Job 5
1 Roep maar: er is niemand, die u antwoord geeft; Tot wien van de heiligen wilt ge u wenden?
Nimitä siis, jos joku on, joka kanssas todistaa, ja kenen tykö pyhistä sinä itses käännät?
2 Het is dus de wrevel, die den dwaas vermoordt, De gramschap doodt dus den zot.
Mutta tyhmän tappaa viha, ja taitamattoman kuolettaa kiivaus.
3 Ik heb den dwaas wel wortel zien schieten, Maar plotseling verrotte zijn akker;
Minä näin tyhmän juurtuneen, ja kirosin kohta hänen huonettansa.
4 Zijn kinderen werden van hulp verstoken, Reddeloos vertrapt in de poort;
Hänen lapsensa pitää oleman kaukana terveydestä; ja pitää rikki murrettaman portissa, kussa ei yhtään auttajaa ole.
5 Wat zij hebben geoogst, eet een hongerige op, En de dorstige rooft en drinkt de melk van hun kudde
Hänen elonsa pitää isoovaisen syömän, ja orjantappuroista sen ottaman; ja hänen kalunsa pitää ryövärien nielemän.
6 Want het kwaad schiet niet op uit het stof, En de rampspoed ontspruit uit de aarde niet:
Sillä ei vaiva käy ylös tomusta; ja onnettomuus ei kasva maasta.
7 Maar het is de mens, die zichzelf de rampspoed verwekt, Zoals de vonken naar boven spatten!
Vaan ihminen syntyy onnettomuuteen; niinkuin kuumain hiilten kipinät sinkoilevat ylöskäsin.
8 Ik, ik wend mij tot God, En leg mijn zaak aan de Godheid voor:
Kuitenkin tahdon minä Jumalasta tutkistella: Jumalasta minä tahdon puhua,
9 Hij, die grootse en ondoorgrondelijke dingen wrocht En ontelbare wonderen;
Joka voimallisia töitä tekee, joita ei tutkia taideta, ja ihmeitä, joita ei lukea taideta;
10 Die regen over de aarde zendt, En water over de velden giet;
Joka antaa sateen maan päälle, ja antaa tulla veden teiden päälle;
11 Die de nederigen op de hoogte verheft, En treurenden het hoogste geluk doet smaken.
Joka ylentää nöyrät korkeuteen, ja korottaa sorrettuja autuuteen.
12 Die de plannen der sluwen verijdelt, Zodat hun handen de ontwerpen niet ten uitvoer brengen;
Hän tekee kavalain aivoitukset tyhjäksi, ettei heidän kätensä mitään toimittaa taida.
13 Die de wijzen vangt in hun eigen list, Zodat de toeleg der slimmen mislukt,
Hän käsittää taitavat kavaluudessansa, ja pahain neuvo kukistetaan,
14 En midden op de dag zij op duisternis stuiten, En rondtasten op klaarlichte dag, zoals in de nacht;
Että he päivällä juoksevat pimeydessä, ja koperoitsevat puolipäivänä niinkuin yöllä.
15 Maar die de geplaagden redt uit hun hand, Den arme uit de greep van den sterke:
Ja hän auttaa köyhää miekasta, ja heidän suustansa, ja voimallisten kädestä.
16 Zodat er weer hoop voor den zwakke is, En het onrecht de mond sluit.
Ja hän on köyhän turva, että vääryys pitäis suunsa kiinni.
17 Gelukkig, gij mens, dien God kastijdt: Versmaad dus de straf van den Almachtige niet!
Katso, autuas on se ihminen, jota Jumala kurittaa; sentähden älä hylkää Kaikkivaltiaan kuritusta.
18 Want Hij wondt, maar verbindt, Hij kwetst, maar zijn handen genezen.
Sillä hän haavoittaa ja sitoo; hän lyö ja hänen kätensä terveeksi tekee.
19 Uit zes noden zal Hij u redden, En in de zevende treft u geen kwaad:
Kuudesta murheesta päästää hän sinun; ja seitsemännestä ei tule mitään pahaa sinulle.
20 In hongersnood redt Hij u van de dood, In de oorlog uit de greep van het zwaard;
Kalliilla ajalla vapahtaa hän sinun kuolemasta, ja sodassa miekasta.
21 Gij zijt veilig voor de gesel der tong, Zonder vrees voor het dreigend geweld.
Hän peittää sinun kielen ruoskalta; ja ei sinun pidä pelkäämän hävitystä, koska se tulee.
22 Met geweld en gebrek zult ge lachen, Voor wilde beesten niet vrezen:
Hävityksessä ja nälässä sinä naurat; ja et pelkää metsän petoja.
23 Want ge hebt een verbond met de stenen op het veld, En het wild gedierte leeft in vriendschap met u
Sillä sinun liittos pitää oleman kivien kanssa kedolla, ja maan pedot pitää sinun kanssas rauhallisesti oleman.
24 Dan weet ge, dat uw tent in vrede is, Ge niets vermist, als ge uw woning doorzoekt;
Sinä ymmärrät, että sinun majas on rauhassa, ja sinä oleskelet asuinsiassas ilman syntiä.
25 Dan weet ge, dat uw nageslacht talrijk zal zijn, Uw spruiten als het gras op het veld.
Ja sinä saat ymmärtää, että siemenes on suureksi tuleva, ja vesas niinkuin ruoho maassa.
26 Eerst in uw ouderdom daalt ge ten grave, Zoals de schoof wordt binnengehaald, als het tijd is!
Ja sinä tulet vanhalla ijällä hautaan, niinkuin elositoma ajallansa korjataan.
27 Zie, dit hebben we nagespeurd, en zó is het; Luister er naar, en neem het ter harte!
Katso, sitä me olemme tutkineet, ja se on niin: kuule sitä, ja tunne sinä myös se hyväkses.
