Job 19
1 Then Job answered:
Job vastasi ja sanoi:
2 “How long will you torment me and crush me with your words?
"Kuinka kauan te vaivaatte minun sieluani ja runtelette minua sanoillanne?
3 Ten times now you have reproached me; you shamelessly mistreat me.
Jo kymmenenkin kertaa olette minua häväisseet, häpeämättä te minua rääkkäätte.
4 Even if I have truly gone astray, my error concerns me alone.
Olenko todella hairahtunut, yöpyykö hairahdukseni minun luonani?
5 If indeed you would exalt yourselves above me and use my disgrace against me,
Tahi voitteko todella ylvästellä minua vastaan ja todistaa minun ansainneen häpeäni?
6 then understand that it is God who has wronged me and drawn His net around me.
Tietäkää siis, että Jumala on tehnyt minulle vääryyttä ja on kietonut minut verkkoonsa.
7 Though I cry out, ‘Violence!’ I get no response; though I call for help, there is no justice.
Katso, minä huudan: 'Väkivaltaa!' enkä saa vastausta; huudan apua, mutta ei ole mitään oikeutta.
8 He has blocked my way so I cannot pass; He has veiled my paths with darkness.
Hän on aidannut tieni, niin etten pääse ylitse, ja on levittänyt pimeyden poluilleni.
9 He has stripped me of my honor and removed the crown from my head.
Hän on riisunut minulta kunniani ja ottanut kruunun minun päästäni.
10 He tears me down on every side until I am gone; He uproots my hope like a tree.
Hän repi minut maahan joka puolelta, niin että olen mennyttä, ja hän tempasi irti toivoni niinkuin puun.
11 His anger burns against me, and He counts me among His enemies.
Hän päästi vihansa syttymään minua vastaan ja piti minua vihollisenansa.
12 His troops advance together; they construct a ramp against me and encamp around my tent.
Hänen sotajoukkonsa tulivat yhdessä ja tekivät tiensä minua vastaan ja leiriytyivät minun majani ympärille.
13 He has removed my brothers from me; my acquaintances have abandoned me.
Veljeni hän on minusta loitontanut; tuttavani ovat minusta aivan vieraantuneet.
14 My kinsmen have failed me, and my friends have forgotten me.
Läheiseni ovat minusta luopuneet, ja uskottuni ovat unhottaneet minut.
15 My guests and maidservants count me as a stranger; I am a foreigner in their sight.
Ne, jotka talossani majailevat, ja palvelijattareni pitävät minua muukalaisena, minä olen tullut vieraaksi heidän silmissään.
16 I call for my servant, but he does not answer, though I implore him with my own mouth.
Minä kutsun palvelijaani, eikä hän vastaa; minun suuni täytyy nöyrästi rukoilla häntä.
17 My breath is repulsive to my wife, and I am loathsome to my own family.
Hengitykseni on vastenmielinen vaimolleni, hajuni on äitini pojista ilkeä.
18 Even little boys scorn me; when I appear, they deride me.
Poikasetkin halveksivat minua; kun nousen, niin he puhuvat minusta pilkkojaan.
19 All my best friends despise me, and those I love have turned against me.
Kaikki seuratoverini inhoavat minua, ja ne, joita minä rakastin, ovat kääntyneet minua vastaan.
20 My skin and flesh cling to my bones; I have escaped by the skin of my teeth.
Luuni ovat tarttuneet nahkaani, ihooni, eikä minusta ole enää kuin ikenet jäljellä.
21 Have pity on me, my friends, have pity, for the hand of God has struck me.
Armahtakaa minua, armahtakaa, te, minun ystäväni, sillä Jumalan käsi on minuun koskenut.
22 Why do you persecute me as God does? Will you never get enough of my flesh?
Miksi vainoatte minua niinkuin Jumala, ettekä saa kylläänne minun lihastani?
23 I wish that my words were recorded and inscribed in a book,
Oi, jospa minun sanani kirjoitettaisiin muistiin, jospa ne piirrettäisiin kirjaan,
24 by an iron stylus on lead, or chiseled in stone forever.
rautataltalla ja lyijyllä hakattaisiin kallioon ikuisiksi ajoiksi!
25 But I know that my Redeemer lives, and in the end He will stand upon the earth.
Mutta minä tiedän lunastajani elävän, ja viimeisenä hän on seisova multien päällä.
26 Even after my skin has been destroyed, yet in my flesh I will see God.
Ja sittenkuin tämä nahka on yltäni raastettu ja olen ruumiistani irti, saan minä nähdä Jumalan.
27 I will see Him for myself; my eyes will behold Him, and not as a stranger. How my heart yearns within me!
Hänet olen minä näkevä apunani; minun silmäni saavat nähdä hänet-eikä vieraana. Munaskuuni hiukeavat sisimmässäni.
28 If you say, ‘Let us persecute him, since the root of the matter lies with him,’
Kun sanotte: 'Kuinka vainoammekaan häntä!' -minusta muka löydetään asian juuri-
29 then you should fear the sword yourselves, because wrath brings punishment by the sword, so that you may know there is a judgment.”
niin peljätkää miekkaa, sillä viha on kohtaava miekanalaisia pahoja töitä, tietääksenne, että tuomari on."
