Spreuken 5
1 Mijn zoon, schenk uw aandacht aan mijn wijsheid, Neig uw oor tot mijn inzicht;
Poikani, ota vaari viisaudestani: kallista korvas oppiini,
2 Dat overleg en ervaring u mogen behoeden, En u bewaren voor de lippen van een vreemde vrouw.
Ettäs pitäisit hyvän neuvon, ja sinun huules pitäis toimen.
3 Want al druipen de lippen der vreemde van honing, En is haar gehemelte gladder dan olie,
Sillä porton huulet ovat niin kuin mesileipä, ja hänen kitansa liukkaampi kuin öljy;
4 Ten slotte is zij bitter als alsem, En scherp als een tweesnijdend zwaard.
Mutta viimeiseltä karvas kuin koiruoho, ja terävä kuin kaksiteräinen miekka.
Hänen jalkansa menevät alas kuolemaan, ja hänen askeleensa joutuvat helvettiin. (Sheol h7585)
6 Ze bakent de weg des levens niet af, Maar haar paden kronkelen ongemerkt!
Ei hän käy kohdastansa elämän tielle: huikentelevaiset ovat hänen astumisensa, niin ettei hän tiedä, kuhunka hän menee.
7 Welnu dan kinderen, luistert naar mij, Keert u niet af van mijn woorden.
Niin kuulkaat nyt minua, lapseni, ja älkäät poiketko minun puheistani.
8 Houd uw weg verre van haar, Nader niet tot de deur van haar huis:
Olkoon sinun ties kaukana hänestä, ja älä lähesty hänen hänen huoneensa ovea,
9 Anders moet ge aan anderen uw frisheid afstaan, Uw jaren offeren aan een ongenadig mens
Ettes antaisi kunniaas muukalaisille, ja vuosias julmille;
10 Verrijken zich vreemden met uw vermogen, En komt uw zuurverdiend loon in het huis van een ander.
Ettei muukalaiset ravittaisi sinun varastas, ja sinun työs olis toisen huoneessa,
11 Dan slaat ge ten slotte aan ‘t jammeren, En moet ge, als heel uw lichaam op is, bekennen:
Ja sinä viimein huokaisit, koska elämäs ja hyvyytes tuhlannut olet,
12 Hoe heb ik toch de tucht kunnen haten, En de vermaning in de wind kunnen slaan?
Ja sanoisit: voi! kuinka minä olen vihannut hyvää neuvoa, ja sydämeni on hyljännyt kurituksen!
13 Waarom heb ik niet geluisterd naar hen, die mij onderwezen, Geen aandacht geschonken aan hen, die mij leerden?
Ja en kuullut opettajani ääntä, enkä kallistanut korvaani opettajaini puoleen!
14 Nu hebben mij haast alle rampen getroffen Midden in de kring van mijn volk!
Minä olen lähes kaikkeen pahuuteen joutunut, kaiken kansan ja seurakunnan keskellä.
15 Drink water uit uw eigen bron, Een koele dronk uit uw eigen put
Juo vettä kaivostas, ja mitä lähteestäs vuotaa.
16 Zoudt ge úw wellen over de rand laten stromen, Uw watergolven over de straten?
Anna luontolähtees vuotaa ulos, ja vesiojas kujille.
17 Néén, u alleen behoren zij toe, Niet aan vreemden nevens u.
Mutta pidä ne yksinäs, ja ei yksikään muukalainen sinun kanssas.
18 Houd dus uw bron voor u zelf, En geniet van de vrouw uwer jeugd:
Sinun kaivos olkoon siunattu, ja iloitse nuoruutes vaimosta.
19 Die aanminnige hinde, Die bevallige gems; Haar borsten mogen u ten allen tijde bevredigen. Aan haar liefde moogt ge u voortdurend bedwelmen.
Se on suloinen niinkuin naaras hirvi, ja otollinen niinkuin metsävuohi: hänen rakkautensa sinua aina ravitkoon; ja iloita itseäs aina hänen rakkaudestansa.
20 Waarom, mijn zoon, zoudt ge u aan een vreemde te buiten gaan, De boezem strelen van een onbekende?
Poikani, miksis annat muukalaisen sinuas pettää, ja halajat vierasta syliä?
21 Voor de ogen van Jahweh liggen de wegen van iedereen open, Hij let op de paden van allen:
Sillä Herran edessä ovat kaikkien ihmisten tiet, ja hän tutkii kaikki heidän askeleensa.
22 De boze wordt in zijn eigen wandaden verstrikt, In de banden van zijn zonden gevangen;
Jumalattoman vääryys käsittää hänen, ja hänen syntinsä paulat ottavat hänet kiinni.
23 Zijn losbandigheid brengt hem om het leven, Door zijn vele dwaasheden komt hij om.
Hänen pitää kuoleman, ettei hän antanut opettaa itsiänsä, ja suuressa tyhmyydessänsä tulee hän petetyksi.
