Psalmen 129

1 Een bedevaartslied. Van jongs af heeft men wreed mij mishandeld, Mag Israël wel zeggen;

Veisu korkeimmassa Kuorissa. He ovat usein minua ahdistaneet, hamasta nuoruudestani, sanokaan nyt Israel;

2 Mij hardvochtig gekweld sinds mijn jeugd, Maar nooit mij gebroken.

He ovat usein minua ahdistaneet, hamasta nuoruudestani; mutta ei he minua voittaneet.

3 Ploegers hebben mijn rug beploegd, En lange voren getrokken;

Kyntäjät ovat minun selkäni päällä kyntäneet, ja vakonsa pitkäksi vetäneet.

4 Maar Jahweh bleef trouw: De riemen der bozen sneed Hij stuk.

Herra, joka vanhurskas on, on jumalattomain köydet katkonut.

5 Beschaamd moeten vluchten Alle haters van Sion.

Tulkoon häpiään ja kääntyköön takaperin kaikki, jotka Zionia vihaavat.

6 Ze zullen worden als gras op de daken, Dat vóór het opschiet, verdort;

Olkoon niinkuin ruoho kattojen päällä, joka kuivettuu ennen kuin se reväistään ylös,

7 Waarmee geen maaier zijn hand kan vullen, Geen hooier zijn arm.

Joista niittäjä ei kättänsä täytä, eikä lyhteensitoja syliänsä;

8 En niemand zal in het voorbijgaan zeggen: "De zegen van Jahweh over u; Wij zegenen u in Jahweh’s Naam!"

Eikä yksikään ohitsekäypä sano: olkoon Herran siunaus teidän päällänne: me siunaamme teitä Herran nimeen.