Job 29
1 Job vervolgde zijn rede, en sprak
Job puhui taas sananlaskunsa ja sanoi:
2 Ach, was ik als in vroeger maanden, In de tijd, toen God mij behoedde,
Ah jos minä olisin niinkuin entisinä kuukausina! niinä päivinä, joina Jumala minun kätki,
3 Toen Hij zijn lamp boven mijn hoofd liet stralen, En ik bij zijn licht door de duisternis ging;
Koska hänen valkeutensa paisti minun pääni päälle, ja minä kävin pimeissä hänen valkeudessansa,
4 Zoals ik was in mijn beste dagen Toen God mijn tent nog beschutte!
Niinkuin minä olin nuorena olessani; koska Jumalan salaisuus oli minun majani päällä;
5 Toen de Almachtige nog met mij was, Mijn kinderen mij nog omringden;
Koska Kaikkivaltias oli vielä minun kanssani, ja minun nuorukaiseni minun ympärilläni;
6 Toen mijn voeten zich baadden in boter, De rots, waar ik stond, beken olie liet stromen;
Koska minä pesin minun tieni voilla, ja kallio vuoti minulle öljy-ojat;
7 Als ik uitging naar de poort van de stad, En op het plein mijn zetel liet zetten:
Koska minä menin kaupunin porteille, ja annoin valmistaa istuimeni kujille;
8 Trokken de jongemannen zich terug, zodra ze mij zagen, Rezen de grijsaards op en bleven staan,
Kuin nuoret näkivät minun, niin he pakenivat, ja vanhat nousivat ja seisoivat minun edessäni,
9 Staakten de edelen hun gesprek En legden de hand op hun mond.
Ylimmäiset lakkasivat puhumasta, ja panivat kätensä suunsa päälle,
10 De stem der leiders verstomde, Hun tong kleefde aan hun gehemelte vast;
Ruhtinasten ääni kätkeysi, ja heidän kielensä suun lakeen tarttui.
11 Toen het oor, dat het hoorde, mij gelukkig prees En het oog, dat het zag, mij bijval schonk!
Sillä kenen korva minun kuuli, se kiitti minua onnelliseksi, ja jonka silmä minun näki, se todisti minusta.
12 Want ik hielp den arme, die om bijstand riep, Den wees, die geen helper meer had;
Sillä minä autin köyhää, joka huusi, ja orpoa, jolla ei auttajaa ollut.
13 Dien de ondergang dreigde, zegende mij, Het hart der weduwe vrolijkte ik op;
Niiden siunaus, jotka katoomallansa olivat, tuli minun päälleni; ja minä ilahutin leskein sydämen.
14 Rechtschapenheid trok ik aan als een kleed, Mijn gerechtigheid als een mantel en kroon.
Vanhurskaus oli minun pukuni, jonka minä päälleni puin, ja minun oikeuteni oli minulle niinkuin hame ja kaunistus.
15 Ik was de ogen voor blinden, De voeten voor kreupelen;
Minä olin sokian silmä ja ontuvan jalka.
16 Voor armen was ik een vader, Voor onbekenden onderzocht ik het pleit.
Minä olin köyhäin isä, ja jonka asiaa en minä ymmärtänyt, sen minä visusti tutkin.
17 Maar den boosdoener brak ik de tanden, En rukte hem de prooi uit zijn kaken.
Minä särjin väärän syömähampaat, ja otin saaliin hänen hampaistansa,
18 Ik dacht bij mijzelf: Oud zal ik sterven Mijn dagen zullen talrijk zijn als het zand;
Minä ajattelin: minä riuduin pesässäni, ja teen päiväni moneksi niinkuin sannan.
19 Mijn wortel zal openstaan voor het water, De dauw op mijn takken vernachten;
Minun juureni putkahti veden tykönä, ja kaste pysyi laihoni päällä.
20 Mijn eer blijft steeds nieuw, Mijn boog wint aan jeugdige kracht in mijn hand!
Minun kunniallisuuteni uudistui minun edessäni, ja minun joutseni muuttui uudeksi minun kädessäni.
21 Ze luisterden zwijgend naar mij En wachtten mijn beslissing af;
He kuulivat minua ja odottivat, ja vaikenivat minun neuvooni.
22 Had ik uitgesproken, dan nam niemand het woord, Maar mijn rede druppelde op hen neer.
Minun sanani jälkeen ei yksikään enempää puhunut, ja minun puheeni tiukkui heidän päällensä.
23 Ze verlangden naar mij als naar regen, Met open mond als naar een late bui.
He odottivat minua niinkuin sadetta, ja avasivat suunsa niinkuin ehtoosadetta vastaan.
24 Lachte ik hun toe, ze durfden het niet geloven, En vingen het stralen van mijn aangezicht op.
Jos minä nauroin heidän puoleensa, ei he luottaneet sen päälle, eikä tahtoneet minua murheesen saattaa.
25 Bezocht ik hen, ik zat bovenaan, Troonde als een vorst bij zijn troepen, als een die treurenden troost.
Kuin minä tulin heidän kokouksiinsa, niin minun täytyi istua ylimpänä: ja asuin niinkuin kuningas sotaväen keskellä, lohduttaissani murheellisia.
