Job 30
1 But now those who are younger than I have me in derision, whose fathers I disdained to set with the dogs of my flock.
"Mutta nyt nauravat minua elinpäiviltään nuoremmat, joiden isiä minä pidin liian halpoina pantaviksi paimenkoiraini pariin.
2 Yea, the strength of their hands, to what should it profit me? Men in whom ripe age is perished.
Ja mitäpä hyödyttäisi minua heidän kättensä voima, koska heidän nuoruutensa tarmon on vienyt
3 They are gaunt with want and famine. They gnaw the dry ground in the gloom of waste and desolation.
puute ja kova nälänhätä! He kaluavat kuivaa maata, jo ennestään autiota erämaata;
4 They pluck mallows by the bushes, and the roots of the juniper are their food.
he poimivat suolaheiniä pensaiden ympäriltä, ja heidän ruokanaan ovat kinsteripensaan juuret.
5 They are driven forth from the midst of men. They cry out after them as after a thief,
Heidät karkoitetaan ihmisten parista; heitä vastaan nostetaan hälytys niinkuin varasta vastaan.
6 so that they dwell in frightful valleys, in holes of the earth and of the rocks.
Heidän on asuttava kaameissa rotkoissa, maakoloissa ja kallioluolissa.
7 Among the bushes they bray, under the nettles they are gathered together.
Pensaiden keskellä he ulisevat, nokkospehkojen suojaan he sulloutuvat-
8 They are sons of fools, yea, sons of base men. They were scourged out of the land.
nuo houkkioiden ja kunniattomain sikiöt, jotka on hosuttu maasta pois.
9 And now I have become their song, Yea, I am a byword to them.
Heille minä olen nyt tullut pilkkalauluksi, olen heidän jutuksensa joutunut;
10 They abhor me. They stand aloof from me, and do not spare to spit in my face.
he inhoavat minua, väistyvät minusta kauas eivätkä häikäile sylkeä silmilleni.
11 For he has loosed his cord, and afflicted me. And they have cast off the bridle before me.
Sillä Jumala on höllentänyt jouseni jänteen ja nöyryyttänyt minut, eivätkä he enää suista julkeuttaan minun edessäni.
12 Upon my right hand rise the rabble. They thrust aside my feet, and they cast up against me their ways of destruction.
Oikealta puoleltani nousee tuo sikiöparvi; he lyövät jalat altani ja luovat turmateitänsä minua vastaan.
13 They mar my path. They set forward my calamity, even men who have no helper.
He hävittävät minun polkuni, ovat apuna minua tuhottaessa, vaikka itse ovat ilman auttajaa;
14 As through a wide breach they come. In the midst of the ruin they roll themselves upon me.
niinkuin leveästä muurinaukosta he tulevat, raunioiden alta he vyöryvät esiin.
15 Terrors are turned upon me. They chase my honor as the wind, and my welfare is passed away as a cloud.
Kauhut ovat kääntyneet minua vastaan; niinkuin tuuli sinä pyyhkäiset pois minun arvoni, ja minun onneni katoaa niinkuin pilvi.
16 And now my soul is poured out within me. Days of affliction have taken hold upon me.
Ja nyt minun sieluni vuotaa tyhjiin, kurjuuden päivät ovat saavuttaneet minut.
17 In the night season my bones are pierced in me, and the pains that gnaw me take no rest.
Yö kaivaa luut minun ruumiistani, ja kalvavat tuskani eivät lepää.
18 By the great force my garment is disfigured. It binds me about as the collar of my coat.
Kaikkivallan voimasta on minun verhoni muodottomaksi muuttunut: se kiristyy ympärilleni niinkuin ihokkaani pääntie.
19 He has cast me into the mire, and I have become like dust and ashes.
Hän on heittänyt minut lokaan, ja minä olen tullut tomun ja tuhan kaltaiseksi.
20 I cry to thee, and thou do not answer me. I stand up, and thou gaze at me.
Minä huudan sinua, mutta sinä et vastaa minulle; minä seison tässä, mutta sinä vain tuijotat minuun.
21 Thou have turned to be cruel to me. With the might of thy hand thou persecute me.
Sinä muutut tylyksi minulle, vainoat minua väkevällä kädelläsi.
22 Thou lift me up to the wind. Thou cause me to ride upon it, and thou disintegrate me in the storm.
Sinä kohotat minut myrskytuuleen, kiidätät minut menemään ja annat minun menehtyä rajuilman pauhinassa.
23 For I know that thou will bring me to death, and to the house appointed for all living.
Niin, minä tiedän: sinä viet minua kohti kuolemaa, majaan, kunne kaikki elävä kokoontuu.
24 However does not a man stretch out the hand in his fall? Or in his calamity therefore cry for help?
Mutta eikö saisi hukkuessaan kättänsä ojentaa tahi onnettomuudessa apua huutaa?
25 Did I not weep for him who was in trouble? Was not my soul grieved for the needy?
Vai enkö minä itkenyt kovaosaisen kohtaloa, eikö sieluni säälinyt köyhää?
26 When I looked for good, then evil came. And when I waited for light, there came darkness.
Niin, minä odotin onnea, mutta tuli onnettomuus; minä vartosin valoa, mutta tuli pimeys.
27 My heart is troubled, and does not rest. Days of affliction have come upon me.
Sisukseni kuohuvat lakkaamatta, kurjuuden päivät ovat kohdanneet minut.
28 I go mourning without the sun. I stand up in the assembly, and cry for help.
Minä käyn murheasussa, ilman päivänpaistetta; minä nousen ja huudan väkijoukossa.
29 I am a brother to jackals, and a companion to ostriches.
Minusta on tullut aavikkosutten veli ja kamelikurkien kumppani.
30 My skin is black, and falls from me. And my bones are burned with heat.
Minun nahkani on mustunut ja lähtee päältäni, ja luuni ovat kuumuuden polttamat.
31 Therefore my harp has turned to mourning, and my pipe into the voice of those who weep.
Niin muuttui kanteleeni soitto valitukseksi ja huiluni sävel itkun ääneksi."
