän ei hyvää tehnyt." -
22 Yet by His power, God drags away the mighty; though rising up, they have no assurance of life.
"Väkivaltaiset Jumala ylläpitää voimallansa; he pysyvät pystyssä, vaikka jo olivat epätoivossa hengestään.
23 He gives them a sense of security, but His eyes are on their ways.
Hän antaa heidän olla turvassa, ja heillä on vahva tuki; ja hänen silmänsä valvovat heidän teitänsä.
24 They are exalted for a moment, then they are gone; they are brought low and gathered up like all others; they are cut off like heads of grain.
He ovat kohonneet korkealle-ei aikaakaan, niin ei heitä enää ole; he vaipuvat kokoon, kuolevat kuin kaikki muutkin, he taittuvat kuin vihneet tähkäpäästä.
25 If this is not so, then who can prove me a liar and reduce my words to nothing?”
Eikö ole niin? Kuka tekee minut valhettelijaksi ja saattaa sanani tyhjiksi?"
