Job 13
1 Zie, dit alles heb ik met eigen ogen aanschouwd, Mijn oor heeft het gehoord en verstaan.
Katso, kaikkia näitä ovat silmäni nähneet, ja korvani kuulleet, ja on ne ymmärtänyt.
2 Wat gij weet, weet ik even goed: Ik doe niet onder voor u.
Jota te tiedätte, sitä minäkin tiedän, enkä ole halvempi teitä.
3 Daarom wil ik tot den Almachtige spreken, Mijn zaak bepleiten voor God!
Minä puhun siis Kaikkivaltiaan tykö, ja mielin kamppailla Jumalan kanssa.
4 Want gij zijt leugensmeden, En kwakzalvers allemaal!
Sillä te olette valheen saarnaajat, ja kaikki kelvottomat lääkärit.
5 Als gij er nu maar het zwijgen toe deedt, Rekende men het u als wijsheid aan.
Jospa te voisitte juuri ääneti olla, niin te olisitte taitavat.
6 Luistert dus liever naar mijn pleit, En geeft acht op het pleidooi mijner lippen.
Kuulkaat siis minun kamppaustani, ja ottakaat vaari asiasta, kuin minä puhun.
7 Moogt gij leugens spreken, om God te believen, Ter wille van Hem onwaarheid zeggen;
Tahdotteko te Jumalan puolesta vastata vääryydellä? ja hänen puolestansa puhua petosta?
8 Moogt gij partijdig voor Hem zijn, Wanneer gij voor God denkt te pleiten?
Tahdotteko te katsoa hänen mieltänsä? Tahdotteko te riidellä Jumalan puolesta?
9 Loopt dit goed voor u af, wanneer Hij u in verhoor neemt; Of denkt gij Hem te bedriegen, zoals men mensen bedriegt?
Pitääkö se teille menestymän, koska hän teitä etsii? luuletteko te hänen pettävänne, niinkuin joku pettää ihmisen?
10 Ten zwaarste zal Hij u straffen, Zo gij partijdig zijt in het geniep.
Hän kovin nuhtelee teitä, jos te salaisesti mieliä katsotte.
11 Zal zijn Majesteit u dan niet ontstellen, Zijn verschrikkingen u niet overvallen?
Eikö hänen korkeutensa teitä peljätä? ja hänen pelkonsa lankee teidän päällenne?
12 Want uw uitspraken zijn spreuken van as, Uw betogen, betogen van leem!
Teidän muistonne vedetään tuhan verraksi, ja teidän selkänne pitää oleman niinkuin saviroukkio.
13 Zwijgt derhalve, en laat mij spreken; Laat er van komen wat wil!
Olkaat ääneti minun edessäni, minä puhun, tapahtukoon minulle mitä hyvänsä.
14 Ik pak mijn vlees tussen mijn tanden, En neem mijn leven in mijn hand.
Miksi minun pitää pureman lihaani hampaillani, ja asettaman sieluni minun käsiini?
15 Wil Hij me doden, ik wacht Hem af; Maar ik verdedig mijn wandel voor Hem!
Katso, vaikka hän minun tappais, enkö minä vielä sittenkin toivoisi? kuitenkin minä nuhtelen teitäni hänen edessänsä.
16 Dit zal reeds een triomf voor mij zijn; Want de boze durft niet eens voor zijn aanschijn treden!
Hän on kuitenkin minun autuuteni; sillä ei yksikään ulkokullattu tule hänen eteensä.
17 Luistert dus goed naar mijn woord, Leent het oor aan mijn rede.
Kuulkaat juuri visusti minun puhettani, ja minun selitystäni teidän korvainne edessä.
18 Zie, ik heb mijn pleit gereed, Ik ben mij bewust van mijn recht!
Katso, jo minä olen tuomion sanonut: Minä tiedän, että minä olen hurskas.
19 Wie brengt er iets tegen mij in? Ik zou aanstonds zwijgen en sterven.
Kuka tahtoo käydä oikeudelle minun kanssani? Mutta minun täytyy nyt ääneti olla, ja loppua.
20 Twee dingen moet Gij mij echter besparen, Dan verschuil ik mij niet voor uw aanschijn:
Ainoastaan älä tee minulle kahta, niin en minä kätke itsiäni sinun edestäs.
21 Neem uw hand van mij weg, En verbijster mij niet door uw verschrikking.
Anna kätes olla kaukana minusta, ja sinun kauhistukses älköön minua peljättäkö.
22 Daag mij dus uit, en ik zal antwoorden; Of laat mij spreken, en antwoord Gij:
Kutsu minua, ja minä vastaan: eli minä puhun, ja vastaa sinä minua.
23 Hoeveel fouten en zonden heb ik bedreven, Noem mij mijn misdaden en zonden op!
Kuinka usiat ovat minun vääryyteni ja pahat tekoni? anna minun saada tietää minun syntini ja rikokseni.
24 Waarom verbergt Gij uw aanschijn, En beschouwt Gij mij als uw vijand?
Miksi sinä peität kasvos, ja pidät minua vihollisena?
25 Wilt gij een weggewaaid blad nog verschrikken, Een verdorde halm nog vervolgen:
Tahdotkos niin kova olla lentävää lehteä vastaan, ja vainota kuivaa oljen kortta?
26 Dat Gij zo’n bitter lot mij bestemt, En de fouten wreekt van mijn jeugd;
Sillä sinä kirjoitat minulle murhetta, ja annat minun periä nuoruuteni syntejä.
27 Mijn voeten steekt in een blok, al mijn gangen bewaakt, En mijn voetzolen bespiedt?
Sinä olet pannut minun jalkani jalkapuuhun, ja otat kaikista minun poluistani vaarin, ja katsot kaikkia minun askeleitani;
Joka kuitenkin hukun niinkuin mädännyt raato, ja niinkuin koilta syöty vaate.
